Lue keskustelun säännöt.
onko tämä nyt sitten sitä masennusta?
02.05.2009 |
Olen aivan pääpyörällä, että mitä tekisin elämälläni. Itkettää koko ajan ja tuntuu, että haluaisin vai paeta ulkomaille, jonnekkin autiolle saarelle. Mutta en voi, koska rakastan lapsiani ja hauan olla heidän kanssaan... olen aivan hukassa.
En tiedä yhtään mitä työtä/ammattia tekisin kun työelämään palaan. En pääse tekemään enää sitä työtä mitä olen aina haaveillut. Putosin kelkasta kun tein lapsia. En osaa tyytyä mihinkään muuhunkaan. Tuntuu,että olen täysi nolla!
Mitä pitäisi nyt tehdä? Miten saan elämäniloni takaisin?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juttusilla
Ensimmäisen luona sen takia, että saat mahd. lääkityksen ja pääset maanpinnalle.
Ammatinvalinnanohjaajan kanssa puolestaan voi hakea sitä, mikä työ kiinnostaisi ja mitä sen eteen pitäisi tehdä. Aina ei välttämättä silti ole pudonnut kelkasta niin, ettei sinne takaisin pääsisi - vaatii ehkä työssä opiskelua, mutta kuitenkin.
Olen itse tämän käynyt läpi ja palasin aiempaan työpaikkaan (josta olin sairauslomalla masennuksen takia). Ammatinvalinnan ohjaajan avustuksella uskon kuitenkin olevan olevan mahdollisuuksia löytää uusi ura - ja ainakin omalle kohdalle osui ohjaaja, joka ei nalkuttanut "laiskuudestani", vaan oli enempi huolissaan, että saan riittävästi sairauslomaa, jotta pääsen kuntoon. Ja mahd. lääkityksestä taas on se hyöty, että alkaa jaksaa paremmin keskittyä taas asioihin, joihin täytyy keskittyä.