Minua on jäänyt vaivaamaan eräs lapseeni isänsä taholtakokema loukkaus

oudolta ja ilkeältä omaa lasta kohtaan, mutta on valitettavasti totta:(

nyt on oikein keksimällä keksitty/tekemällä tehty haluan haukkua exää -juttu....

Mun mielestä ihmiset sais kasvaa. Aina tarttee morkata toisia!



Jos mies nyt ei ole sun kuullen kehunut lasta, niin ei oo tehnyt niin koskaan ja kaikkihan saa kehua toisien lapsia sulosiksi! Että oot itte kamala: Puoli vuotta sitten tapahtunu juttu. Sitä ei kukaan muu ajattele kuin sinä.



MItä jos sinä kehuisit lastasi ja antaisit vaan olla.



Tais olla ikävä ero jos tarttee riitaa tehä ihme asioista? Ei suinkaan haukkunut lasta, jokkut tekee niin..

Siis kehui lapselle vai sinulle? Mainitsiko lapsi sinulle, että pahoitti mielensä vai mitä?



Toisen vastaajan kanssa olen samaa mieltä, että on vähän "hakemalla haettu" juttu, jotta pääsisit haukkumaan etäisää!

siis ainoa, jonka mielestä isän käytös pöyristyttävän ilkeää omaa lasta kohtaan? Eikö isän tehtävä ole kohotaa oman lapsen itsetuntoa eikä kehua lapsen kaveria "uskomattoman kauniiksi ja ihanaksi" eikä suloiseksi. ap

mielensä. ap

No ymmärrän kyllä harmistuksesi, mutta oikeasti - tapahtumasta on jo _puoli vuotta_!!



Jos et ole muutenkaan miehesi kanssa tekemisissä ja lapsikin tapaa häntä harvoin, niin kannattaisi varmaan unohtaa koko juttu! Turhaan lietsot itseesi "vihaa" etäisää kohtaan pohtimalla noin vanhoja asioita!

Kyllä meilläkin kehutaan lapsien kavereita. Ja ei omat lapset pahoita niistä kehuista mieltään. Päinvastoin, ovat ylpeitä siitä että heillä on mukavat kaverit joista omat vanhemmatkin tykkäävät. Jos mä rupeisin haukkumaan jotain lapsien kaveria, niin siitä pahoittaisivat mielensä, se on ihan varma.

noin vanha juttu. Kehu sinä lastasi ja jos tuollainen tilanne tulee uudestaan, niin ota heti puheeksi exäsi kanssa. Nyt asian uudestaan esiin tuominen on ihan höpöä sekä sulle, sun lapselle ja exällesi. Ja jos lapsesi siitä sulle jatkuvastii (?) puhuu/muistaa sen, niin sanot vaan, että sinähän olet tosi kaunis niinkuin meistä jokainen omalla tavallaan myös se lapsesi kaveri. Ja eikö ole kiva kun sun isäkin kehui sun kaveria.

ap.ta.



Ehkä en ottaisi isän kanssa puheeksi sitä vanhaa tapausta, vaan sanoisin, että lapsi kaipaa isänsä huomiota ja sitä että isä laittaa oman lapsensa ykköseksi.



Minä olen joistain kasvatuskirjoista lukenut, että lapsia ei pidä arvostella tai edes arvioida (kehua) tai ainakaan VERRATA muiden lasten kuullen.



Arvioinnit pitäisi tehdä aikuisten kesken.

siis: kyllä meidän lapsi on osannut valita hienoja kavereita!



Mä olen aina ollut erittäin tyytyväinen, jos mun vanhemmat on tuntuneet pitävän mun ystävistä. Varsinkin vanhasta bestiksestäni vanhempani tykkäävät tosi paljon, ja voisin kuvitella että jopa kehuisivat tätä muille. Ovat saattaneet kehuakin, ei ole jäänyt mulle mieleen, koska mä olisin ollut vain otettu.

Ehdotuksesi oli rakentava; isä siis on aika kylmä ja etäinen. Tapaa pari kertaa vuodessa vaikka asuu samassa kaupungissa jne. ap

Mää ainaskin kehun mun kersojani ihan yksin ja yhdessä! Jos ne tekee jotai hellyyttävää ja ihanaa niin mun mielestä siitä tarttee antaa palautetta nytten, ei tunnin päästä kun kukaan ei vaan kuule. Mää ehtisin unohtaakin jo mistä kaikesta lapsia tarttis kehua!!!



Kyllä miehelle voi sanoa että lapsi kaipaa että kehut sitä. Mutta mun mielestä on tosi hyvä että sanotaan asiat asioina: itse kehuin tarhassa eilen yhtä poikaa että meijän poika juttelee susta kotona paljon hyviä asioita! Tykkäsi, eikä siinä mitään vaikka koko saakelin lauma sen kuuli.



Noin kaukasia asioita en kyllä itse ala nostaan pöydälle: se tarttee tehdä aikasemmin.

Jos mulle joku selvittäisi tollasia niin riidanhakemisena minä sen kokisin.