Onko kristinuskon mukaan kaikella tarkoituksena ja kohtalo olemassa?

Periaatteessa kai kaikella on jossain mielessä tarkoituksensa, mutta ei niin, että me sen voisimme ymmärtää tai että sitä voisi toisille ihmisille laukoa. Siis on ihan luvallista ja sallittua, että ihmisestä tuntuu pahalta ja siltä, että tapahtumilla ei ole mitään tarkoitusta ja ne ovat epäreiluja. Ihminen ei voi nähdä eikä tietää tarkoituksia eikä siihen ole pakko uskoa, että kaikella olisi tarkoitus. Jos ihmiselle nyt vaikka tapahtuu joku katastrofi, joku läheinen kuolee tms., niin toteamus "kaikella on tarkoituksensa" on kyllä pahimmanlaatuista hengellistä väkivaltaa eikä kristinuskon mukaista lainkaan.



Kohtalonusko ei kuulu kristinuskoon. Siis ihmisellä on ihan aito valinnanvapaus.

Otit esiin todella vaikean aiheen, mutta henk.koht. ajattelen että kaikella on tarkoituksensa. Tosin en ole vielä ymmärtänyt miksi Jumala halusi ottaa Isäni jo niin varhain. T: Vielä vastausta odottava

Olen aina ollut perinteisessä kristinuskossa. Laulanut kirkon lapsikuorossa ja ollut mukana kirkon toiminnassa. Eli selkäytimessä on.



Mutta nyt olen oivaltanut yhden jumalan ja enkelten olemassaolon. Se jotenkin tuntuu luonnollisemmalta ja hyvältä. Suojelusenkelit ja oppaat ovat lähellä. En tosiaan tiedä, ovatko ne sama asia kuin perinteinen kristinusko.



Mutta sen omasta mielestäni tiedän, että sattumaa ei ole. Kaikella on tarkoituksensa. Olen sielu siinä vaiheessa, että näen sen. Mieheni ei näe. Äitini näkee, mutta isäni ei. He eivät ole tietoisuuden sillä asteella.



Mikään ei tapahdu sattumalta. Ja tänään viimeksi sen näin. :) Kiitos.

Kaikkea ei voi eikä tarvitse ymmärtää. Mutta sen olen käsittänyt, että kaikilla on valinnanvapaus ottaako Jumalan vastaan vai ei. Olet täällä omillasi jos et halua Jumalan apua, raamatussa sanotaan se niin että silloin turvaudut ihmisiin.



Omassa elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä ja pahoja asioita aikaisemmin. Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt että kaikella ollut tarkoituksensa, mutta ne ymmärretäänkin monesti vasta jälkikäteen. Se voi olla herran tapa kutsua sinua luokseen.



Olen oman elämäni antanut Jumalan johdateltavaksi ja asiat ovat alkaneet lutviutumaan. Periaate on "tapahtukoon sinun tahtosi" koska Jumala ei ole kuitenkaan mikään joulupukki. Joskus on tuntunut ikävältä kun jokin asia ei ole sujunut mielen mukaan, mutta lopulta ovatkin järjestyneet parhain päin. Se on sitä Herran johdatusta.