Masentaa hyväksyä tosiasiat

ELi olen yhden lapsen äiti, onneksi. Nyt pitäisi hyväksyä se fakta, että toista ei varmaankaan koskaan tule. Olen eronnut lapsen isästä, elellään nyt lapsen kanssa kahdestaan. En ensinnäkään usko löytäväni mistään uutta miestä, kaikki keitä olen tavannut, ovat niin outoa porukkaa, onko kunnollisia miehiä olemassakaan? Usko siihen on totaalisesti mennyt. Ja mistäs minä, yh sellaisen miehen löytäisinkään, baareissa en käy, se elämä ei kiinnosta lainkaan ja harrastuksille ei ole aikaa.

Toisekseen, vaikka joku löytyisikin niin silti se mahdollisuuss, että saisin toisen lapsen on erittäin pieni. Endometrioosista olen kärsinyt ja se on jokunen vuosi sitten leikattu. Nyt on taas kivut sitä luokkaa, että on varmasti uusiutunut.



Exän kanssa yritimme toista lasta vuosia...



Tässäkö tämä mun elämä nyt on? Ikuisesti yksin....