Kolmas lapsi

mutta osasin jo tokan kanssa ottaa rennommin kuin esikoisen. Mutta kuopus olikin oikein rauhallinen ja tyytyväinen lapsi (olisko äidin rennommalla otteellakin ollut osuutta asiaan). Jos kolmas meille suotais luulen että olisin vielä rennompi.

Kolmannen lapsen vauva-aika oli ensimmäinen, josta todella nautin! Esikoisen kanssa meni jännittäessä, vaikka en ole ollenkaan stressaajatyyppi enkä nipo enkä edes tarkka rutiineista, oli esikoisen kanssa kaikki aina uutta ja outoa. Toinen tuli niin pienellä ikäerolla ja vauva oli hankala - en oikein muista ekasta vuodesta mitään.



Kolmosemme syntyi isompien ollessa 5- ja 3-vuotiaita ja he kävivät seurakunnan kerhossa 2 kertaa viikossa. Oli ihanaa kun sai välillä vauvan kanssa ihan omaa aikaa - käydä vaikka kahvilla, shoppailemassa tai ihan vaan siivota rauhassa. Muutenkin ote oli rennompi kaikessa.



Kuvaavaa on se, kun lähdin eskoisen kanssa kaupungille mulla oli mukana hoitolaukku jossa oli vähintään seuraavat: Varavaippa, varavaipan varavaippa, sille varavaippa. Varavaatekerta päästä varpaisiin, silitettyjä pulautusrättejä 3 kpl. Tutti. Varatutti steriloituna ja pakattuna minigrippussiin. Toinen varatutti. Tuttelia ja tuttipuollo vaikka suunnilleen täysimetin jne. jne. jne. Kuopuksen kanssa lähdimme reissuun niin, että mulla oli apteekin pikkuisessa muovipussissa vaippa ja matkapakkaus peppupyyhkeitä ja ehkä yksi sideharso. No, ehkä nyt hiukan dramatisoin, mutta ymmärrät ehkä mitä tarkoitan.



Nyt kolmonenkin on ko reilusti yli 3-vuotias ja voin omalta kohdaltani sanoa käsi sydämellä, ettei elämä kolmen kanssa ole ollut hankalampaa kuin kahdenkaan kanssa lukuunottamatta sitä, että pikkulapsiaika on vaippoineen ja pottineen ollut pidempi. Isommat kasvavat koko ajan ja tuntuu, että isommista on jo ihan oikeasti apua, mm. katsovat pihalla pienen perään, ekaluokkalainen lukee iltasatua ja auttaa leikeissä jne. jne.