Kuinka kukaan voi ajautua kahden asunnon loukkuun?

Vaikka sellaisessa tilanteessa, että koko perheen toiveet täyttävä ihannekoti, josta olet jo pitkään haaveillut, tulee yllättäen myyntiin. Omaa kämppää ei siinä tilanteessa pysty millään myymään ensin alta pois, vaan tarjous on tehtävä heti.



Itse pidän varsin riskaabelina sitä, että ensin myy oman kämppänsä pois ja alkaa sitten vasta ostaa uutta kotia. Miten ihmeessä kukaan voi siinä pakkoraossa löytää mitään itselleen mielusta? Hyvässä lykyssä joutuu muuttamaan useamman kerran, kun joutuu lähtemään myydystä entisestä kodista eikä uuteen pääse vielä muuttamaan, joten on asuttava välillä tilapäisesti vuokralla.

Ja alkaa myymään entistä asuntoa vasta, kun uusi alkaa valmistua. Et helposti saat itsesi kahden asunnon loukkuun. Näinhän se meni tämä Oulun surmatapauskin.

Eli mitä jos myyt asunnon ensin ja sitten on aikaa 3kk etsiä uusi asunto. No, mitään kivaa ei sitten löydykään.



Vaihtoehdot: mennä vuokralle (turhaa rahankulua) tai ostaa asunto josta ei pidä.

Mitäs sitten? Löysivät ihanan asunnon ja ostivat sen heti. Eivät jaksa tuossa iässä enää mitään väliaikaisasuntoja. Eikä heitä voi mitenkään tyhmiksi ja harkitsemattomiksi sanoa... Tottakai he tiesivät ja tietävät, että vanha on myymättä ja rasite, mutta onko sillä väliä, kun kummastakaan ei ole velkaa.



Samoin tuttumme ostivat uuden asunnon, vaikka vanhaa ei ollut myyty. Vanhasta on lainaa 0 Euroa ja uusi kokonaan velaksi. Kokonaisuudessaan velanmäärä on ihan hallittavissa ja vanhan kolmion voi laittaa vaikka vuokralle, kun on hyvällä paikalla, isossa kaupungissa.

Mitäs muka olisi pitänyt tehdä, odotella että se uusi asunto menee jollekin muulle sinä aikana kun vanhaa myydään? Eihän tuolla tavalla saa koskaan haluamaansa asuntoa tai sitten pitää välillä muuttaa johonkin vuokra-asuntoon.



Meilläkin oli suunnitelma että jos vanha ei mene kaupaksi niin sitten laitamme sen vuokralle. Lopulta se myytiin viikossa joten emme jääneet loukkuun :)

En ikinä uskaltaisi myydä asuntoani ennen kuin uusi on löytynyt. Sopivia on niin vaikea löytää, ja toisaalta omat kokemukseni myymisestä ovat olleet tosi positiivisia. Kaikki myymäni asunnot (yht 3 kpl) ovat menneet kaupaksi 2-4 viikossa, kun hinta on ollut kohdallaan. Mieluummin möisin vaikka vähän alihintaankin kuin muuttaisin perheen välillä vuokralle jos uutta kämppää ei löytyisi. Ei siksi että mulla olisi mitään vuokralla asumista vastaan (joskin kyllähän sekin maksaa, niin että jonkin verran sekin pitäisi ottaa myyntihinnassa huomioon) vaan siksi etten tällä perhekokoonpanolla kestäisi muuttaa niin usein.

eihän me sellaista olisi koskaan saatu, jos ei oltaisi ostettu silloin kun se tuli myyntiin. Jos oltaisiin myyty oma ensin, mihin me oltaisiin sitten oikein menty. Suuressa perheessä, jossa on lapsia monessa eri koulussa, päiväkodissa ja vielä molemmat aikuiset töissä, eikä autoakaan ole, miten ihmeessä me oltaisiin arki hoidettu vaikka kaupungin toiselta laidalta jostain vuokra-asunnosta, pääkaupunkiseudulla kun asutaan. Pakko oli ottaa riskejä.

Ei se ole mikään loukku jos on kaksi velatonta asuntoa. Loukku se on sitten kun on molemmista velkaa eikä meinaa saada ensimmäistä kaupaksi.

Musta on tosi hyvä että pankit ei enää myönnä lainaa kahta asuntoa varten.

Tämmöinen tarina meidän elämästä. 3v sitten mulla oli velkainen 3h+k ja velkainen 1h+kk ja miehellä velkainen 3h+k ja pankki lupasi, että olisimme saaneet ostaa 4h+k. Sitä olisi voinut kutsua neljän asunnon loukuksi! Ja mitäpä takeita pankilla olisi ollut, että oltaisiin myyty yhtäkään noista asunnoista?



Toivottavasti pankit ovat tulleet vähän järkiinsä...