~~ SYYSKUUN SYDÄMET, vko 17 ~~

Kirjoitan tällaisen pikaviestin eli niistä hankinnoista! Me olemme jo hankkineet pienokaiselle sängyn (joka on miehen vanha missä hän itse vauvana nukkui,söpöä), yhdistelmävaunut, vaatteita, tutteja, ammeen ja tänään viimeisin hankinta oli turvakaukalo :) että näin meillä :D



Rockprincess + pikku möykky 20+0

Choko: Oliko sulle määrätty hepariinit hyytymistekijöiden vuoksi? Muistelen, että oli jotakin puhetta.. Toivottavasti saat tavallisen alatiesynnytyksen, onhan se paljon turvallisempi :) Mutta siihen on vielä aikaa.. vaikka kesällä se aika hurahtaa.



Mä salaa toivon, että pystyisin alatiesynnytykseen. Tai vaavi haluais vahvana maailmaan jo ennen aikojaan. Voi se olis parasta mitä voisin kuvitella :)

Ja vielä sellanen ihana ja täydellinen synnytys missä ei tarvita imukuppia käyttää ja pystyn ite lapsen ponnistaa maailmaan. Ei haittaa leikkaamiset ja kivut, niistä toipuu :) Tietty vaan haaveilen ja joudun sektioon, mutta kaikki on mahdollista.

Kahtotaan, mitä pää sanoo kun viikkoja tulee lisää :)



Näitä oon miettiny jo kauan... ja mietin koko kesän vissiin..



Toivo 20+4

lähdin etsimään netistä syitä vatsakipuihin ja juutuin lukemaan teidän keskusteluja, joten ajattelin että jospa joukkoon mahtuisi vielä ? :)



Minulla viikot 17+2, nyt kaksipäivää ollu kauhia vihlonta mahassa ja pelko tietenkin että jokin on pielessä..

kauan on ensimmäistä tulokasta odotettu joten eletään neuvolasta ja ultrasta toiseen että kuulee kaiken olevan hyvin. Nyt odotan rakenneultraan pääsyä.



Mukava kuulla vähän muidenkin tuntemuksia, kun ensimmäistä kertaa odotan niin on kaikki niiiin outoa vielä.. jokaisesta pienestäkin asiasta huolestuu :(

vauvan liikkeet ei vielä tunnu, josta huolehdin myöskin.. ois niin mukava kun tuntis niin tietäis pienen olevan siellä.. toisaalta en tiedä mitä odottaa.

...ja tervetuloa vaan Masukki!



Kirjoituksesi olisi voinut yhtä hyvin olla minun kirjoittamani - niin tutulta kuulostaiaivan kaikki. Ja siis tuota vihlontaa on mullakin ollut tällä viikolla kovastikin.



Ja sitten muita juttuja:



Täällä on ollut kyllä viime aikoina pääasiassa oikein positiivista tunnelmaa ja kuulumisia havaittavissa, kivaa! Ehkä tämä on tosiaan sitä seesteistä keskiraskauden aikaa. Ja nyt paistaa aurinkokin ja on lämmintä ;-)



Synnytystäkin monet jo pohtivat. Minulla on aivan kamala synnytyspelko. En siis pelkää kipua tai muuta siihen liittyvää, vaan ongelmana on se, että pelkään jonkun asian menevän pieleen. Ajattelin ottaa asian esille neuvolassa, kun kyllähän näille synnytyspeloille nykyään voidaan tehdäkin jotain ja asioista voi keskustella etukäteen.

Onko muuten kukaan synnyttänyt Jorvissa tai menossa sinne synnyttämään? Mulla on muuten vähän huonoja kokemuksia ko. paikasta, niin ehkä arveluttaa senkin takia vähän enemmän. Mutta muut pääkaupunkiseudun paikat taas ovat niin tukossa, että on ehkä järkevämpää mennä suosiolla suoraan Jorviin, niin ei ole sitten niin suurta vaaraa, että lähettävät johonkin aivan muualle...



Hankinnoista oli puhetta myös. Olin ajatellut, etten kovin paljon tekisi hankintoja kovin aikaisessa vaiheessa (se iänikuinen pessimismi), mutta viime sunnuntaina satuttiin miehen kanssa kävelylenkillä vahingossa MLL:n lastenkirpparille ja oli pakko ostaa esim. turvakaukalo, rintareppu, hoitolaukku ja joitain muita juttuja, kun sai halvalla ja vähän muutenkin. Ja olin taas työmatkalla Ranskassa, niin olisi niin kovasti halunnut ostella niitä ihania vauvanvaatteita (valikoimat ovat siellä aivan mahtavat ja hinta-laatusuhde huomattavasti parempi). Sain nyt vielä maltettua mieleni, kun ei tiedetä sitä sukupuolta toistaiseksi - vaikka ei mulla kyllä oikeasti ole mitään pakkomiellettä jostain poika- tai tyttöväreistä.



Ja liikkeitä en kyllä tunne vieläkään. Varmaan on pakko mennä ensi viikolla neuvolaan ruinaamaan, että kuuntelevat sydänäänet. Rakenneultraan on vielä kolme piiiitkäää viikkoa. Mutta epätoivoon en nyt aio vaipua, vaan olen työkavereillekin kertonut jo, että meille TULEE vauva syyskuussa.

Maha on ehkä toisaalta vähän pullahtanut ihan tämän viikon aikana, ja pissalla saa käydä ihan koko ajan. Myös tuntuu välillä kävellessä, että joku painaa (riippuu vähän päivästä, että ehkä sitten riippuu vauvan asennosta yms.).

Mutta toisaalta taas tuntuu, että maha on pallo vaan turvotuksen takia.



Muuten kyllä olo on todella hyvä. Ei väsytä, ei ole huono olo, ei ole ihan koko ajan nälkäkään. Kaikin puolin normi olo, ja monet ovat sanoneet, että jotenkin sädehdin (niin kun ne ei näe kaikkia niitä näppylöitä selässä tai pakkelin alla...).



Vaan nyt täytyy taas ruveta muihin hommiin. Toivottavasti ei tullut liian omanapaista tarinaa taas vaihteeksi.



Ihanaa viikonloppua kaikille!



Pola (oisko tänään virallisen laskun mukaan jo 18+0, en oikein pysy mukana laskuissa)

Tänään juuri soitin yksityiselle ja varasin ajan rakenneultraan! Siis täällä Lahdessa kun sinne ei automaattisesti päässyt :( no se sentään on kivaa että saamme sieltä mukaamme DVD:n muistoksi josta näemme vauvamme elämää aina kun haluamme :) että kyllähän se on hintansa väärti. Puhelimessa sanottiin että varataan tarkastukseen 40 min että varmasti tulee tarkastettua kaikki. Aika olisi sitten 13.5, jännittää jo nyt :D

Täällä on jotkut puhuneet noista vihlovista kivuista mahassa, on ollut itselläkin niitä mutta en jaksa olla siitä huolissani koska tiedän sen olevan normaalia "kasvukipua".

Tänään tuli se tasan 20 viikkoa täyteen että puolet enää jäljellä! Ja miten sattuikaan että tämä päivä sattui olemaan myös meidän kihlajaisvuosipäivä :)



Ensi viikolla neuvola. Toivotaan että ne sydänäänet siellä kuuluu! Liikkeitä olen ainakin jonkun verran tuntenut. Pieniä liikkeitä mutta tiedän niiden olevan vauvan liikkeitä.

Kaikkea hyvää teille kaikille!



Rockprincess ja pikku Möykky tasan 20.

Lapset katsoo lastenohjelmia, joten hetki omaa aikaa...Ihana kun on viikonloppu ja saa levätä! Meillä tosin herätään lähes poikkeuksetta kuudelta, pitäis vissiin hommata pimennysverhot jos ne pidentäis yöunia.



Täällä on taas ollut jos jonkinlaista puheenaihetta/kysymystä.



HANKINNOISTA ensin: meillä tosiaan on annettu vaunuja lukuunottamatta kaikki pois, tosin osa on vain lainassa ja saadaan takaisin. Mutta turvakaukalo, pinnasänky, sitteri ja vaunuihin pehmeä kantokoppa pitäis ainakin hankkia. Periaatteessa myös hoitopöytä, mutta vasta äsken keksin, että näinköhän sen virkaa toimittaisi kodinhoitohuoneen pöytä... Vaatteita uskon saavani lainaan kavereilta ja ajattelin kyllä ottaa äitiyspakkauksenkin.



VAKUUTUS: kuinka moni on miettinyt syntymättömän vauvan vakuutusta? Meillä se oli molemmilla lapsilla: esikoisella ei ole juuri ollut käyttöä ja ollaan vakuutuksesta huolimatta käyty paljon terveyskeskuksessakin. Kuopuksen laajojen allergioiden takia vakuutus on maksanut itsensä jo monta kertaa takaisin ja ollaan päästy hoitoon yksityiselle ja jotain labrakokeita on voinut teettää paljon huolettomammin (tai sanotaanko että kunnan puolella ne olisivat jääneet tekemättä). Nyt ajattelin taas ottaa vakuutuksen, mutta olen ymmärtänyt että ehdot ovat tiukentuneet. Lisäksi meidän kaikki muut vakuutukset on yhdessä yhtiössä enkä tiedä, onko siellä paras vauvavakuutus. No, tässä on nyt kuukauden verran aikaa tehdä päätös!



SYNNYTYS: mulla on takana kaksi alatiesynnytystä, jotka ovat kai menneet aika hyvin. Esikoisesta sain epiduraalin, mutta vasta ihan viime tipassa. Se vei kaikki kivut pois, mutta enpä tuntenut enää ponnistamistarvetta ja se vaihe venyi 40minuuttiin. Kuopukselta sain kohdunkaulan puudutteen myöskin ihan viime tipassa, kivut vähenivät sopivasti ja poitsu syntyi sit viidessä minuutissa. Synnytyksen kestotkin puolittuivat, eli eka oli 10h ja toinen reilu 5h. Nyt pitäisi siis olla lähdössä ajoissa synnärille, jos meinaa ehtiä saada jotain kivunlievitystä. Ne avautumiskivut on kyllä tuskallisia, mutta silti toki mieluummin valitsisin alatiesynnytyksen kuin sektion. No, toivotaan että masulainen ei tykästy liiaksi perätilaansa, vaan ymmärtää kääntyä tarpeeksi ajoissa (kääntöyritykseen en aio suostua).



Muuta ei muistu nyt mieleen...Ai niin: niitä mahanvihlaisuja tulee mullekin aika ajoin. Nyt siitepölykaudella niistäminen ja aivastelu saa välillä myös nivusissa aikaan ilkeitä vihlaisuja.



Kerttukasperi ja typy(?) rv 21+4

Ihana ilma pihalla, suorataan helteeltä tuntuu, kun takapihan kuistilla tarkenee T-paidalla.



Hankinnoista on ollut puhetta. Meillä ei ole tehty vielä mitään. Tosin kaikki on säästetty; sänky, hoitopöytä, turvaistuin,vaunut löytyvät vintiltä hyvin pakattuina. Vaateita olen saanut jo kavereiltä takaisin kierrosta, ja äitiyspakkauksen otan myös tälläkertaa. Ostolistalla on sitteri ja ehkä jonkinlainen jumppalelukaari, semmoisia ei ole edellisillä lapsilla ollut.



Ja sitten se auto!! Meidän autoon ei mahdu kolmea turvaistuinta vierekkäin, eikä edestä saa turvatyynyä pois päältä. Tosin esikoinen voisi istua jo ilman istuinta, mutta mahtuu ja viihtyy hyvin istuimessaan, ja mä olen aika tarkka että autossa ollaan AINA istuimissa. Lisäksi reissataan autolla mökille kaikkien kamppeiden ja matkasänkyjen kanssa, joten ihan pieni kirppuauto ei tule kysymykseen. Mies onkin osallistunut näissä vauva asioissa eniten auton etsimiseen. Minä tosin vaadin että se ostetaan vasta kun vaavi on turvallisesti tässä maailmassa.



Vaivoista. Suppareita omulle on ollut tosi vähän. Mikä on mukavaa. Pyörryttävä olo on vähän helpottanut kun tankkaan ruokaa tarpeeksi usein. Eli illalla syön kunnolla, ja heti aamulla taas tankkaamaan.

Liitoskivut ovat saapuneet, kun töissä joutuu liikkumaan koko päivän jalkojen päällä. Tämä vaiva on tuttu edellisistä raskauksista. Sattuu joka askeleella, mutta leposärky on vielä kohtuullista, ja öisin saan nukuttua. Tiedän että vaiva vaan pahenee mitä pidenmälle mennään, mutta levolla se myös katoaa. Kuopuksesta olin pari viikkoa siakulla vaivan takia, ja lepo auttoi tosi hyvin.



Nyt vielä vähän siivoamaan, ja sitten illalla ystävän polttareihin. Tällä kertaa tuleekin rauhallista, kun oen tyytyväisenä limppari linjalla:)



Harakkahuttu 18+3

Olen lueskellut paljon teidän juttuja, mutten ole aiemmin tainnut kirjoitella mitään. Meille on siis tulossa kolmas lapsi, edelliset on poikia, 4 ja 2 1/2vuotiaat viikarit.



Asustelemme pääkaupunkiseudulla, ja joku (POLA?) kyseli Jorvista synnytyspaikkana. Meidän molemmat pojat on syntyneet siellä, ja voin suositella oikein lämpimästi! Synnytysosastolle ja -saliin on mahtunut aina heti, vesiammeeseen pääsi halutessaan, kätilöt on olleet tosi ystävällisiä ja ammattitaitoisia ja niillä on ollut aikaa keskittyä meihin. ja anestesialääkärin on saanut molemmilla kerroilla paikalle puuduttamaan heti tarpeen vaatiessa (tosin sehän on tuurista kiinni, et sattuuko sillä olee kiirettä). Ja jos niin ikävästi sattuu että pitäis päästä hätäsektioon niin se onnistuu siellä viidessä minuutissa. Olen itse alalla, niin ammattitautina mullakin ajatella kaikkea aina pahimman kautta:/ Ja vuodeosastoista vielä, ne on olleet kivoja kanssa, saatiin perhehuone molemmilla kerroilla, tosin tokan kanssa olin ekan yön kimppahuoneessa mutta tokaks yöks päästiin isin kanssa ihmettelemään vauvaa yhdessä:)



oliko Pola niin että sä harrastit ratsastusta? Joku muu oli kanssa... Oletteko jo lopettaneet? Mä lopetin viikko sitten, tiukkaa teki luovuttaa mutta en uskalla ottaa enää riskiä putoamisen kanssa, kun olen siis ihan tavallinen tuntiratsastaja vaan... Ens talvena sit taas.



Harakkahuttumietti auto-asioita; meilläkin molemmat isot pojat on vielä turvaistuimissa, ja nyt kun tulee vauva niin ihan mihin vaan autoon ei tosiaan mahdu!! vaikka meilla olikin iso farmari-volvo ennestään, niin nyt ostettiin suosiolla tila-auto (Chrysler Voyager), se on kyllä tosi ihana, mahtuu hyvin kaikki lapset ja kamppeet. On kiva istua vähän korkeammalla, lapset on helppo pakata kyytiin ja liikennettäkin on helppo seurata.



4d-ultraan oli joku varannut ajan, ihanaa!! Taidanpa itsekin tehdä saman heti maanantaina. Joka raskaudessa oon siitä haaveillut, joten nyt lienee parasta toteuttaa haave, kun tää taitaa olla meidän sarjan viimeinen! Kalliota olin itsekin ajatellut, lieneeköhän kovinkin varattu...



Tässähän näitä turinoita, onnellista oloa kaikille!



T. Sebastian rv 18+2

Aika monella on supistuksia jo :( Olkaahan varovaisia :)



Mulla on ollu harkkasuppareita ihan joka käänteessä. Viimeks nappas aika lujaa kun erehdyin töissä juoksemaan. Tyhmä minä. Kramppas varmaan 2minuuttia!!! Jotenkin sitä vaan välillä unohtaa olevansa paksuna... Ainaki jos noin innostuu... :D



Synnytys on mielestäni kaunen asia mitä oon maailmassa tehny. Sellanen, etten ikinä vaihtais sitä kokemusta pois, enkä pyyhkis sitä elämästäni vaikka elävää vauvaa ei saatukkaan. Mun elämän kohokohta on ollu esikoisen odotus ja rohkea synnytys. Ihailen päivittäin raskausarpia masussa ja muistelen vauvaa. Fyysinen kipu on välttämätöntä, mutta rakkaus lapseen on vielä kovempaa kipua.

Ja se ihme, miten naisessa kasvaa pieni ja nainen saa synnytettya oman pienen sieltä masusta. Se on todella ihmeellistä ja ihanaa... :)



Mä en lakkaa ihmettelemästä, että oon synnyttäny. Toisinaan en oikein edes muista sitä ollenkaan, joku suojamuuri päällä.



Muisteloin, mamma ja Toivo baby 20+6

Ihania ilmoja!! Täytyy heti aamusella tulla koneelle, että voi taas koko päivän paistatella ulkona. Mahan asukki ei kai oikein eilen tykännyt liiasta auringosta, kun alko myllertämään niin kovasti...



Vihdoinkin tuntuu liikkeet kunnolla, ehdin jo (taas) pelätä pahinta kun ei oikein mitään kunnollista tuntunut. Miksi sitä pitääkin aina pahimman kautta kuvitella kaikki?



Angelmom: kiva kuulla positiivinenkin tarina synnytyksestä :) Odotan itsekin synnytystä jo, koska haluan kokea sen. Edellinen raskaus päättyi sektioon ja sekin oli suunniteltu etukäteen koska vauvat olivat ihan nurinperin masussa. Sektiosta ei jäänyt kovin hyvät muistot. Toivottavasti saan tällä kertaa kokea normaalin alatiesynnytksen.



Kaunista kevään jatkoa kaikille, syksyä kohti mennään ja kovaa!



19+2

Ihana herätä aamulla kun aurinko paistaa ja lämpömittarikin näyttää vihdoin lämpöasteita! :)



Pola oli kirjotellut et meinasit mennä neuvola aikaa pyytämään että saisi kuulla sydänäänet, itse mietin aivan samaa ja soitinkin neuvolaan mutta en saanut aikaa. Nyt mietin että soitanko ensi viikolla uudestaan, mutta sitten taas pitäisikö rauhassa odottaa että pikkuinen antaa kuulua itsestään. Niinkuin joku olin kirjoittanutkin että miksi aina täytyy aina pelätä pahinta. ???



Synnytyksestä ja hankinnoista oltiin poristu.. me ei olla vielä hankittu oikeastaan mitään. Jotain saadaan tutuilta turvakaukaloa ja muuta, mutta ajattelin malttaa mieleni ainakin kesään ennen kuin alan vaatteita ym hankkimaan, toisaalta taas kalliiden hankintojen kohdalla jos jostain löytää tarjouksesta jotain niin hölmöähän se on jättää ostamatta :)



Synnytystä en ole itse edes uskaltanut vielä miettiä, kaikki tuntuu vielä niin epätodelliselta että.. olen kuitenkin päättänyt etten aio katsoa mitään synnytysvideoita tai muuta koska luulen niiden vain lisäävän pelkoani.



Nyt kuitenkin nauttimaan ulos auringon paisteesta!

Minä en osaa pelätä synnytystä ja sen alkamista. Odotan sitä. :) Ensimmäinen, pitkä synnytys oli kivulias ja kamala kokemus, kun ei yhtään tiennyt, miten homma ruukaa edetä, mutta sen jälkeen on ollut kolme niin hyvää syynytyskokemusta (vaikkakin ilman tujuimpia puudutteita), että tätä viidettäkin rupeamaan odotan kokemuksena jo nyt. Oikeastaan maailmassa ei ole hienompaa hetkeä kuin synnytys ja etenkin se syntymisen hetki. Silloin kaikki ympärillä lakkaa merkitsemästä, aika seisahtuu : on vain se hetki, kipu ja lapsi.



Kehoitan kaikkia vähänkään pelokkaita juttelemaan peloistaan neuvolassa jo hyvissäajoin! Itse en ole syynytyspelosta koskaan kärsinyt, mutta siihen on saatavilla nykyään apua, joten käyttäkää se hyväksenne!



Positiivisia ja aurinkoisia ajatuksia tulevaan!

Heippa vaan, täällä ollaan....



Eipä oo tullu vähään aikaan kirjoiteltua on ollu jokseenkin veto pois. Mutta oon kyllä aina välissä käynyt lukemassa teidän ihania kirjoituksia, mukavaa että te ootte noin pirteitä ja ilosia, saa voimaa :)



On ollut itsellä koko ajan allergista nuhaa että on senkin puolesta ollut puhti pois, vaan sain siehen Nasonex nimistä lääkettä ja on auttanut todella paljon, ei oo läheskään niin tukkkoinen olo, eikä tarvitse aivastella ja niistää koko ajan. Mulla oli edellisissä raskauksissa sama homma ja osasin varautua tähän.On ollu kyllä vähän mielimaassa ja eikä ole oikein osannut iloita tästä raskaudesta, vaan nyt kun on saanut röörit auki niin on paljon virkeenpi olo, alotin jopa kevätsiivouksen keittiöstä, pikkuhiljaa kaappi pari päivässä, eihän sitä pidä urakoida :D Ja pikkuinen kutitelee kivasti äitiä, että kyllä tämä tästä....



Mistä sitä tällä onkaan puhuttu....



Niin hankinnoista, meillä on kaikki viellä tallella että eipä tarvitse suuremmin ostaa mitään. Paitsi jos tulee poika niin sitten niitä sinisiä nuttuja kun ei oo kuin nuita tyttöjen vaaleanpunaisia prinsessa hepeneitä :)



Synnytyksestäkin on rupateltu, mulla ei pelota synnytys tytöt on molemmat syntyneet alateitse ja nopeaa, että ainut peikko onkin että kunhan vaan kerkiäis ajoissa laitokselle.Meiltä kun on matkaa LKS:ään n.80 km !!!! Molemmat synnytykset lähti liikkeelle kun tihkutti vähän lapsivettä, että siinä mielessä on ollu kyllä rauhalliset lähdöt laitokselle kun en oo ollut silleen kipiä.Pitää tahtoo neuvolatätiltä niitä tikkuja jolla voi sit seurata onko lapsivettä niin ei tartte sit hermoilla sen takia.Ittelläni on korkee kipukynnys, tytöt synnytin ihan "luomuna" ainoastaan ilokaasua, ekassa synnytyksessä odotin aina vaan kovenpia kipuja niin sit kun olisin ottanut epiduraalin niin sehän oli jo myöhäistä kun ponnistusvaihe oli jo alkamassa.Toinen synnytys olikin sit jo helponpi kun eka oli jo raivannut tien :D Sillä mä arvelenkin et tää kaveri tulee vauhilla kun on valmiiks "löysät paikat" ja synnytyksistä ei oo kuites kovin kauan ( 05 ja 07 )



Mulla on se RU-ultra toukokuussa ja sitä tässä seuraavana odotellaan!!!!



lippo & juniori (la 23.9)

Hei!



Kiitos vaan sebastian2 rauhoittelusta Jorvin suhteen. Täytyy olla positiivisin mielin vaan - mulla on vaan huonoja kokemuksia muista tutkimuksista viereiseltä osastolta, niin on jotenkin epäilyttänyt koko paikka.



Kyselit myös ratsastamisesta. Itse olen kovakin hepostelija, vähintään pari kertaa viikossa sekä tunneilla että vuokrapollella.

Itse lopetin kuitenkin jo viikolla 12+, vaikka tiukkaa tekikin. Oli silloin just niin hirvee turvotuskin koko aja, ettei oikein mahtunut vakiovarusteet päälle, ja verkkareissa olisin varmasti tippunut. Siinä vaiheessa alkoi myös tärinä tuntua pahalta. Ja vaikka olen kokenut ja melko taitavakin ratsastaja, olen ennenkin tippunut, kun hevonen on säikähtänyt jotain tai tunnilla toinen hevonen on pukittanut suoraan päin ja alla oleva hevonen tehnyt todella yllättävän väistöliikkeen. Ajattelin siis, että voin pitää vajaan vuoden taukoa ja aloittaa sitten taas hyvin mielin täysillä uudestaan.

Mutta nämä ovat tosi yksilökohtaisia juttuja ja jokainen tekee tosiaankin juuri niin kuin on itselle parasta. Ei kuulu muille ollenkaan ;-)



Ja synnytyspelosta vielä. Mua ei siis pelota itse synnytys sinänsä (kipu tai vastaava on aivan yhdentekevää, sen kyllä kestän). Ainut on se, että joku menee pieleen. On varmaan liikaa ikäviä tarinoita tuttava- ja lähipiirissä, niin niitä sitten jää pohtimaan. Omassa perheessäkin on tapaus, että sektiota on odotettu liian kauan, vauva on kärsinyt hapenpuutteesta ja sillä on sitten omat vaikutuksensa vielä nykypäivänäkin... Mutta turhahan näitä on etukäteen liikaa kelailla. Pitää puhua asioista neuvolassa, niin saa faktatietoa jo ihan siitäkin, että mitä kaikkea nykyään voidaan äidin ja vaavin auttamiseksi tehdäkään.



Liikkeitä odottelen kovasti. Jos niitä pian ala kuulua, niin sitten kyllä on vaikea olla huolestumatta. Meidän neuvolassa on yleensä avovastaanotto perjantaisin, mutta tällä viikolla se osuu vappupäiväksi, joten en sitten tiedä siitäkään.



Katsellaan ja kuulostellaan. Eiköhän se tästä!



Pola 18+2