Miten voi tuntea itsensä näin yksinäiseksi parisuhteessa?

meillä toisinpäin-mies on täysin ulkoistettu perheen toiminnasta,vaikka (vielä) saman katon alla ollaankin. ei jaksa.

Meillä parisuhde kestänyt reilut 15 vuotta. Samankaltainen tilanne. Ei kosketuksia, ei halauksia, ei kauniita sanoja ei mitään... surullista. Olen asiasta sanonut suoraan miehelle, mutta ilmeisesti en ole edes kosketuksen arvoinen. Itse olen lopettanut yksipuoleisen koskettelun jne. Olen vain lakannut yrittämästä. Välillä mietin eroa.

sen verran pieniä, että olen heille tärkeä ja saan sitä kautta hellyyttä.



Mutta miehen kanssa: ei seksiä, ei kosketusta, harvoin edes keskustelua muusta kuin lapsista. Useasti olen miettinyt, että a) aloitan suhteen tai b) eroan. Mutta rahatilanne ja lapset ovat saaneet minut "järkiini". Eniten painavat lapset, koska tiedän, kuinka monelle pahalle erolapset altistuvat. En halua heistä luusereita.



Olemme kuin kämppiksiä, ja arki sujuu ok ja kotityöt jaetaan tasan. Harrastan paljon (=olen poissa kotoa) ja juon paljon (= ei muka tunnu niin pahalta). Mutta paskat, kumpikaan ei helpota. Olenkin luovuttanut, odotan, kunnes lapset ovat n. 15v. ja sitten lähden. Aika monta pulloa tässä vaan kuluu sitä ennen....



Mies on tilanteeseen täysin tyytyväinen, kun olemme asiasta puhuneet. Ja itse asiassa minua ei edes kiinnosta harrastaako seksiä yksinään vai onko joku nainen, aivan sama.



Näyttipä oma tarina pahalta aukikirjoitettuna, mutta WTF.

Teinien kohdalla on varmasti tuota irtautumista. Luultavasti vuorotyöni on vaikuttanut nuorempiin, ovat paljon isän kanssa. Tuntuu, että mieheni suuntaa kaiken hellyyden lapsille. Minulle ei jää mitään, vain pyytäessä koskettaa. Lisäksi teen liian vähän lasten kanssa verrattuna mieheeni. Toisaalta tuntuu, että lasten kanssa tekeminen on miehelleni "pakotie" pois minun läheisyydestäni. Mieheni ei ole ilkeä tms. Tuntuu vain ettei minulle ole tarvetta hänen elämässään. Lapsille on ihana isä, osallistuu kotitöihin, harrastaa, ym.



Itsellä on vain jumalaton toisen ihmisen kaipuu! en osaa oikein selkeästi ajatuksiani kirjoittaa, itkettää koko aiha, nytkin.



ap

Mies ei kuuntele mun asioita koskaan, sitä ei edes kiinnosta mitä mulle kuuluu. Omia juttuja jaksaa kylläjaaritella ja odottaa että minä kuuntelen. Ei ole edes koskenut minuun aikoihin muuten kuin 2 kertaa viikossa pyytää seksiä.

Tänäänkin 15 minuutin automatkamme meni niin että minä yritin 3 eriasiasta aloittaa keskustelua miehen kanssa. Sanoin kerrallaan 1-2 lausetta ja mies ei sanonut mulle sanaakaan!

Välillä on niin yksinäinen ja irrallinen olo. Onneksi olen lapsille tärkeä :)

Mies on työnarkomaani ja häntä kiinnostaa vain raha raha ja raha. Hän kehtaa muistuttaa aina miten paljon tienaa ja miten paljon tekee töitä kun pyydän edes yhtä halausta (työnteko on tekosyy sille kun hänon niin väsynyt). Ja kun kysyn että rakastaako se enää mua nin vastaus on van että "Mmmm joo joo, kyllä mää sanon sitten jos en enää"

sen verran pieniä, että olen heille tärkeä ja saan sitä kautta hellyyttä.

Mutta miehen kanssa: ei seksiä, ei kosketusta, harvoin edes keskustelua muusta kuin lapsista. Useasti olen miettinyt, että a) aloitan suhteen tai b) eroan. Mutta rahatilanne ja lapset ovat saaneet minut "järkiini". Eniten painavat lapset, koska tiedän, kuinka monelle pahalle erolapset altistuvat. En halua heistä luusereita.

Olemme kuin kämppiksiä, ja arki sujuu ok ja kotityöt jaetaan tasan. Harrastan paljon (=olen poissa kotoa) ja juon paljon (= ei muka tunnu niin pahalta). Mutta paskat, kumpikaan ei helpota. Olenkin luovuttanut, odotan, kunnes lapset ovat n. 15v. ja sitten lähden. Aika monta pulloa tässä vaan kuluu sitä ennen....

Mies on tilanteeseen täysin tyytyväinen, kun olemme asiasta puhuneet. Ja itse asiassa minua ei edes kiinnosta harrastaako seksiä yksinään vai onko joku nainen, aivan sama.

Näyttipä oma tarina pahalta aukikirjoitettuna, mutta WTF.

Lopeta hyvä nainen se viinin tissuttelu! Kohta olet sitten eronnut ja ALKOHOLISTI!

Ikävää (mutta minua lohduttaa) että meitä on muitakin

ap

Mutta miehen kanssa: ei seksiä, ei kosketusta, harvoin edes keskustelua muusta kuin lapsista. Useasti olen miettinyt, että a) aloitan suhteen tai b) eroan. Mutta rahatilanne ja lapset ovat saaneet minut "järkiini". Eniten painavat lapset, koska tiedän, kuinka monelle pahalle erolapset altistuvat.

Olemme kuin kämppiksiä, ja arki sujuu ok

Näyttipä oma tarina pahalta aukikirjoitettuna, mutta WTF.

kai minä lapsille 1½ v ja 4v olen jonkun verran tärkeä.. siis miehelle tunnun olevan ilmaa. on tässä kyllä omaakin syytä, mutta silti tuntuu niin paskalta. ja me ollan oltu vasta 6 vuotta yhdessä...

mitäpä jos tulostaisit tämän ketjun miehellesi luettavaksi ja kysy, arvaako hän kuka näistä kirjoittajista olet?

Olen huomannut tuntevani etten ole kaunis, haluttava ym .kun mies ei kiinnostu minusta.



ap

ja sanottakoon vielä, että seksuaalisesti mies haluaa minua ainakin, minä en kaipaa seksiä ollenkaan... tiedä sitten onko syy kokonaan minussa kun en halua sitä seksiä.



olen mielestäni ruma ja lihava ja ihmettelen miksi mies haluaa minua? hän on pitkä, komea ja hyvä urheilijan kroppa..



nro 11 tai jotain sinnepäin..

Olen huomannut tuntevani etten ole kaunis, haluttava ym .kun mies ei kiinnostu minusta.

ap

olen kroonisesti masentunut, mikään ei tunnu miltään. Hoidan työt, lapset ja kodin, harrastan jne., eli siis olen tomintakykyinen. Mutta iltaisin usein tekisi mieli itkeä ja tappaa itseni, kun mies on kuin minua ei olisi. Ihan kuin lakkaisin olemasta, kun lapset menevät nukkumaan!

Menee muutoin äärettömän hyvin, mutta parisuhde on tyhjää. Ja silloin se viinipullon korkki avautuu. Nytkin olen enemmän ja vähemmän tissutellut 2 viikkoa putkeen.... Ja tällaisessa tilanteessa olemme vielä jopa muutamassa toiselle paikkakunnalle ja siellä ottamassa ison lainan.

Oikeasti: nyt, kun tätä ajattelee, mun elämä menee aika päin p...tä.

Välillä tunnen itsen todella rumaksi ja epähaluttavaksi. Vaikka järkitasolla tiedän että olen ihan ok näköinen.



t:5

On yksi masennuksen merkki. Hae apua!

juuri ainaisesta tissuttelustasi. Masennusta se ainakin aiheuttaa. Tiedän mistä puhun, koska ajauduin huomaamattani päihderiippuvaiseksi. Olen ollut nyt melkein puoli vuotta kuivilla, ja on kyllä ollut helvetin vaikeeta välillä, mutta sen voin sanoa, että parisuhde on parantunut.

en saa mieheltä läheisyyttä, seksiä, seuraa jne. eli en mitään sellaista mitä parisuhteeseen kuuluisi mielestäni. Onneksi on pienet lapset joiden kanssa voin puuhailla ja joilta saa haleja. Mutta olen myös äärimmäisen yksinäinen koska miehestä ei todella ole mitään seuraa. Ystäviä yritän tavata/soitella - muuten tulisin hulluksi. Moneen kertaan olen tästä miehelle puhunut mutta ei hän ymmärrä tai välitä. Sitä vain kaipaisi niin kovasti sitä tunnetta että joku välittää.

Siinä oli monta esimerkkiä sun kuvailemasta tilanteesta parisuhteessa ja keinoista auttaa. Itse olen sanonut miehelle, että hänenkin olis se hyvä lukea, on luvannukin. Kirjasta on silti ihan varmasti apua sullekin, koska kirjan myötä opittua voi tehdä myös yksipuolisesti - et voi menettää mitään, koska mietit jo tosi vakavia (uutta suhdetta/eroa). Valitettavasti kirjoittajaa en muista. Älä pelästy sitä, että siinä on jotain hengellistäkin, mutta pääpointti on kuitenkin parisuhteen ongelmissa.

Ole enemmän lastesi kanssa, pelaa pelejä, lue kirjoja, ulkoile heidän kanssaan.

Tietämättä yhtään sen tarkemmin tulee ensimmäisenä ajatus, että olet pitänyt perhettäsi liiankin hyvänä. Olet aina läsnä ja saatavilla ja hoitanut heidät viimeisen päälle. Rakkautesi on ollut ehdotonta kuten pitääkin ja olet tullut osaksi kalustoa, niin sanotusti.

Sen olen elämäni aikana oppinut, että rakkautta on turha mankua. Paitsi itseltään. Pidä sinä hyvänä itseäsi ja rakasta naista joka sinussa asuu. Kerro muille perheenjäsenille miksi sinulla on paha olo. Jos eivät kuuntele, et voi sille mitään. Jatka eteen päin, mutta ole vähemmän käytettävissä. Hätätilanteissa kylläkin, mutta keksi joku oma juttu joka olisi sinulle tärkeä. Tuota kelkkaa et hetkessä käännä, anna asioille aikaa.

Itselläni ei ole teini-ikäisiä lapsia mutta olen kuullut että irtiotot voivat olla tosi rajuja. Vanhemmat ovat yök, etenkin tytöt repivät itseään irti äidistä voimakkaasti jossakin vaiheessa. Kunnioitus toista kohtaan ei silti saa hävitä ja sinä päätät miten sinua kohdellaan. Voit sanoa, että tässä talossa tuo ei vetele. Tästä alan minä, ja sen yli et kävele.

Ja miehesi ja sinä... hm... valitettavan monet liitot ovat parikymmentä vuotta kestettyään tuossa tilanteessa. Ruuhkavuodet ovat tehneet tehtävänsä, ihmiset ovat väsyneitä eikä sanottavaakaan oikein ole.

Sano hänelle, että rakastat häntä, jos kerran rakastat. En tiedä millä alalla olette, mutta omassa työssäni näen menettämisen tuskan joskus jopa paikan päällä. Se on hirveää. Se ääni, joka ihmisistä lähtee kun he tajuavat sen sittenkin rakkaimpansa kuolleen, halkoo luita ja sydämiä. Kunpa jokaisen arvon meistä jokainen muistaisi jo hieman noita edessä olevia hetkiä aiemmin.

Voimia sinulle, halaukset täältä jostain.