hei

kiva kuulla positiivisia kokemuksia pitkänä tyttönä olemisesta. Itselläni se ei ollut positiivinen kokemus. Olen koittanut työstää asiaa niin, että pystyisin omaa tytärtäni mahdollisimman hyvin tukemaan. Kyllä meillä kotona ja sukulaiset suhtautuu normaalisti pitkään tyttöön, suvussa on paljon pitkiäkin, mutta puistossa yms. muualla olen todella kypsä niihin huomautuksiin, kuinka pitkä tyttö on. Kummallista, kun aikuisena on ihan normaalia olla 150, 160 , 170 tai 180 cm pitkä, mutta lapsilla vertaillaan heti muiden samanikäisten pituuteen. Yritän ohittaa asian yleensä enkä ikinä halua tyttöni kuullen hänen pituudestaan puhua muiden kanssa, ettei saisi kokemusta, että se on jotenkin huono asia.



Minua inhotti itseäni aina pienenä kommentit, että "pelaatko koripalloa". Inhoan joukkuepelejä ja harmittaa, että ainoa mitä muiden mielestä pitkät tytöt voi tehdä on pelata koripalloa. Aina kun joku sanoo omasta tyttärestäni jotakin pituuteen liittyvää siihen sävyyn, että se on kummallista, kuohahtavat vanhat omat muistot pintaan.