Valitusvirsi

Ystäväni kirjoitti: "sinä se olet oikein ihmenainen, kun olet 3-kymppisenä saanut koulutusta vastaavan vakityön, kolme lasta ja jaksat pitää vielä itsesi kunnossa". Itselläni olo on vaan täysin päinvastainen. Vaikka minulla periaatteessa on kaikki mistä olen haaveillut niin tuntuu etten osaa/tee mitään kunnolla. Opiskelin unelma-ammattiini, mutta vaikka pidän itse työstä, niin tuntuu että olisi pitänyt opiskella jotain hienompaa. Nykyään kun vain tohtoritason koulutus on jotain, vaikka yliopistossa opiskelinkin. En ole hyvä äiti, vaan usein pahalla päällä, johtuen siitä että aina on kiire, kotihommat painaa päälle ja harrastuksiin ei meinaa ehtiä. Koti ei todellakaan kiillä, vaikka välillä tuntuu etten muuta teekään kun siivoan, aina on jossain tavarat hujanhajan. Yritän pitää kroppani kunnossa, mutta vaikka olen liikkunut ikäni säännöllisesti niin eihän se enää ihan missin kroppaa vastaa ja salilla voi sitten verrata itseään johonkin parikymppiseen että "tuolta minäkin joskus näytin". Töissäkään en valitettavasti ole tarpeeksi hyvä, sekun vaatisi lisäkursseja ja kouluttautumista, kotona suunnittelua enemmän jne.. Tämä taas vaatisi aikaa pois perheeltä, joten teen työni tunnollisesti, mutta en mitenkään erityisen idearikkaasti ja uutta luoden. Parisuhdettakin pitäisi vaalia enemmän, mutta kun ei sitäkään aina jaksa, vaan tulee murjotettua ihan turhista asioista. Ystävien kanssa olisi mukava tavata useammin, jos olisi sitä AIKAA. Mikä on tulos? Se että yritän venyä ja riittää joka paikkaan ja oikeasti en anna mihinkään tarpeeksi. Olisi edes joku osa-alue mikä olisi vahva, mutta mistään en ole valmis luopumaan. Turhaa valitusta, mutta tulipahan kirjoitettua.