Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään eronnutta, jonka lapsen/lasten vanhemmat asuvat kaukana toisistaan?
13.04.2009 |
Olen eronnut lasteni isästä ja sain työtarjouksen 300 km:n päästä exästä. Lapset ovat vielä pieniä, joten tapaamiset kärsisivät. Isän työ estää häntä ottamasta lapsia viikonloppuisin (ainakaan kovinkaan usein).
Tämä muutto olisi minulle erittäin tärkeä, saisin hyvän työpaikan ja talouden kuntoon, lisäksi muuttaisin alueelle, jossa minulla on jo olemassa tukiverkosto, lapsen isovanhemmat ym.
Päätös pitäisi tehdä pian, mitä ihmettä teen. En tahdo viedä lapsilta isää, muussa tapauksesa en edes ajattelisi toista kertaa vaan lähtisin, niin moni seikka puoltaa muuttoa, mutta isä on aina isä lapsille ja välimatka todella pitkä pienille lapsille.
Kommentit (11)
Olemme hyvissä väleissä ja hänen suostumus minulla on. Nyt ajattelen asiaa puhtaasti lasten kannalta. Eli muutossa olis myös heille monta hyvää asiaa, pääsisimme asumaan rauhalliselle alueelle, minun sukulaiset olisivat lähellä (nykyisessä paikassa kummankaan suku ei ole lähellä, eli en tahdo aliarvioida miehen sukua), taloutemme kohenisi uuden työn ja asumismenojen pienenemisen takia.
Ainoa asia, mikä pistää miettimään on juuri lasten ja isän suhde, mikä on se kaikista tärkein tässä tilanteessa. Muutossa ei ole kyse siitä, että tahtoisin isän pois lasten elämästä, enkä halua, että lapset kokisivat tilanteen niin. Mietin noita tapaamisia, että menisikö siinä kuukausia ilman että lapset näkisivät isäänsä, puhelimessa toki saisivat puhua niin paljon kuin haluavat.
Teenkä ison virheen jos muutamme?
Kaipaan todella mielipiteitä asiaan, sillä tämä on yksi isoimmista päätöksista, mitä olen tehnyt aikoihin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset pääsisivät henkilöautolla iskän luo ja autossa olisi viihdykettä esim dvd-laite tai nintendo-vai-mitä-niitä-onkaan-pieniä-pelejä, matka tuskin lapsista tuntuisi kauhean rankalta. Aikuisista se varmaan tuntuisikin, kun edestakaisin olisi kulkemista. Pystyisittekö tekemään niin, että isä tulisi teille ja sinä menisit siksi ajaksi vanhempiesi luokse? Entä, olisiko mahdollista tehdä treffit puoleen matkaan ja siellä syödä yhdessä ja sitten lapset taas jatkaisivat kyytiä toisen vanhemman kanssa?
Lapset voi pistää matkaan myös linja-autossa, matkahuollosta saa sellaiset laput kaulaan ja kuski luovuttaa heidät määräpäässä nimetylle vastaanottajalle. Ihan toimiva systeemi, jolla kurin lapsemme ovat matkanneet syyslomille aivan toiselle puolelle Suomea.
Lapset ja isä voisivat soittaa skypepuheluja, siinä näkee kuvankin. Tämmöisen laman aikana ei ole viisasta heittää sivuun hyvää työpaikkaa.
se on fakta. Meillä isä lasten isä muutti kauas pois (juuri tuo 300 km) ja tapaa nyt vähän harvemmin lapsia kuin lähellä asuessaan. Välimatkat on kyllä lapsille rankkoja; alle kouluikäisiä ovat.
Tapaamisia vekslattiin juuri välimatkan takia siten, että niitä on harvemmin mutta kestävät kerrallaan 5 yötä. Tiedä sitten, mikä tulee olemaan tilanne jos isä joskus jaksaa mennä töihin (nyt ei ole) ja kun lapsilla alkaa koulu. Vai väsyykö se kuskaamaan lapsia jo sitä ennen...
Minä en ole osallistunut kuskaamisiin mitenkään, koska exä ihan omasta halustaan muutti kauas - eikä mitään pakottavaa tarvetta siihen ollut (uusi onni olisi kyllä saanut töitä täältä meidän kotikulmilta, pk-seudulla kun asutaan ja työpaikkoja sen alalla on..).
Mutta sinä lähivanhempana päätät. Itse varmaan muuttaisin tuossa tilanteessa jos elämänlaatu siitä merkittävästi nousisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siltikin on onnistuttu pitämään ihan toimivaa isäsuhdetta yllä. 300km kyllä aika vähän. Jos lapsi keraan asuu sinun luonasi, hänen hyvinvoinnissaan tuntuu eniten, onko sinun arkesi kunnossa. Muuta ihmeessä, kun kerran exäsikin suhtautuu noin järkevästi. Voivathan lapset sitten olla kerrallaan vähän pitemmän aikaa isänsä kanssa, kun tapaavat ja soitella voi joka päivä.
...asuinalueelta (esim. pk-seutu), yhtään minnekään ilman toisen huoltajan suostumusta. Yhteishuoltajuus on juuri sitä, että vanhemmat yhdessä päättävät, ei vain toinen yksin.
Jos toinen ei muuttoon suostu, tulee hakea käräjäoikeudelta päätöstä, jotta saa muuttaa. Oikeuteen ei kannata mennä ilman asianajajaa. Jos kyse ei ole kiireellisestä (päihteet, väkivalta, insesti) asiasta, hakemus tulee käsittelyyn ei-kiirreellisenä, Helsingissä noin puolessa vuodessa.
Suosittele kuitenkin ensin menoa perhesovittelijalle jos yhteisymmärrykseen kuitenkin päästäisiin ilman verorahoja kuluttavaa oikeusprosessia.
Lastenvalvojan luona täytyy vielä erikseen lapsen asuinpaikka ja tapaamiset jne elari käydä vahvistamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nimittäin valetta. Minulle nimenomaan lastenvalvojat perustelivat, että saan muuttaa lapsineni Suomen rajojen sisällä ihan minne vaan. Olin ap:n kaltaisessa tilanteessa; olisin halunnut muuttaa lähemmäksi omia vanhempiani, mutta en saanut ko paikkakunnalta töitä kuitenkaan.
Lasteni isä muutti toiselle puolelle Suomea kysymättä minulta mitään JA MEILLÄ ON yhteishuoltajuus. Mitä olisin voinut tehdä muuton estääkseni? En yhtikäs mitään!
Tapaamissopimukseen voi hakea muutosta käräjäoikeudelta, jos tapaamisista ei päästä millään sopimukseen esim. juuri muuton vaikutuksesta, mutta mitään muuttoasiaa oikeus ei ratkaise!
Suostumuksesta on mun puolesta tässä turha riidellä, sillä isä ei ole poikkiteloin millään tavoin. Olemme eron jälkeen ystävystyneet ja voimme avoimesti puhua mistä vain. Mulle ei ole ongelma olla kotona jos hän tulee tänne. Siinä mielessä asiat on hyvin. Mutta kuten sanoin, hänen työnsä estävät lasten pitämisen luonaan vaikka tuota 5 päivää peräkkäin ja Lapslla on sitten uudella paikkakunnalla tarha ja eskari, joita ei tietenkään saa enään vanhasta. Sitten alkaa koulu, viikkonloput on käytännössä ainoat vaihtoehdot ja jous mies on silloin töissä niin aika hataralta tämä tapaaminen vaikuttaa, vaikka tahtoa olisi vaikka mihin. jos asumme lähekkäin, voi isä hakea lapsia hoidosta ja olla iltaisin heidän kanssaan. Meillä ei ole ollut toistaiseksi mitään tarvetta sopia mitään vuoroviikkkoja, sillä asiat ovat sjuneet hyvin. Mutta muuton jälkeen ne eivät sujuisi enään.
Minulla ei ole mahdollisuuksia kuskata lapsia sitten viikonloppuisin 300 km:n päähän, en ehkä saa yöpaikkaa sieltä ja edestakaisin ajaminen on jo liikaa, bussiin heitä ei vielä saa vuosiin yksin.
Eli muutto tekisi väkisinkin hallaa isäsuhteelle, vaikka kuinka yritettäisiin.
Lomilla isä tietenkin saa lapset ja pitkinä vapaina, jos sellaisi tulee, mutta hänen työnsä on sen laatuista, että töissä voidaan olla joulut ja juhannuksetkin:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa mielenkiintoista tietää, miten aloittajan tilanne lopulta meni, millaisen päätöksen hän teki.
Nostaisin keskustelua: perheitä joissa etävanhempi asuu kaukana? Miten lasten ja etävanhemman tapaamuset toimivat? Toimivatko?
niin et voi muuttaa lasten kanssa ilman isän suostumusta..
Mutta joo,minun lapsen isä asuu n. 300km päässä lapsestaan ja ei todellakaan lapsen kannalta paras vaihtoehto..