Lue keskustelun säännöt.
Tämä elämä on suomeksi sanottuna niin perkeleen epäreilua :(
13.04.2009 |
Minulla aivan ihana lapsi ja toista en koskaan suunnitellut, kuitenkin olen taas raskaana, pillereistä huolimatta. (sama esikoisella)
Noh, mikäs tässä, lapsi tulossa ja sopeudutaan ajatukseen.
Nyt sitten kuulin, että hyvä ystäväni, jolla on vuoden ikäinen lapsi joutuu kohdun poistoon :( Hän on niin ihana äiti, aina haaveillut isosta perheestä ja käy näin.
Tunnen itseni todella "huonoksi" kun olen taas raskaana vaikka en edes yrittänyt.
En tiedä miten voisin ystävääni tukea kun maha kuitenkin kasvaa ja raskaus näkyy.
Toinen ihminen jolla oli ensin kaksi lasta, jätti heidät 4 ja 2v hoitoon ihan kenelle vaan, ryyppäsi ja rellesti, tuli taas raskaaksi. Lopulta kaikki kolme otettiin huostaan ja ei mennyt aikaakaan kun oli taas raskaana. Poltti ja joi raskauden jne.. Entiset lapset otettu pois ja eikun seuraavaa kehiin :(
MIKSI ne jotka ei todellakaan tarvitse lapsia niitä saavat ja lapset kärsii? Tai miksi ne joille soisi monta lasta, eivät niitä saa vaikka kuinka haluaisi??
Tätä asiaa olen monta päivää päässäni pyöritellyt ja mitään vastausta en keksi!
Kommentit (14)
Aivan aiheesta hän on todella surullinen, vaikka yrittää olla iloinen, että sai edes yhden lapsen. Asiasta en tiennyt mitään ja kerroin hänelle raskaudestani :(
Vasta sen jälkeen sain tietää hänen tilanteensa...
Sanoinkin, että minulle voi puhua ihan milloin siltä tuntuu, soittaa vaikka keskellä yötä. Pyysin häntä myös sanomaan jos on liian vaikeaa tämä minun raskaus.
Hienosti kuitenkin sanoi, ettei se tarkoita kun hän ei saa enää lapsia niin ei muille sitä soisi.
Jotenkin on vain niin pohjattoman surullinen ja vihainen olo :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä viitsi pyöritellä päässäsi toisten ongelmia. Ja mistä tiedät että on hänelle edes suuri kriisi? Kyllä mä keksin miljoona asiaa jotka olisivat paskamaisempia kuin kohdunpoisto.
Hyväksy se, että todennäköisesti hän valitsee surijaseurakseen jonku muun kuin sinut. Sinä et nyt juuri ole hänelle paras lohduttaja, ei voi minkään.
Hän on aina halunnut useamman lapsen ja olisi aivan mahtava suurperheen äiti. Nyt sitten selvisi, että nuoresta iästä huolimatta ei tule koskaan saamaan toista lasta, ei edes hoidoilla!
Jos sinulla on monta muuta paskamaisempaa asiaa niin ei tarkoita etteikö jotkut voisi todellakin surra tuollaista kamalaa asiaa.
Aivan varmasti on muitakin kamalia asioita, mutta mielestäni on sekin aika kamalaa kun on kuvitellut että kaikki on hyvin, on nuori 24v ja toinen lapsi olisi ollut enemmän kuin tervetullut ja sitten lääkärit ilmoittaa kohdun poistosta!
Ja saan kai minä tuntea "syyllisyyttä" kun kerroin hieman kauhuissani olevani raskaana ehkäisystä huolimatta ja vasta sen jälkeen ystäväni kertoi oman tilanteen...
ap
Nimimerkillä "kärsin lapsettomuudesta 8v ja toista ei tule vaikka kuinka tahdottaisiin"
Ehkä ystävälläsi olisi kuitenkin vielä mahdollisuus esim. adoption kautta tulla useamman lapsen äidiksi koska sanot että hän on vielä nuori (joka tietenkin on suhteellinen käsite). Vaikka adoptiojonossa meneekin vuosikausia ja tulos ei ole varma (kuten ei hoidoissakaan eikä elämässä muutenkaan) niin siinä olisi kuitenkin mahdollisuus. En tietenkään missään nimessä ehdota että sinun kannattaisi häntä tuolla lohduttaa. Ei, nyt hänen surunsa oman kohdun poistosta on liian pinnalla mutta ihan sinulle ajatukseksi josko se omaa oloasi helpottaisi.
Meille adoptio ei enää ollut mahdollisuus. Miehen ikä tuli vastaan siinä vaiheessa kun eka lapsi oli hoidoilla saatu ja lapsen oli 1v (silloin kohtuni jouduttiin poistamaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan turhaa vikistä kun jotkut ei saa sitä yhtäkään!
Heitäkin meinaan maailmasta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan vääränä päivänä keskustelemaan :( Olo vain pahenee osasta vastauksista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kritiikkiä, vaan haluaa pelkkää hymistelyä.
ja ihan syystä miettii asioita.
Ettekö muka itse miettisi, jos olette tulleet vahingossa raskaaksi ja kerrotte ystävällenne joka vasta sen jälkeen kertoo oman tilanteen.
Aivan varmana minäkin alkaisin miettimään miksi on niin epäreilua, että jotkut tulevat tahtomattakin raskaaksi, miksi lapsia saa myös ne jotka eivät niitä ansaitsisi ja lapset kärsivät. Sitten ne jotka on luotu äideiksi niin heille tätä ei suoda.
Ihan normaaleja ap:n tunteet on.
Se nyt on tosiasia ettei täällä ihmiset halua muutakuin ilkeillä, valitettavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kannustava tunnelma täällä, on ilmeisesti pääsiäisen pyhinä mennyt joillain munat väärään kurkkuun...
Ap: itsekin myötäeläjänä ymmärrän hyvin pahan mielesi ja syyllsisyyden tunteesi, olisit varmasti asetellut sanasi toisin jos olisit tiennyt ystäväsi tilanteesta. Mielestäni olet nyt kuitenkin tehnyt voitavasi, olet tarjonnut tukea ym., epäilen että asia on kuitenkin niin kuin täällä joku jo sanoi, että luultavasti ystäväsi ei välttämättä pysty sinulle tästä kauheasti tilittämään. Älä ota sitä henkilökohtaisena loukkauksena, vahinkoraskautesi vaan saattaa olla liikaa hänelle tässä tilanteessa. Yritä keskittyä nauttimaan raskaudestasi, vauvalle ei tee hyvää jos äiti liikoja murehtii :) Tsemppiä!
Näyttäisi kyse olevan niin suurista asioista, ettei me pienet ihmiset voida niitä hallita. Siksi kannattaa se pohtiminenkin jättää isommille tahoille, eikä kuluttaa omaa päätä asialla, jolle ei minkään voi.