Onko jotkut koirarodut enemmän taipuvaisia kodin "tuhoamiseen"

...meille tuli aikoinaan yksi pentu takasin oli tuhonnut koko omistajan kämpän.

No koiraa ei oltu koskaan viety edes kotipihan ulkopuolelle.Eli tässä tapaukseesa tuhoaminen oli kyllä omistajasta kiinni.Pentu tuli sitten takisin ja sai tarpeeksi liikuntaa niin ei tuhonnut yhtään mitään...Eikä senkään jälkeen uuteen kotiin mennessään tuhonnut yhtään mitään...Koira on koira ja tulee laumassa alimmaisena mutta silläkin on omat tarpeensa....

Oman käsityksen mukaan rotuja, jotka tuhoavat kotia ovat mm. labradorinnoutaja, amerikanstaffordhirenterrieri, staffordhirenbullterrieri, bullterrieri, setterit, beagle, suomenajokoira, dobermanni.



Pienet rodut ei saa aikaiseksi niin paljon tuhoa. Yleensähän tuhoaminen johtuu siitä ettei ole tarpeeksi koiralla tekemistä ja jossain tapauksissa eroahdistuksesta.



Meillä esim. bullmastiffi ei tuhonnut mitään ikinä, mutta jotkut toiset bullmastiffit saattaa tuhota paljonkin kodin irtaimistoa ja jopa seininä.

mutta millaisia kokemuksia kultaisesta noutajasta em. aiheeseen viitaten?

meillä amstaffi, ja sillä häkki heilahti 2v iässä. ei tullut ahdistusta häkittämisestä, eikä joudu olemaan pitkiä aikoja siellä.

syynä siis ajoittainen kodin irtaimiston tuhoaminen jos ei tullut selväksi...

Äidilläni taas on beagle ja borderterrieri ja kaksi vuotta vanha kämppä on kuin pommin jäljiltä. Seinät jyrsitty ja lattiat naarmuilla. Sohvia on kulunut vuodessa jo kaksi, kolmatta viedään, kenkiä ei voi jättää näkyville ja puhelimet syödään alta aikayksikön. Koirat nukkuvat keittiön pöydällä ja syövät lautaselta ihmisten ruuat. Toinen koirista näykkäisi lapseni kättä kun tämä ei antanut koiralle ruokaa ( siis lapseni ruoka ). Mummi sanoi lapselleni, että oli tämän oma vika että koira näykkäisi, koska ei antanut koiralle mitä tämä halusi.



Olen sitä mieltä, että mikään rotu ei ole alttiimpi häiriökäyttäytymiselle kuin toinen. Aktiivisempia rotuja on kyllä, mutta on omistajan työ huomioida tämä ja antaa koiralle tarpeeksi virikkeitä.

Iso koira saa aikaan isomman tuhon, josta on hyvä kertoa kauhutarinoita. Pieni koira ei välttämäti saa niin pahaa tuhoa. Onhan se eri asia pureskeleeko pöydänjalkaa rotikka vai chihuahua ;)

Mie luulen, että aktiiviset, paljon toimintaa tarvitsevat rodut voivat väärällä omistajalla olla herkempiä tekemään tuhoja. Eivät saa muuten energiaansa kulutettua. Samaten rodut joissa esiintyy eroahdistusta voivat purkaa ahdistustaan yksin ollessaan ei toivotusti.



Meillä on pieni alle 12kg koira. Rotu on energinen ja hyvin omaan perheeseensä leimautuva (eli eroahdistusta esiintyy). Tuo on pentuaikana tuhonnut kolme digikameraa (oma moka, mitäs en oppinut laittamaan tarpeeksi ylös), yhden repun, oman petinsä, yhden kännykän (oli taas jätetty liian alas). Eteisen oven karmissa on pienet hampaan jäljet ja niitäkään ei vieraat huomaa, ellei kerrota.



Tuttavan belgianpaimenkoira taas oli pentuaikana syönyt yksinollessaan puuportaiden alimman rapun... Toisen tuttavan bokseri oli rikkonut olohuoneen lasisen sohvapöydän, kun oli hypännyt sille nähdäkseen ikkunasta.

ja jotkut koirat sille alttiimpia

söi minulta eräänkin kenkäparin tai esineen työpäivän aikana.

Kun hän sitten siirtyi repimään vasta tapetoituja seiniä, hankimme koirulille kuonokopan...ja pähkimme, että miksi ihmeessä emme keksineet keinoa aikaisemmin.

Häkkiin ei haluttu kaveria laittaa, kun teki tuhonsa pääasiassa hampaillaan.

Jos on yritetty koiralle järjestää jo riittävästi liikuntaa ja muuta aktiviteettia eikä mikään auta niin kuonokoppa on musta hyvä ihan koiran turvallisuuden takia. Mitä jos syö esim. sähköjohdon poikki tai jotain muuta vaarallista? Kuonkoppamallin pitää olla tietysti sellainen että koira saa juotua ja läähätettyä.



Meillä ei ole onneksi kuonokoppaa tarvittu mutta 4. koiramme teki kyllä tuhojaan ekan vuotensa. Söi parit johdot poikki, repi tapetteja yms. Sanomattakin on selvää että kengät olivat vaatehuoneessa ja kirjat alahyllyiltä turvassa etteivät olleet siellä tyrkyllä. Mutta kaikkea ei saanut suojattua...No johtui osittain koiran luonteesta ja osittain pitkistä työpäivistäni. Vaikka jätin koiralle luvallistakin järsittävää ja muuta puuhaa sekä seurana oli vanhempi koirani niin silti kävi aika pitkäksi. Onneksi tämä loppui aikanaan kun koira aikuistui ja hiukan rauhottui.



Meillä on ollut 4 samanrotuista koiraa. Rauhallinen paimenkoirarotu ja kolme ekaa eivät tehneet yhtään mitään. Tämä kolmas oli vaan luonteeltaan niin paljon aktiivisempi että oli ihan toista maata. Nyrkkisääntönä musta just että mitä aktiivisempi rotu niin sitä enemmän tuhoja.

pisti meillä paikat remonttiin vaikka virikettä oli, joutui olemaan max. 5h päivässä yksin ja lenkitettiin kolme kertaa päivässä+ oli isolla pihalla vapaana pari-kolme tuntia päivittäin. En ole vielä yhdestäkään labukasta kuullut joka olisi jättänyt paikat rauhaan. Jo edesmenneen koiramme kunniaksi on sanottava että varsin värikkään nuoruutensa jälkeen hänestä kehittyi todellinen herrasmieskoira, jota ei tarvinnut juuri kouluttaa koska oppi kaiken puolesta sanasta. Ei esim. poistunut oman pihan rajan yli vaikka naapuri houkutteli makkaralla...