Miksi miehesi suku ei ole yhtä tärkeä perheellenne kuin sinun?
Jos perustelet asiaa sillä, että miehesi vanhemmat ja sisarukset ovat niin vastenmielisiä, niin voisitko hetken pysähtyä miettimään mitä miehesi ajattelee sinun perheesi käytöksestä, jatkuvasta riitelemisestä ja nipottamisesta. Omien vanhempiesi annat sekaantua joka asiaan, mutta miehesi vanhempia halveksut kaikessa. Haluatko todella pilata miehesi elämän, ettei hän saa olla tekemisissä omien vanhempiensa ja sisaruksiensa kanssa? Teit iloisesta nuoresta miehestä onnettoman perheenisän. Sinun on vastuu.
Kommentit (16)
en ikinä antaisi omien vanhempienikaan sekaantua meidän asioihin. minä olen läheisempi mieheni perheen kanssa kun mies itse. mies on vieraantunut perheestään ja minä ja tyttäremme pidetään yllä suhdetta myös sinne. siksi minun perheeni on meille läheisempi. nytkin mieheni on liikenteessä minun veljeni ja isäni kanssa.
tämä oikeasti koskee. Just ne joiden anoppi on kauhee kun pussas vauvaa, ja jotka luottaa vain omaan äitiinsä lapsenhoidossa! Kun siellä anoppilassa haiseekin kummalle, ja lapselle saatetaan antaa jo 2-vuotiaana pullaa!
Me ollaan muuten just muuttamassa anoppilan naapuriin... Ei ole omiin sukulaisiinikaan mitenkään pitkä matka, mutta lähempänä nuo ovat.
miehen äiti on kuollut ja isä uusissa naimisissa nuoremman bimbon kanssa johon suoraansanottuna emme oikein kukaan suhtautua kuin vinoon hymyillen. Samoin tekee miehen veljen perhe, veljekset ovat kyllä läheisiä.
Vaikea ainakaan omasta lähipiiristä keksiä yhtään kuvailemaasi tilannetta, vaikka kaikilla ei mitkään äärettömän läheiset välit appivanhempiin olisikaan. Kukaan vaimoista ei kuitenkaan kuvaile miehen sukua vastenmieliseksi, ei ole vihamielinen heitä kohtaan, ei estä tapaamisia, eikä anna oman sukunsa sekaantua joka asiaan.
meillä nimenomaan miehen suku on tärkeämpi ja läheisempi kuin omani.
Minulla on ihana anoppi ja miehen siskot ovat kavereitani. Oma sukuni on minullekin etäinen, ainoastaan tätini ja 2 serkkua ovat ihania, harmi vaan etten näe heitä paljoa.
Et ehkä tätä hakenut, mut meillä molemmat perheet tosi läheisiä. Ei kyllä ikinä ole rankattu "tärkeyttä". Pitäiskö sinunkin ap katsoa peiliin? Vai mitä hait tällä aloituksella, toi teksti on aika outoo...
mutta anoppi ei vaan tykkää musta. Oon ehkä vähän hiljainen, ja anoppi on kokenut sen siten että olisin tyly, vaikka olen vaan ujo. Eikä meillä muutenkaan oikein kemiat kohtaa. Kohta loppuu yrittäminen mun puolelta kun anoppi ei tule yhtään vastaan.
Oma äitini tuppautuu liiankin kanssa välillä, mutta on myös korvaamaton apu ja tuki monessa asiassa, myös miehelleni.
Ihan erilaisia perheitä kuin minä ja mieheni. Lastenhoidossa kyllä luotan tuhat prosenttisesti anoppiin, enkä omaan äitiini lainkaan.
Miksi en viihdy anoppilassa? Koska anoppini on täysin minun vastakohtani: minä olen käynyt kouluja, olen nähnyt maailmaa, rakastan työtäni, uusia asioita ja arvostan ihmisiä, jotka sen ansaitsevat. Anoppini on kouluja käymätön lähihoitaja, joka yrittää joka välissä päästä sairaslomalle, joka on käynyt ulkomailla useasti, mutta AINA samassa paikassa, ja joka luulee, että ihmistä arvostetaan sen vuoksi, että hän on vanhempi kuin joku toinen. Ainoa asia mikä meitä yhdistää, on rakkaus meidän lapsiin. Sen ajatuksen voimalla jaksan tiettyyn rajaan asti anoppiani. Omaa äitiäni jaksan vielä tuhat kertaa vähemmän....
Asutaan samassa kaupungissa ja nähdään miehen vanhempia ja veljeä ehkä 5 kertaa vuodessa.
Ei hän halua olla kyllä tekemisissä munkaan sukuni kanssa. Mä käyn sitten lapsen kanssa yksin kotonani, muutaman kerran vuodessa, useamman päivän kerrallaan.
lähinnä siis molempien vanhempiin. Luonnollisesti omat vanhemmat tuntuvat minusta läheisemmiltä ja varmaan miehestäni samoin omat vanhempansa. Mutta tasapuolisesti olemme tekemisissä molempien puolien kanssa ja lapsille kaikki yhtä tärkeitä ja lapset samoin heille.
Mieheni vanhemmat ja sisko on kuolleet, ja ainoa veli asuu toisella puolella maapalloa, isoveli, joka muutti kotoa samana vuonna kun mieheni syntyi. Ei siis kamalan likeisiä. Käytiin kerran siellä ja kerran tavttiin veljeä vaimoineen miehen kotimaassa. Jotain muita sukulaisia nähdään parin vuoden välein. Ainutta tätiä nähdään n kerran vuodessa soitellaan silloin tällöin.
Oma sukuni pitää tiiviisti yhtä, vaikkei mullkaaan enää ole vanhempia elossa
taidan pitää enempi yhteyttä mieheni sukuun mitä omaan sukuuni vaikka ovat maapallon toisella puolella. ;)
ja hänen isänsä onkin ihan kiva, mutta hänen äitinsä ja isänsä yhdessä ovat mahdottomia.
Mutta täytyy sanoa, että pikemminkin patistankuin estän miestä olemaan enemmän yhteydessä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa.
Minusta se on miehen omalla vastuulla.
Vai oletko sä niitä äitejä, joiden mielestä nelikymppiselle pojalle on vaimon puettava pitkät kalsarit ja sukat jalkaan ja voideltava leipä valmiiksi, kun eihän mies sellaista voi osata?
myös miehen perhe paljon läheisempi minulle kuin omani :( He ovat tukeneet ja auttaneet tarvittaessa ilman pyytämistä, mitä oma perheeni ja sukuni ei ole tehnyt.
ja soittelee isälleen toisinaan. Siis ihan itse päättänyt näin, koska esim. äitinsä on ihan perkeleen rasittava juoppo. Itse olen koittanut puhua, että yrittäis kuitenkin pitää äitiinsä jotain yhteyttä, oma äitini on kuollut, niin tiedän miltä tuntuu sitten, kun öitiä ei äkkiä olekaan:( Mutta ei tuo suostu, on niin polttanut päreensä.