Olen tullut siihen tulokseen, että olen keskivertoa onnellisempi ihminen!

Kun eihän uskovainen voi olla oikeasti onnellinen. Sehän on vain tekopyhä teeskentelijä.



t. ap, jolla on muuten ollut elämässä myös suurta surua.

Hyvä mieli tuli tänään myös siitä kun luin Kodin Kuvalehden viimeisen sivun palstan, missä joku aina kertoo päivästään. Se ihminen oli onnellinen lapsistaan, luonnosta, äänistä ja kaikesta muusta, mikä ei maksa mitään. Tuollaiseen voi vain pyrkiä!

Tai hullumpi ja tyhmempi kun tyydyn vähään.



Olen hyvin nuorten vanhempien esikoinen, joille olen ollut suuri ihme, ensimmäiset vuodet minua on palvottu kuin pientä jumalaa, kuitenkin kuri on ollut tiukkaa ja kiitokset ja niiaukset on ollut osattava rehellisyys ja ahkeruus on itsestään selvyyksiä, lapsena minulle aina sanottiin että olen älykäs ja viisas.



Vaikka maailma on sitten opettanut, että ihan tavallinen olen älyltäni ja viisaudeltani, sisälläni on varmuus että pärjään, vaikka välillä on ollut vaikeuksiakin, jo vaikeuksien aikana olen varmasti uskonut että huomenna on paremmin.

tosi kiva aloitus. Minä olen kanssa onnellinen, ei-uskovainen, hyvin toimeentuleva, ihanat lapset, tosi herkku ukko ja kaunis ja mukava koti, molemmilla töitä (lapset ei kärsi). Joten komppaan siis ja saa sanoa ääneen, jos on onnellinen. Minäkin olen tosi onnellinen, kiva me, mutta tuetaan niitä, joilla ei ehkä mene niin hyvin, eikö vaan?

sillä itsekin olen onnellinen: perheestäni, elämästäni. Olen kokenut jotakin samaa, tuntuu, että sitä ei saisi sanoa, tai ihmiset eivät oikein uskoa minua-miksi-siksi, koska olen ison perheen äiti.

joten en voi sanoa olevani kovin onnellinen.



Toivon silti, että vielä joskus voisin näistä vaikeuksista huolimatta kokea niin kuin sinä nyt, ap!

että on iloinen kauniista kodista, komeasta miehestä, kilteistä lapsista, hyvästä työpaikasta. Minulle onnellisuus on paljon enemmän, se on elämänperusta, luottamus siitä että on syntynyt onnellisten tähtien alla ja vaikeudet voitetaan, vaikka työstä tulee potkut, tulee avioero, läheinen sairastuu vaikeasti, toinen läheinen kuolee jne.



olinkohan 7

että on iloinen kauniista kodista, komeasta miehestä, kilteistä lapsista, hyvästä työpaikasta. Minulle onnellisuus on paljon enemmän, se on elämänperusta, luottamus siitä että on syntynyt onnellisten tähtien alla ja vaikeudet voitetaan, vaikka työstä tulee potkut, tulee avioero, läheinen sairastuu vaikeasti, toinen läheinen kuolee jne.

olinkohan 7

jos vaikka itse halvaantuisit kaulasta alaspäin, kokisitko silloinkin syntyneesi onnellisten tähtien alla? Mielenkiinnosta kysyn.

Kyllä minustakin onnellisuuden ydin on jossain muualla kuin niissä puitteissa, joita elämä tarjoaa (asunto, perhe, työ jne). Uskon, että perusonnellinen ihminen voi löytää onnen hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa.



Silti itsekin myönnän, että etenkin perhe on erittäin merkittävä osa minun onneani. Olen onnellinen toimivasta parisuhteesta ja lapsista. Lapsettomana sinkkuna tuskin olisin yhtä onnellinen. Ja jos menettäisin perheeni, niin olisi äkkiä aika vaikea löytää syitä elää.



Ja toisaalta onnea helpottavat monet muutkin ulkoiset asiat. Olin esim. ihan onnellinen työttömänä, mutta vielä onnellisempi olen nyt, kun minulla on töitä.



ap

jos vaikka itse halvaantuisit kaulasta alaspäin, kokisitko silloinkin syntyneesi onnellisten tähtien alla? Mielenkiinnosta kysyn.

mutta ainakin kuulemieni elämäntarinoiden perusteella uskon, että ihminen voi elää rikasta ja tyydyttävää elämää halvaantuneenakin. Rutosti työstämistähän se vaatii, mutta on hienoa, jos löytää siinäkin tilanteessa sisäisen rauhan.

ap