Kuulin tänään, että minulla on syöpä, ja olen ihan cool

Sinulla on varmasti shokkivaihe päällä. Parin viikon päästä luultavasti tulet sitten kokemaan asian vähän toisin.



Paljon voimia sinulle parantumista kohti!

Ja toivon, että itsekin selviän jos samankaltaiseen tilanteeseen joudun.

asenne. Tuolla luultavasti selviätkin.Tsemppiä sinulle! -terkkari-

Miten näin kauan kesti todeta pahanlaatuisuus? Oliko alussa joukkossa hyvänlaatuisia?



Olen selvinnyt yhdestä syövästä, selviän myös toisesta jos joskus tulee ajankohtaiseksi.

Sinäkin selvit.

asenne. Tuolla luultavasti selviätkin.Tsemppiä sinulle! -terkkari-

Kai nyt th:llakin on jotain käsitystä sairastumisen kriisistä, tai ihan siitä sairastumisesta ja sairauden luonteesta, ettei tarvitse tuollaista "hyvällä asenteella selviät" juttua lässyttää?!!

Ei mikään tavanomainen, ja lääkäritkin ovat olleet ymmällään sen kanssa. Kasvainkudos ei näkynyt edes ultraäänessä, vaan se löydettiin sattumalta laparoskopian yhteydessä. Sitten patologit käänsivät ja väänsivät koepalaa, aluksi piti olla hyvänlaatuinen, mutta joku spesialisti totesi, että on sellainen borderlinetapaus. Poistettiin toinen munasarja ja toisesta osa sekä imusolmukkeita ja vatsapaitaa. Vatsapaidasta löytyi pieni uusi pesäke, imusolmukkeet puhtaat. Kasvaimista löytyi lisää epäilyttävää. Nyt sitten poistetaan loppukin munasarjasta, kohtu ja vatsapaidan loput, ettei kasvainta vain jäisi yhtään. Sitten sytostaatteja.



Taudin epämääräisyys toki huolettaa, kun lääkäritkin ovat hieman pihalla. Mutta tuskin kasvain voi olla kovin aggressiivinen, jos se on aluksi tulkittu jopa hyvänlaatuiseksi. Lisäksi imusolmukkeiden puhtaus oli hyvä uutinen.



Saapi nähdä. Mutta monet ihmiset selviävät, ja minä olen nuori ja muuten terve.

Tuskin minulla on kriisireaktiot, sillä olen kuukausien saatossa saanut koko ajan vähitellen huononevia uutisia ja ehtinyt totutella ajatukseen myös pahimmasta. Tietysti minua harmittaa: en ole vielä toipunut edellisestäkään leikkauksesta, ja nyt tulee uusi perään.

Minäkin uskon, että paranet varmasti.

t. ap

tuohan on sellaista tahallista asian liioittelua, joka vain lisää omaa ahdistusta. Onhan se ensimmäinenkin patologi huomannut, että kasvain ei ole ihan hyvänlaatuinen, kun on sen kerran spesialistille lähettänyt katsottavaksi. Borderline on aina rajatapaus niin kuin nimestä voi päätellä, silloin siitä voi päätellä oikeastaan mitä vaan. Sinun tapauksessasi kyseessä olikin sitten valitettavasti syöpä, mikä on tietenkin tosi ikävä juttu. Mutta vaikutat taistelijatyypiltä, toivottavasti kaikki menee hyvin!

ovat järkyttyneempiä kuin itse sairastaja.

Sairastaja pääsee hoitoihin käsiksi ja tietää missä mennään ja mikä

aikataulu, pääsee elämään ne hetket.



Muita pelottaakin enemmän ja ovat epätietoisia.



Näin kävi myös minulle, olin tyytyväinen kun Oikeat hoidot päästiin aloittamaan ja saatiin pirulaiselle siivet, joilla ajettiin se hemmettiin.



Samaa tsemppimieltä myös jatkoon, taidat saada kahta sytoa Pakitakseli ja toinen, jonka nimeä en muista..alkoi s:llä.

Ilmeisesti on kun noin kevyesti otat kohdun ja munasarjojen poiston.

niin mitäpäs noita värkkien menetyksiä stressaamaan.

Menee hyvät voimat hukkaan.

-ohis-

tein lapseni nuorena, vaikka sitä silloin ihmeteltiinkin. Ja vaikkei lapsia olisikaan, luopuisin kohdusta kevyesti tässä vaiheessa. Mutta toki lapsettomuus varmaan kaihertaisi myöhemmin.



Mutta lapsia on siis joo kaksi kappaletta.

Mikäli vielä haaveilet lapsesta, adoptio on sitten sinun tapasi. Ei siinä sen kummempaa.

Ei siitä ainakaan haittaa ole!

ystävälläni todettiin juuri rintasyöpä. Hän on erittäin, erittäin järkyttynyt.

että ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia? Silti kenekään reaktioita ei ole hyvä vähätellä.



Ap on saanut uutisensa vähitellen ja ajan kanssa, mutta jos syöpäuutinen tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, järkytyskin lienee suurempi.

On ihan turha murehtia ennen kuin sitä oikeaa murehtimista tulee. Eiköhän se ala siinä vaiheessa kun joku sanoo terminaali. Niin kauan kun sitä ei kuulu niin turha vatvoa tulevaa.

ja yhä olen ihan ok. Tietenkään en pysty täysin sivuuttamaan asiaa, ja se pyörii välillä mielessä. Mutta kun on muuta tekemistä ja seuraa, asia ei piinaa lainkaan.



Toissapäivänä olin terve, ja sitten yhtäkkiä kuolemansairas. Olotilani ei ole muuttunut mitenkään ja tunnen itseni terveeksi. En käsitä, miksi minun pitäisi olla kovin peloissani. Nuorena ja terveenä kestänen sytostaatit melko hyvin, tosin hiustenlähtö surettaa jo valmiiksi: en oikein usko sopeutuvani peruukkiin eivätkä kalloni muodot oikein kestä kaljuutta.