2. lk väliin vai eritettyä opetusta?
Onko, joko omia tai omien lasten, kokemuksia siitä, että hypätään 2-luokan yli eli suoraan ykköseltä kolmannelle? Entä millaisia kokemuksia on eriytetystä opetuksesta, jos taidot on selvästi yli ikätason?
Jos tiedot ja taidot ovat jo riittävällä tasolla, niin onko suurin jäljellejäävä pohdinnan aihe 2-lk:n väliinjättämisessä enää kaverit ja kaveripiirin vaihtuminen?!
Taustalla on tilanne, että lapsi osaa lukea ja laskea erityisen hyvin, huolehtii tavaroistaan ja asioistaan eikä ongelmia ole muussa kuin koulussa viihtymisessä. Lapsi kokee koulun tylsäksi, haastettomaksi eikä koe oppivansa siellä mitään. Huoli lapsesta ja hänen motivaatiostaan ja kiinnostuksesta koulua kohtaan on kaiken taustalla. Vanhemmat, koulu, opettaja, erityisope ja psykologi yhdessä lapsen kanssa selvittävät tilannetta ja eri toimintavaihtoehtoja. Tarjolla ei ole erityiskouluja.
Kiitokset kaikille jo etukäteen kokemuksista!
Kommentit (2)
Minusta Nyytisen pointti oli hyvä. Jos lapsi hyppää luokka-asteen yli hän tulee jatkossa jäämään aina paitsi kaikesta siitä, mitä sen ikäiset ovat jo saavuttaneet .Juuri esim. diskoon pääsy,mopokortti,ripari ym. Lisäksi oletteko kartoittaneet lapsen psyykkisiä ja sosiaalisia ja fyysisiä valmiuksia? Kaverisuhteet tulevat vuosi vuodelta mutkikkaammiksi ja kolmasluokkalaisen mielestä tokaluokkalaisen leikit ovat vielä "ihan vauvamaisia". Hän joutuisi vanhempien seurassa herkästi joko kiusatuksi tai "kasvamaan liian varhain" esim. seurustelukuviot voisivat tulla mukaan joukon paineesta ennen kuin hän olisi psyykkisesti itse siihen kypsä. Tai ylipäätään kehon kehitys 5-7lk. Murrosiän ulkoiset merkit ovat tosi tärkeitä ja myös jänniä asioita tuossa vaiheessa. Jos te vanhemmat ette ole hyvin varhaisia kypsyjiä, niin lapsenne kehitys tulisi olemaan aina silläkin puolella luokkakavereita jäljessä.
Mielestäni lisähaaste siis voisi olla hyvä asia hänen viihtymiselleen. Olisiko teidän lähellä esim. kieliluokka vaihtoehtoa? Tai aloittaa omassa koulussa jo 2lk:lla esim. enkun jo? Tai järjestää hänelle omaan luokkaan omia lisätehtävä kirjoja, joissa asioita käsitellään laajemmin? jne.
Pohdimme yhden lapsemme kanssa tuota samaa tilannetta. Meidän lapsemme ainoastaan häiriköi tunneilla, kun ei ollut mitään haastavaa tekemistä.
Ajattelimme asiaa koko lapsuuden ja nuoruuden kannalta, emmekä siirtäneet lastamme vuotta ylemmälle tasolle. Päädyimme tähän vaihtoehtoon miettimällä mahdollisia seurauksia lapsen nuoruudessa. Jos lapsi olisi siirretty vanhempien joukkoon, niin rippikoulussa hänellä ei olisi yhtään tuttua. Ja jos lapsi kasvaa vuotta vanhempien joukossa, niin muilla on mopot, hänellä ei. Ja ravintolaikään tultaessa lapsemme olisi joutunut jäämään ulkopuolelle kaikkien luokkatovereidensa täytettyä 18.
Päätimme pitää lapsemme oman ikäistensä seurassa. Meille pelastuksena tuli englanninkieli, jota lapsemme alkoi opiskella jo 2. luokalla. Siitä saatiin rutkasti lisähaastetta. Lisäksi palkkasimme musiikkiopistosta pianonsoitonopetttajan, joka kävi koululla opettamassa lastamme kaksi kertaa viikossa. Tällä yhtälöllä selvisimme ala-asteesta.