Mikä ihme siinä on, että nykyaikana vanhemat eivät kykene pitämään lapsiaan kurissa?
Lapset sanelevat ja määrävät ja aikuiset nöyristelee....
Hittolainen, että on maailma mennyt ihmeelliseksi. Sittenihmetellään niitä perheitä, joissa pidetään kuria, että kyllä on lapsilla ankeeta.
Mietitäänkö koskaan sitä faktaa, että kun lapsi saa päättää asioista, se aiheuttaa hänelle turvattomuutta? Lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen...tai näin ainakin pitäisi olla kaiken järjen mukaan.
Kommentit (14)
mutta kuria on kyllä pidetty alusta asti ja eipä ole ongelmia ollut myöhemmin.
Lapset kyllä tietävät, mikä on oikein ja väärin ja kyllä saavat sanoa mielipiteensä. Mutta eivät todellakaan pompota meitä vanhempia.
Kovasti on tullut kiitosta hyvin kasvatetuista lapsista.
Lapsilla on oltava kuri (ei fyysistä), muuten alkavat hyppiä silmille. Näitä tapauksia näen valitettavasti päivittäin työssäni.
kun aletaan (valitettavan vähissä määrin) normaalia lasten kasvatusta pitämään kyykyttämisenä. Meillä ei ole koskaan lyöty tai alistettu lasta tarpeettomasti, mutta rajat on kyllä pidetty silloinkin, kun muita voi olla näkemässä, eikä annettu lasten olla kuin pellossa.
Ei oo kyllä kaikki ihan hyvin jos on kerrankin ollut tarvetta alistaa tai lyödä omaa perheenjäsentään...
Meillä on hyvinkäyttäytyvät lapset ja nykykäsityksen mukaan varmaan aika tiukkakin kuri, mutta koskaan ei ole eikä tullakaan alistamaan tai lyömään yhtään ketään!
ja kaksi pienempää ja kuri on ollut aika jämäkkä. Meillä ei vanhemmille puhuta epäkunnoittavasti ja kuunnellaan mitä sanotaan. Toki myös kuunnellaan lapsiakin ja asiat selvitetään puhumalla ja pienemmillä on jäähypenkki ollut käytössä viimeisenä keinona, jos ei puhe auta.
eiköhän kyse ole myös siitä, mitä oikeuksia lapsella on? Onko hänellä oikeutta päättää omista asioistaan? Onko lapsella oikeutta olla ns. tottelematon?
Minä vastaan molempiin kysymyksiin "kyllä". Hänellä on oikeus päättää omista asioistaan - tosin hän on vielä niin pieni, että minä vanhempana päätän, missä menee se raja, mistä hän saa päättää ja mistä ei.
Toisaalta olen myös hyvilläni, jos lapseni on tottelematon. En halua hänestä kilttiä nössöä, joka kumartelee aina mennessään. Se on sitten eri asia, minkälaisen käytöksen suvaitsen tottelemattomalta lapseltani...
ja lisään että eiköhän yhteiskunnankin ole jo aika muuttua ja lakata vaatimasta nöyristelevää laumasielua (esim. kouluissa tai päivähoidossa). Mielestäni jokaisella on oikeus vaikuttaa omiin asioihinsa, lapsellakin. Jotkut rajat tietysti ovat, mutta ne ovat väljät.
eiköhän kyse ole myös siitä, mitä oikeuksia lapsella on? Onko hänellä oikeutta päättää omista asioistaan? Onko lapsella oikeutta olla ns. tottelematon?
Minä vastaan molempiin kysymyksiin "kyllä". Hänellä on oikeus päättää omista asioistaan - tosin hän on vielä niin pieni, että minä vanhempana päätän, missä menee se raja, mistä hän saa päättää ja mistä ei.
Toisaalta olen myös hyvilläni, jos lapseni on tottelematon. En halua hänestä kilttiä nössöä, joka kumartelee aina mennessään. Se on sitten eri asia, minkälaisen käytöksen suvaitsen tottelemattomalta lapseltani...
Missä ovat VELVOLLISUUDET? Aikuisella niitä vasta riittääkin, mutta kaikkialla puhutaan vain lapsista. Raskaana olevaa kohdellaan kuin kävelevää kohtua, pienen vauvan äiti saa menettää mielenterveytensä kunhan LAPSELLA on kaikki hyvin. Lasta ei saa kieltää, rajoittaa, opettaa käyttäytymään kohteliaasti- silmiin katsovat, kohtelias lapsi on "alistettu nössö", riehuva ja pomottava hirmu sen sijaan "terve ja reipas". On oikein kunnia-asia että lapsi aukoo päätään.
Monessa kulttuurissa kohtelias käytös on ainoa vaihtoehto ja jos sellainen ei onnistu, häpäisee perheensä. Miettikääs sitä...
Toki lapsella on velvollisuuksiakin, kun hän on kykenevä siihen kasvamaan. Ja TOTTA KAI lapselle käytöstavat pitää opettaa - niiden opettaminen on itsestäänselvyys eikä todellakaan liikaa vaadittu.
Minun omassa päässäni ei ole ristiriitaa. Minä vaadin lapseltani käytöstapoja ja toisten ihmisten huomioonottamista. Sen ulkopuolella lapseni saa olla tottelematon, eli mikäli hän ei riko ikään sidoksissa olevia käytöstapoja tai tee jotain, missä vahingoittaa toisia ihmisiä.
Meillä ei ole koskaan lyöty lasta, eikä edes alistettu nöyryyttämismielessä. Tarkoitin tuolla kommentillani sitä, että olemme pitäneet rajat silloinkin, kun muita on ollut näkemässä, emmekä vain ärhennelleet kotona neljän seinän sisällä.
Näitä tapauksia tulee vastaan joka päivä työssäni koululla. Kun on "väljät" rajat kotona.
t. opettaja
ja lisään että eiköhän yhteiskunnankin ole jo aika muuttua ja lakata vaatimasta nöyristelevää laumasielua (esim. kouluissa tai päivähoidossa). Mielestäni jokaisella on oikeus vaikuttaa omiin asioihinsa, lapsellakin. Jotkut rajat tietysti ovat, mutta ne ovat väljät.
Lapsella pitää olla oikeus päättää asioista. Aikuinen päättää rajat, minkä sisällä sitä tahtomista harjoitellaan ja viime kädessä aikuinen päättää, mutta jos lapsi ei ole vaarassa tms. on minusta pahaksi, että aikuinen aina päättää vain pönkittääkseen auktoriteettiaan.
kun aletaan (valitettavan vähissä määrin) normaalia lasten kasvatusta pitämään kyykyttämisenä. Meillä ei ole koskaan lyöty tai alistettu lasta tarpeettomasti, mutta rajat on kyllä pidetty silloinkin, kun muita voi olla näkemässä, eikä annettu lasten olla kuin pellossa.
thats it.
meillä ei käytetä fyysistä väkivaltaa mutta oletan, että sääntöjä noudatetaan ja jollei niin tehdä, siitä saa jäähyä.