Lue keskustelun säännöt.
Kaveri kertoo aina vaan negatiiviset kuulumiset lastenhoidon jälkeen
05.04.2009 |
Hei
Osaatteko auttaa. Mulla on kiva kaveri, jonka kanssa hoidetaan paljon toistemme lapsia. Hän on oikeasti ihana ihminen enkä haluaisi pahoittaa hänen mieltään.
Asiaan siis. Aina kun 5v lapseni on ollut hänellä hoidossa, hän kertoo käsittääkseni joka mökötyksen ja riidan siltä kannalta miten minun lapseni on tehnyt ja sanonut pahasti ja huonosti jne. Minusta on ihan normaalia, että lapsille ei aina maistu ruoka ja tulee riitaa jne. Lapsilla menee minun hoidossani mielestäni hyvin ja jos nyt kerran hoitolapsi sanoo että yök en syö ja haukkuu minun lastani, niin ei ne minusta ole edes raportoimisen arvoisia asioita! Siis kun oikeasti 95% ajasta menee hyvin ja asiat selvitellään paikan päällä ja huolehdin että molemmat pyytävät riidoissa anteeksi tai en anna jälkiruokaa, jos pääruokaa ei maisteta jne.
Voisin jo ajatella, että oma muksuni on oikeasti jotenkin mahdoton, mutta kaverini päin vastoin itse ehdottelee näitä kyläilyjä, että tytöillä olisi toisistaan seuraa.
Alanko toimia samoin? Sanonko asiasta? Alanko liioitellen pahoitella ja ehdotan, että lopetetaan koko kyläilyt ilman äitejä, kun lapseni on niin kamala hoidossa? Minä en kohta enää oikeasti halua jatkaa näitä vuorohoitoja, kun saan vain oman mieleni pahaksi.
Kommentit (10)
"normaalia lasten elämää siis, hyvä juttu! Kiva, kun meni hyvin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän kuuluu niihin ihmisiin, jotka ottavat ongelmat ja epäkohdat esiin eivätkä lakaise niitä maton alle. Hyvää päivää kirvesvartta -keskustelut eivät johda mihinkään.
Hän voi myös ajatella, että jos hän ei kerro jostakin välikohtauksesta, lapsesi puhuu siitä sinulle ja sinä loukkaannut kun hän ei kertonut suoraan sinulle.
Minä kerron vierailuista vain ne asiat, joilla voi lapsen äidille olla jotakin merkitystä.
Itseäni päinvastoin ärsyttää äidit, jotka sanovat että kaikki meni hyvin. Mutta kun lapsi kotona kertoo jostakin ikävästä asiasta tai näyttää ruhjetta joka on tullut, niin käy mielessä että vahtiiko tuo toinen äiti lapsia ollenkaan.
Minä kerron vierailuista vain ne asiat, joilla voi lapsen äidille olla jotakin merkitystä.
Itseäni päinvastoin ärsyttää äidit, jotka sanovat että kaikki meni hyvin. Mutta kun lapsi kotona kertoo jostakin ikävästä asiasta tai näyttää ruhjetta joka on tullut, niin käy mielessä että vahtiiko tuo toinen äiti lapsia ollenkaan.
o
Totta kai tärkeät asiat kerrotaan! Sekin on minusta tärkeää, että lapsilla oli mahdollisesti kivaa :)
Kaksi rauhallista tyttöä ei saa toisilleen aikaiseksi ruhjeita. Jos muu vahinko sattuu niin toki selitän mustelmat ym. (esim kerran tippui kiikusta, olin kyllä vahtimassa)
Olisipa tosiaan kauheaa miettiä lasten ruhjeita. Ei ole onneksi ollut.
ap
EI ole ihme, että Suomi on masentuneitten itsemurhatekijöiden luvattu maa, kun äidin pitää rankaista, jos lapsi sanoo yök ruoasta.
Kyllä nyt tuon ikästä pitää jo rankaista siitä jos sanoo "yök en syö" tai mököttää vieraan tädin hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin yksi ystävä, joka kaivaa aina kaikesta mahdollisimman pessimistisen näkökulman ja musta se on tosi rasittavaa. Muuten kyllä ihana ihminen.
ystäväsi tosiaan ajattelee, että parempi hänen kertoa noista negatiivisista asioista, kuin että sitten tyttösi kertoo. Mutta mikset anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Kuulostaa todella hienolta, että teillä on tuollainen vuorohoito, joka kuitenkin toimii. Voisitko iloita siitä, ja hyväksyä tuon asian välttämättömänä pahana. Ihmiset ovat erilaisia, saattaahan ystäväsikin joskus kokea, että olet ärsyttävän positiivinen, kun sinun luonasi menee hoito aina hyvin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt tuon ikästä pitää jo rankaista siitä jos sanoo "yök en syö" tai mököttää vieraan tädin hoidossa.
En rankaise töissä enkä kotona. Sanon nätisti, että onpa kurjaa, kun sanoit noin, kaikkea ruokaa pitää opetella maistamaan ja jos ei tykkää, voi sen sanoa nätisikin ja siltikin syödä vähän. Yritän opettaa omalla ystävällisellä käyttäytymiselläni lapsia käyttäytymään samoin.
Jos alkaa huutaa, että yök en syö ja vaikkapa karkaa pöydästä tai paiskoo ruokailuvälineitä, voin "rankaistakin" sillä, että ei saa jälkiruokaa. Sellaisen asian jo kertoisin äidillekin. Eipä ole tähän mennessä tarvinnut.
ap
Aina kun se hoitaa meidän kolmevuotiasta, sen jälkeen raportoi kaiken negatiivisen ja vaikuttaa hirveän sterssaantuneelta asiasta. Ne negatiiviset ovat tyyliin "meni ihan pieleen, lapsi sanoi yhdessä vaiheessa että se haluaisi tehdä XXX ja oli vihainen kun ei saanut". Olen yrittänyt muistuttaa sille että just sillä tavalla uhmaikäiset käyttäytyvät, mutta se vain jatkaa stressaamistaan ja niiden epäkohtien luettelua.
Oletan tämän olevan sitä että sen omista lapsenhoitovuosista on niin pitkä aika ja se oli kuvitellut kuitenkin olevansa alan ylin auktoriteetti (koska mun lapseni ovat vielä pieniä, kun taas hänen ovat aikuisia). Se on pettynyt omaan suoritukseensa.
En usko etteikö lapsestani saisi positiivista kerrottavaa. Kaverinihan se aina nimenomaan haluaa näitä kyläilyjä. Totta kai tyttöni osaa olla rasittavakin. Jos esim isälleen aina kertoisin vain ne kurjat jutut joita meillä tapahtuu ja jättäisin samalla ne paljon yleisemmät kivat asiat kertomatta niin saisihan siitä tosi ikävän kuvan.
Minä en tarvitse lapselle hoitopaikkaa, mutta kun tyttö itse kaverilla viihtyy, niin olkoon. Enpä taidakaan jaksaa ottaa asiaa esille. Ehkä se olenkin vaan minä, joka ei osaa suhtautua asioihin... Mutta kiitos kivoista ja rakentavista vastauksista. Ja tulipa ainakin eri näkökulmaa joidenkin osalta :)
ap