Kiusataanko e-lasta enemmän tavallisella luokalla vai erityisluokalla?

kumpaan ryhmään menee, taviksien vai erityisten. Kiusaaminenkaan ei ole automaattista, siihen vaikuttaa lasten luonteet, kasvatus ym seikat.

teineistä. Ja jos homma olisi noin selvä, että vain erityislapsi kiusaa, olisihan tämä selvitetty jo ajat sitten. Mutta kun takana on kiusaamiskuviota jo alakoulusta ja nyt on sitten jo muutakin ongelmaa kuin kiusaamista niin e- kuin tavisoppilailla (esim. näpistelyä yms., en tiedä edes kaikkea, mutta ohr tietänee), niin kyllä tässä keinoa jos toistakin on käytetty. Avustajaa ei valitettavasti ole käytettävissä, osa-aikaista erityisopetustakin vain vähän. Luokanvalvojan tietysti vielä hankalampi hoitaa kiusaamisjuttuja kuin alakoulun luokanopettajan, koska näen luokkaani vain vähän.



Ja lisäksi, kiusaaminen ei ole syy, miksi erityisluokkapaikkaa on yritetty. Kiva kuitenkin, että halusit lyödä minuun "surkea opettaja" -leiman (=yrittää päästä oppilaasta eroon, kun ei itse osaa/viitsi...) ihan vaan siksi, että uskallan myöntää, että en ole kaikkivoipa. Teen parhaani kiusaamisasiankin lopettamiseksi, mutta en ole vielä onnistunut koko ilmiötä hävittämään. Pienillä askelilla yritän silti päästä asiassa eteenpäin.

jos luet omat viestisi, niin kyllä se olet ollut sinä, joka joka viestissa on antanut ymmärtää näin [yrittää päästä oppilaasta eroon, kun ei itse osaa/viitsi...)

[/quote]

Ota oikeasti yhteys sinne lastenklinikalle (jos siis olet pääkaupunkiseudulta. Taysin nepsyneuvola on Pirkanmaalla oikea osoite) ne neuvovat. Kyllä sun voipaisuutesi on ihan riittävä, kun vaan katsot sitä oikeasta kulmasta. Ei kenelläkään muullakaan ole sen kummempia konsteja, mutta toki sun on ensin löydettävä ne.

omakotitaloon... vuokra-asuntoja täällä ei edes ole, mutta sen toisen koulun alueella oli. Ja voin kertoa,että just sun kaltaisia wanna-be-parempia ihmisiä ne mun lasta kiusaamaan kehottaneet vanhemmatkin oli. On tehtävä omasta erinomaisuudesta ja johtavassa asemassa olevasta miehestä niin suuri juttu kun on niin epävarma olo - ja mitä eävarmempi on omasta pätemisestään, sitä vähemmän sietää muiden erilaisuutta. Näin se näyttää menevän, valitettavasti.

Meillä mies on johtavassa asemassa töissä, minä opiskelen jo toista ammattia. Me puolikoulutetut asutaan kaupungin vuokra-asunnossa!

Se on hyvä, jos teidän poika on osannut "ottaa huomioon kehitysvammaisen heikkouden", mutta toisaalta osaako hän ottaa vammaisen tasa-arvoisena kaverina? Se on nimitäin eri asia ja juuri tuolle toisen heikkouden korostamiselle se syrjintä vähän myöhemmin perustuu....

T: Se jonka lasta kiusattiin nimenomaan "hyvällä asuinalueella".



PS: Tuli joskus todella huvittavia tilanteita kun perhettämme yritettiin lokeroida. Kunnon väellä kun ei tietenkään ole erityislapsia... eräs äitimammaliinikin tuli muina miehinä kysymään minulta asummeko alueella "omistusasunnossa vai vuokralla". Kaupungin vuokra-asuntojahan siellä ei toki ollut, mutta voihan joku omistusluokkaan kuuluva vuokrata asuntonsa vuokra-luokkaan kuuluvalle ja näin erityislapsia joutuu parempiinkin päiväkoteihin. XDD

mistä johtuu ajatus, että e-lasta kiusataan välttämättä. Mulla on nimittäin se tilanne, että menetän kohta hermoni luokkani kiusaamiskierteessä, joka ei tunnu millään toimenpiteillä katkeavan. Ja se kiusaaja on lapsi, jolla on erityisoppilasstatus... .



Eli riippuu varmaan diagnoosista, mutta kyllä e-lapset ihan yhtä lailla voivat olla niitä ilkeitä luokan kingejä kuin "tavallisetkin" lapset.

aiheesta on tehty väikkäri, eikä tavisluokalla kiusata yhtään enempää. Onhan erityisluokallakin mahdollisesti monen monen sorttista lasta, yhtä heterogeenistä porukkaa verrattuna yleisluokkaan. Kun onhan ne lapset muutakin kuin adhd, tai dysfasia, tai CP, tai musta, tai valkoinen, pitkä tai pätkä.. :)

Tietysti voi olla. Mutta kyllä erityislapsi joutuu helpommin kiusaamisen ja kuiskuttelun kohteeksi kuin tavallinen lapsi. Sosioemotionaalisista ongelmista kärsivät lapset ovat varmastikin hyvin usein kiusaajia, oli heillä diagnoosia tai ei, mutta jos e-lapsi kiusaa eikä opettajalla ole resursseja saada sitä loppumaan, lapsen paikka EI ole se tavallinen luokka silloin. Tarvitaan enemmän aikuisten ohjausta ja oikea paikka siihen on erityisluokka.



ap

Mutta oppilaalla on oikeus lähikouluun jne., eikä toisekseen mitään erityisluokkapaikkoja edes ole tarjolla, ei, vaikka koulu mitä tekisi. Yritetty on...



Näin siis pk-seudulla.

Tiedän tunteen. Itse olen nyt tapellut pk-seudulla sen puolesta että lapseni saisi erityispaikan ja nimenomaan itselleen SOPIVAN erityispaikan. Olisi päätynyt dysfaatikko "sekaryhmään" totaalisen rajattomien lasten keskelle ilman että olisin ollut aktiivinen. Sielläpä sitten onkin hyvä opiskella lapsen joka tarvitsee kuulun ymmärtämiseseensä rauhaa, kun ympärillä luokkakaverit juoksevat ympyrää ja karjuvat keskisormi tanassa vittua ja huoraa.

onko tilanne okeasti se mitä kuvittelet. esim kuka kiusaa ja ketä ja miten ja missä jne.



Useitten tutkimusten mukaan on esimerkiksi tyypillistä, että erityislapsia (just adhd ja asperger, jotka ei tajua sosiaalisia kuvioita, mutta muuten näyttää olevan ihan ok) kiusataan juuri niin, että heidät lavastetaan syyllisiksi kaikkeen "hauskaan" mitä muut haluaa tehdä, tai vaihtoehtoisesti houkutellaan tekemään kaikkea sellaista, mitä he eivät itse kunnolla tajua tyhmäksi, kuten kiusaamaan muita.



Eli aina tilanne ei oikeasti ole ihan se, miltä se opettajien ja avustajien mielestä näyttää, vaan pitää katsoa sen näkyvän tilanteen ohi. Tapahtuuhan tätä tavislapsillekin (omalle pikkusiskollenikin kävi näin koulussa, että aina joutui syytetyksi kaikesta siitä, mitä muut oikeasti tekivät ja opettaja vielä uskoi siihen kun ne muut oli "hyvien perheiden lapsia" (mikä maalla oli siihen aikaan määritelty ihan toisin kuin nykyään, eli nämä olivat isojen tilojen lapsia vanhoista suvuista, tulokkaat ja tehdasväki (myös konttori) oli sitten sitä rupusakkia tuloista ja perhemuodoista riippumatta)



Mutta mä oletan, että sä olet tämän jo ymmärtänyt. Kun sä et kuitenkaan pääse eroon niistä erityislapsistasi, enkä oikeasti ole sitä mieltä, että sinun pitäisikään (googlaa vaikka se täällä taannoin runsaasti siteerattu TImo Saloviita, erityiskasvatuksen professori Jyväskylästä), kehoitan sinua ottamaan yhteyttä teidän sairaanhoitopiirin lastenneurologiseen tai lastenpsykiatriseen poliklinikkaan (teillä se ois varmaan lastenlinnan sairaalakoulu) josta konsultoidaan tilanteeseen sopivia täsmäkeinoja. Ne eivät oikeasti ole kovin kummoisia ja ne pystyy kyllä toteuttamaan ihan tavallinen opettaja ilman erityiskoulutusta.

Monet omistusrivi- tai paritalossa asuvat perheet eivät halua

asua omakotitalossa, vaikka heillä olisi siihen varaakin. Ei

omakotitalo ole kaikkien unelma ja tavoite! Rivitalo/paritalo-

asuminen on vaivattomampaa kuin omakotitaloasuminen,

sillä taloyhtiö huolehtii monista asioista.

Ikävää, että lastasi on kiusattu, mutta ikävää on myös se,

että niputat kaikki asuinalueesi vanhemmat "wanna-be-paremmiksi

ihmisiksi". Uskon, että jotkut tietyt vanhemmat ovat olleet juuri

tuollaisia kuin kuvailit, mutta sitä en usko, että kaikki ovat tuollaisia!

Meitä on niin moneen junaan: osa on suvaitsevaisia, osa taas asenteellisia,

osa fiksusti käyttäytyviä ja kohteliaita, osa tyhmiä moukkia.

omakotitaloon... vuokra-asuntoja täällä ei edes ole, mutta sen toisen koulun alueella oli. Ja voin kertoa,että just sun kaltaisia wanna-be-parempia ihmisiä ne mun lasta kiusaamaan kehottaneet vanhemmatkin oli. On tehtävä omasta erinomaisuudesta ja johtavassa asemassa olevasta miehestä niin suuri juttu kun on niin epävarma olo - ja mitä eävarmempi on omasta pätemisestään, sitä vähemmän sietää muiden erilaisuutta. Näin se näyttää menevän, valitettavasti.

vaikka koulukypsyystestien mukaan oppimiskyky hyvää ikätasoa. Eskariopen mielipide ja diagnoosi painaa niin paljon. Kyllä ylivilkaskin tai dysfaattinen tms voi olla fiksu ja silti vaatia enemmän aikuien huomiota kuin tavis.

mutta aika paljon se riipuu ryhmän lasten vanhempien valistuneisuudesta ja yhteiskuntaluokasta. Ainakin meidän lasta ovat kiusanneet ne puolikoulutettujen paritaloäitien ja vuokrakerrostaloyksinhuoltajien lapset, joille ihan selvästi on kotona sanottu, että lapsi on "aivosairas" eikä "kuulu tänne". Näin sekä erityisluokalla että tavallisella luokalla.



Meidän lapsella onselvästi parempi olla kuitenkin tavallisella luokalla. Mallioppimisen merkitys on niin suuri, normaalilasten malli on todella tärkeä. Lisäksi joukossa onneksi on perheitä, joilla on varaa sietää erilaisuutta ja lapsi on näinollen saanut kavereita kodin lähialueeltakin - erityisluokalla, mihin lapset tulivat kuka mistäkin, ei synynyt kaverisuhteita kun kaikki menivät illaksi koteihinsa sinne kuka mihinkin. Ja sekin on totta, että siinä missä kiusaaminen tavisluokalla hyvällä alueella on henkistä, tuli poika erityisluokalta usein kotii nvaatteet revittynä ja mustelmilla. En sano, onko henkinen tai fyysinen kiusaaminen toista pahempaa, mutta henkisen kestää, jos joku kaveri kuitenkin on - fyysistä ei ehkä sittenkään, mutta sitähän ei päästy kokeilemaan kun ei siellä niitä kavereita kerran saanut.

kiusaamista oli päiväkodissa tavisryhmässä paljon eikä yhtään kunnollista kaveria ollut. Lasta karsastettiin ja juurikin tämä "outo aivovammainen, älä leiki sen kanssa"-mentaliteetti jylläsi ryhmän vanhempien keskuudessa. Homma muuttui kuin taikaiskusta kun lapsi siirtyi erityiseskariin: kavereita on löytynyt paljon kun kaikki ovat samalla viivalla ja jos riitaa syntyy tai nujakkaa niin se käsitellään heti ja unohdetaan seuraavaan päivään mennessä. Totta on että lapset asuvat enemmän hajallaan, mutta aktiivinen vanhempi pystyy hyvin antamaan numeronsa kaverin vanhemmille ja viemään autolla kylään silloin tällöin. Ja päin vastoin. Erityisryhmätkin ovat erilaisia. Taatusti tulee enemmän turpaan ryhmässä missä on väkivaltaisia psyyketapauksia kuin jossakin puhehäiriöryhmässä...

mutta aika paljon se riipuu ryhmän lasten vanhempien valistuneisuudesta ja yhteiskuntaluokasta. Ainakin meidän lasta ovat kiusanneet ne puolikoulutettujen paritaloäitien ja vuokrakerrostaloyksinhuoltajien lapset, joille ihan selvästi on kotona sanottu, että lapsi on "aivosairas" eikä "kuulu tänne". Näin sekä erityisluokalla että tavallisella luokalla.







Siellä sitä onkin valistunut vanhempi... Kylläpä tosiaan kaikki paritalossa/vuokra-asunnossa asuvat ovat puolikoulutettuja..



Meillä mies on johtavassa asemassa töissä, minä opiskelen jo toista ammattia. Me puolikoulutetut asutaan kaupungin vuokra-asunnossa!



Lastemme päiväkoti ryhmässä on yksi kehitysvammainen poika. Meidän 6 v poikamme on saanut paljon kehuja siitä kuinka osaa ottaa huomioon kehitysvammaisen heikkouden ja osaa olla "kiva kaveri" myös tälle muiden hyljeksimälle pojalle.



Mutta eiköhän tilanne muutu, kun kouluun menee, siellä varmasti alkaa kiusaamaan ja sorsimaan parempien ihmisten e-lapsia, kun on vaan puolikoulutettujen vuokralla asujien lapsi...

Tuo kiusaaminen oli muuten pahaa alueella ja ryhmässä missä oli paljon ns. "bättre folkia"... en tarkoita ruotsinkielisiä (tosin niitäkin oli) vaan korkeasti koulutettuja urbaaneja nuoria ihmisiä. En sitten tiedä mutta jotenkin tuntuu, että niissä piireissä tuo asennevamma oli arkipäivää, tosin hyvin peiteltyä.

olivat jo pienestä pitäen tottuneet. Odotan kauhulla koulun alkua kun eri eskareista tulevat sekoitetaan eri kouluun ja luokkiin...