Tekisitkö lastensuojeluilmoituksen, jos kuulisit naapurin äidin kiljuvan lapsille
Kommentit (29)
Paitsi jos asia toistuu. Voithan käydä juttelemassa äidin kanssa esim. "Kuulin huutoa ja säikähdin että onko täällä jokin hätänä?" Ehkä se saa äidin hiukan ajattelemaan tai jopa avautumaan sinulle.
Kai se on normaalia, että äiti joskus kimpaantuu.. Mutta jos kuulisin lasten itkevän usein tällaisten tilanteiden yhteydessä tai esim. lyömisen ääniä, ilmottaisin heti..
kukapa ei joskus lapsilleen raivoaisi. Sitten jos alkaisi olla viitteitä lasten fyysisestä pahoinpitelystä, niin kyllä tekisin ilmoituksen ja heti.
Naurettava ajatuskin. Huutaminen on tietenkin ikävää, mutta lasten ympäristöä ja elämää ei mitenkään voi säätää niin täydelliseksi, että kaikki ikävät asiat laskettaisiin kuuluviksi lastensuojelun piiriin. Tämä oli varmaan provo.
saishan sitä sitten ilmotella harva
se päivä.
tien päälle. Paloi päreet murkun ja esimurkun kanssa totaalisesti.
No, onneksi naapurit ovat elämää nähneita pariskuntia, jotka ovat saaneet jo omat lapsensa maailmalle. Eivät tiedä näistä nykyjutuista, että lasta ei saa kieltää ja ls viranomaiset on heti av. mammojen toimesta ovella jos karjaisee lapselle ja lapsi saa traumoja jos ope koulussa kieltää soittamasta turpaansa.
Kovat on äitiyden vaatimukset kun joka tilanteesta pitäisi selvitä viilipyttymäisellä rauhallisuudellaja lempeällä diplomatialla.
Ei ihme ettei vanhemmat jaksa.
ymmärtää kun uhmis tai murkku valuu sohvalla, eikä viitsisi lähteä minnekään ja ärjähtelee ja mullistelee.
Hyvä äiti vaikka sitaisee murkun kantoliinaan ja hellästi ja ymmärtäväisesti hymyillen kantaa sen luokkaansa ja lempeästi laskee pulpettiin. Soittaa työnantajalle, että vähän nyt myöhästyy kun selittää murkulleen lempeästi, miksi oppivelvollisuus täytyy suorittaa, vaikka kuinka kyllästyttäisi.
Samaan aikaan hyvä äiti erottelee lempeästi keskustellen ja hymyillen takapenkillä tappelevat uhmaikäiset ennen päiväkotiin vientiä. Soittaa toisen kerran työnantajalle, että menee nyt aikaa kun laskeudumme keskustelemaan nyt lasten tasolle lattialle ja neuvottelemaan päivähoidon merkityksestä ja siitä, pitääkö äidin mennä töihin.
Hyvä äiti ei koskaan polta päreitään vaan käyttäytyy aikuismaisesti ja lempeästi ohjaa katrastaan aamuhälinässä.
Mutta nyt jäi kyseenalaiseksi, olenko lainkaan hyvä äiti kun murkkuni välillä ärisee ja uhmikseni riitelevät. Olen tainnut todella pahasti mokata koko jutun. Hyvän äidin lapsethan aamulla pakkaa reppunsa reippaasti ja antavat suukon äidin poskelle ja kiittävät kun saavat taas täyttää oman velvollisuutensa päivän kulusta.
avuksi. Meillä sais muuten tehdä kans joka päivä. Lapsonen sähkölaitteissa ja pistorasioissa kiinni kun silmä välttää, eli pissallakaan en saisi käydä... Ja vierestä olen nähnyt kuinka käy sähköjen kanssa leikkiessä.
ymmärtää kun uhmis tai murkku valuu sohvalla, eikä viitsisi lähteä minnekään ja ärjähtelee ja mullistelee.
Hyvä äiti vaikka sitaisee murkun kantoliinaan ja hellästi ja ymmärtäväisesti hymyillen kantaa sen luokkaansa ja lempeästi laskee pulpettiin. Soittaa työnantajalle, että vähän nyt myöhästyy kun selittää murkulleen lempeästi, miksi oppivelvollisuus täytyy suorittaa, vaikka kuinka kyllästyttäisi.Samaan aikaan hyvä äiti erottelee lempeästi keskustellen ja hymyillen takapenkillä tappelevat uhmaikäiset ennen päiväkotiin vientiä. Soittaa toisen kerran työnantajalle, että menee nyt aikaa kun laskeudumme keskustelemaan nyt lasten tasolle lattialle ja neuvottelemaan päivähoidon merkityksestä ja siitä, pitääkö äidin mennä töihin.
Hyvä äiti ei koskaan polta päreitään vaan käyttäytyy aikuismaisesti ja lempeästi ohjaa katrastaan aamuhälinässä.
Mutta nyt jäi kyseenalaiseksi, olenko lainkaan hyvä äiti kun murkkuni välillä ärisee ja uhmikseni riitelevät. Olen tainnut todella pahasti mokata koko jutun. Hyvän äidin lapsethan aamulla pakkaa reppunsa reippaasti ja antavat suukon äidin poskelle ja kiittävät kun saavat taas täyttää oman velvollisuutensa päivän kulusta.
Huudan itse välillä kurkku suorana, mutta en käy käsiksi. Miksi ei välillä saisi huutaa? Joskus se hermo menee äidilläkin, ei senkään kaikkea tarvitse hiljaa sietää, kai sitä saa tunteensa näyttää, ilossa, surussa ja kiukkuisenakin.
Mua tympäisee se, kun oma äiti kyselee lapsilta, oonko huutanut niille. Vanhin on sanonut, että "jos on aihetta niin silloin se huutaa." Äiti sanoo mulle, että vaikka tekis mieli, niin älä huudä niille. Huutoko on siis pahinta? En käytä alkoholia ollenkaan, niin kuin oma äitini ja isäni ovat tehneet. Lapset saavat näyttää tunteensa, itse en ole lapsena saanut. En ole saanut kuulua, on pitänyt olla hiljaa. Esim. kun tulee uutiset ei ole saanut sanoa sanaakaan. Ja kaikkea muuta...
Näin sanovat lasten asiantuntijat, perheneuvola, voimala ja ym.
Kauheta kaksoismoralismi paskaa.
Sen tiedän, ettei meidän naapuri huuda lapsillensa koskaan. On ehkä huutanut kaksi kertaa 7 vuoden aikana.
Minä huudan kahden pojan äitinä, mutta olen sitä mieltä, että huutaminen on kauhean kuulosta ja täysin tehoton keino, mutta tunteita ei voi pitää aina kasassa.
niin voi edes sisällä huutaa :-) Kerran tuli huudettua pihallakin, tosin kyllä miehelle, mutta mistä naapurit tietää kenelle huusin. Taitaa olla ilmoitus tulossa ;-)
Minusta tärkeintä on se, että ei ala HETI huutaa kitapurje lepattaen, vaan askel askeleelta: ensin huomauttaa, sitten varoittaa että jos nyt... niin kohta huudan, ja vasta sitten huutaa. Näin lapsi voi itse vaikuttaa että mihin asti jatkaa tilannetta. Ja tämä oli Jari Sinkkoselta.
Tietysti jos naapurisi huutaa jatkuvasti ja lapsetkin ehkä itkevät, niin silloin on ehkä paikallaan puuttua asiaan.
että lapsille ei saa huutaa.
No, yhden kerran on pukenut molemmat lapseni. En sekaantunut hommaan, vaan annoin hänen "demonstroida" miten lapsia pitää käsitellä. Se kesti niin kauan, että esikoinen myöhästyi eskaristaan 1,5 tuntia! Sisko oli ihan hikinen ja vapisi, eikä ole sittemmin tarjoutunut "auttamaan".
mä huudan lapsille harva se päivä, ja juuri noissa lähtötilanteissa, kun pitäisi lähteä ulos tai kerhoon yms. Mulla ei vaan hermot pidä lähtötilanteissa, kun itsekin olen hidas lähtijä ja taitaa tuo esikoinen olla ihan samaa kastia. Otetaan nimenomaan esikoisen kanssa yhteen, huudetaan yleensä molemmat toisillemme, sitten ulkona ihmetellään, että mikäs känkkäränkkä taas oli liikkeellä:)
ei solvaa eikä arvostele lasta rumasti, jolloin äänen korotus muuttuu henkiseksi väkivallaksi.
Esim. 1
Nyt saatanan älykääpiö- Petteri, tule nyt vittuun sieltä puusta.
Täysin väärin, henkistä väkivaltaa!!!
Esim. 2 Nyt uskot Petteri äitiä ja tulet HETI alas puusta!
Tässä tilanteessa hyväksyttävää
koska kaikilta menee välillä hermot ja tulee huudettua lapsille. Jopa mun viilipyttymäisen rauhallinen mies, joka ei ikinä ennen 12-v yhdessäolon aikana ole korottanut ääntään on nyt huutanut komentaessaan meidän 3-v uhmista.
Mutta jos tilanne olisi se että äiti ei tekisi muuta kuin ainoastaan huutaisi lapsille siis ettei juurikaan puhuisi normaalisti vaan kaikki kommunikointi olisi huutamista ja toisaalta huutaessaan haukkuisi tai pelottelisi tms lapsia niin miettisin kyllä mitä tehdä.
vaikka lapsilla onkin kaikki suht hyvin (mitä nyt huutava paska äiti), suren että huudan lapsilleni, jos se edes pysättäisi