Lue keskustelun säännöt.
Nyt meni välit anoppiin....
01.04.2009 |
Käynyt aina katsomassa meidän lapsia ja osoittanut olevansa kiintynyt heihin..
Nyt sitten miehen siskon lapsi on etusijalla. Kuulemma siksi, että 2 vuotiaat ovat syötävän suloisia! Meillä on 3v (syötävän suloinen poika:) ja 6 ja 9 vuotiaat suloiset tytöt.
Mutta ei..anoppi myönsi, että on "vauva-hullu"..Mikä helkkarin vauva 2v on???
Ei käy katsomassa lapsiamme ja me emme ole tervetulleita sinne enää...
Lasten ukki onneksi vielä selvästi rakastaa lapsiamme. On hienoa, että lapsilla on edes ukki.
Juttelin kaverille tästä ja hän sanoi, että johtunee siitä, että on tyttären lapsi. Eli on 100% varmasti anopin sukua...
Meillä nuo lapset ovat kyllä perineet selkeästi isänsä ulkomuodon, että jo yksin se riittäisi todistamaan lasten olevan mieheni..
Onko muilla anopit hylänneet lapsenlapsensa siinä vaiheessa, kun tytär saa lapsen? Hulluinta on sekin, että tämä tytär ei siedä äitiään...eli ei ole edes läheinen.
Sekava sepustus, mutta meillä varsinkin tuo keksimmäinen tyttö on ollut läheinen anopille ja on vähän kurja, kun tuo 6-vuotias ei ymmärrä, miksi mummulle ei pääse enää kylään....9-vuotias taas on läheisempi mun vanhempien kanssa ja 3-vuotias on sanojensa mukaan ukin poika...
Ja sekin vielä, että nyt leikkimäkki pitäisi raahata tälle 2-vuotiaalle, vaikka anoppi osti sen synttärilahjaksi meidän lapsille..tai no 9-vuotias ei siellä pahemmin viihdy enää;) mutta nuo nuoremmat...
Kommentit (34)
Vaikka sinäkin olit miten hormonihuuruissa vielä 2 kk ikäisen vauvasi kanssa.
Mun anoppikin möläyttelee kaikenlaista. Jauhoi kerrankin, miten tuttavansa tytär oli päässyt oikein DI:n kanssa naimisiin, se oli hienointa ikinä. Myös minun mieheni eli anopin poika sattuu olemaan DI ja samoin minä. Mutta pääasia siis on, että pääsee naimisiin sellaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo sairaus voisi tulla kysymykseen...jospa mielenterveys reistaa?..
Alan ymmärtää pikkuhiljaa miksi mies ja sisaruksensa eivät pahemmin tunnu välittävän äidistään. Joskus sanoin miehelle, että kyseessä on sun äiti. Mitä jos omat lapsemme suhtautuvat meihin joskus samoin, kuin hän ja sisaruksensa omaansa. Mies vaan sanoi, että kohdellaan lapsiamme eri tavalla....että itse on aiheuttanut huonot välit..
Jos anoppi on aina ollut jollain tavalla mielenvikainen ja narsistisena ei kykene huomaamaan, kuin yhden lapsen oman itsensä lisäksi. Ulkonäkö on kaikki kaikessa..samoin kaikki ulkoinen..burberrylappu törröttää niskasta ja laukku on aina joku tyyris merkki...Laihuus on pakkomielle myös..ollut aina.
Ihmisiä arvostaa vain, jos kyseessä on kaunis/komea/tohtori...sisin jää...
Hän näki joskus veljeni ja sanoi heti: Olisi komea jos olisi pidempi..
taas anopille kelpaa kylään 14v poika miehen edellisestä liitosta, mutta meidän yhteiset 5v ja 6v lapset eivät. Enää en heitä sinne päästäisikään, vaikka kutsu joskus tulisikin.
tulee varmasti jossain vaiheessa katumaan kun tämä "vauva" 2-vee tulee isommaksi, eikä enää olekaan niin "kiva".
Ymmärrän lastesi tuskan, mikä on todella ikävää mutta kyllä hekin sen huomaavat anoppisi käytöksestä jos siis näette ettei hän ole niin innoissaan heistä.
Pidä taukoa, älä ole yhteydessä, katso mitä tulevan pitää ja elätte ilman yhteyksiä vähään aikaan.
Yleensä aina kun joku valittaa - syystä - anopin tai äitinsä käytösestä, niin aina hoetaan ja hoetaan sitä, miten lapsilla on oikeus isovanhempiin ja sen takia on kaikki kestettävä ("olisit onnellinen, meidän lapsilla ei ole isovanhempia ollenkaan" on vakiovastaus...). Mutta kuten näistäkin esimerkeistä voi päätellä, kyllä se on vaan ikävä kyllä monesti niin, että vanhempien velvollisuus on suojella omia lapsiaan sekopäiltä isovanhemmilta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset olivat anopille henki ja elämä, kunnes tyttärenpoika syntyi. Nyt tyttärenpoika on jo 1,5 v, mutta yhä SE lapsenlapsi, joka saa kaiken ja joka menee kaikessa edelle. Surullista, koska meidän lapset tajuaa sen. =(
On todella eri asia kun oma tytär synnyttää. Mieti nyt itsekin siltä kannalta, kun oma tyttäresi on joskus tulevaisuudessa synnytyssalissa tuskailemassa. Kyllä siinä pyörii jos minkälaista pelkoa ja jännitystä mielessä. Mutta syntyvä lapsi ei mielestäni saa olla erityisasemassa.
kun hänen tyttärensä sai lapsen. SIis samana päivänä. Itselläni oli tuolloin 2 kk ikäinen suloinen tyttövauva. Anoppi siihen tokas, että onhan se nyt aivan eri tavalla liikuttavaa kun TYTÄR saa vauvan. Loukkaannuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppi on hylännyt meidän lapset. Miehen siskon lapsia näkee usein mutta meille ei edes soita enää. Hyvin harvoin tarvitsemme hoitoapua mutta usein silloinkin tulee pitkin hampain jos tulee. Viimeksi kun tuli meille muutamaksi tunniksi niin oli ottamassa miehen siskon lapset mukaan eli ei ole koskaan vain meidän muksujen kanssa.
Olen jo itse lakannut välittämästä, mutta lasten puolesta harmittaa koska kohta he ymmärtävät tämän eriarvoisuuden.
soitit väärään aikaan.
omasta äidistäni olen huomannut, että jos soitan sillon kun hän haluaisi seurata jotain sarjaa tai vastaavaa niin saan ihan mitä vastauksia tahansa...
Ei kaikkea pidä aina ottaa niin vakavasti.
oma anoppinikin on sanonut ihan hulluja ja todella loukkaavia asioita, mutta mitä sitten...Kaikesta ei tarvi välittää. Se jos joku raivostuttaa. Erilaisuus on rikkautta ja erilaisiakin olisi hyvä sietää vaikkei tykkääkään.
Veljeni anoppi on mielisairas ja lapsille kerrottiin jo paljon ennen kouluikää, että rakastaa ja välittää teistä, mutta välillä on niin sairas, ettei tiedä mitä tekee/sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuluu vain ynähdyksi.
Mutta se nyt on tietenkin eri asia kun on kyse omasta äidistä. Anoppi ei tietenkään sellaiseen saa sortua.....
On todella eri asia kun oma tytär synnyttää. Mieti nyt itsekin siltä kannalta, kun oma tyttäresi on joskus tulevaisuudessa synnytyssalissa tuskailemassa. Kyllä siinä pyörii jos minkälaista pelkoa ja jännitystä mielessä. Mutta syntyvä lapsi ei mielestäni saa olla erityisasemassa.
kun hänen tyttärensä sai lapsen. SIis samana päivänä. Itselläni oli tuolloin 2 kk ikäinen suloinen tyttövauva. Anoppi siihen tokas, että onhan se nyt aivan eri tavalla liikuttavaa kun TYTÄR saa vauvan. Loukkaannuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin ihan todella, yritin asettua hänen asemaansa ja miettiä sitä, voisinko sanoa noin omalle miniälleni joskus. En voisi. Ja jos hän noin ajatteleekin, ei sitä mielestäni tarvitse ääneen sanoa. Eihän se äidiksi tulo ole sen kummempi asia kuin miehelle isäksi tulo. Tasa-arvon nimissä.
Pitäisi ajatella mitä suustansa päästää. Hän ei esimerkiksi ole kysynyt yhtään mitään synnytyksestäni, ei mitään, miten se meni jne. Nyt kun tyttö sai vauvan, soitti hänelle heti ja tenttasi synnytyksen alusta loppuun.
On todella eri asia kun oma tytär synnyttää. Mieti nyt itsekin siltä kannalta, kun oma tyttäresi on joskus tulevaisuudessa synnytyssalissa tuskailemassa. Kyllä siinä pyörii jos minkälaista pelkoa ja jännitystä mielessä. Mutta syntyvä lapsi ei mielestäni saa olla erityisasemassa.
kun hänen tyttärensä sai lapsen. SIis samana päivänä. Itselläni oli tuolloin 2 kk ikäinen suloinen tyttövauva. Anoppi siihen tokas, että onhan se nyt aivan eri tavalla liikuttavaa kun TYTÄR saa vauvan. Loukkaannuin.
eroa, vaan itse synnytystä. Harva nyt kuitenkaan ajattelee, että synnytys on mikään läpihuutojuttu ja se,että siellä on oma lapsi synnyttämässä on jotain kertakaikkisen suurta ja jopa pelottavaa. Siinä pyörii jos jonkinlaista asiaa ja pelkoa mielessä. Oma äitini ei esim. halunut tietää etukäteen milloin lähden synnyttämään. Sanoi suoraan, ettei kestä sitä jännitystä.
Tottakai sitä oman lapsenlapsen syntymästä silti täytyy osata iloita tasapuolisesti samoin kuin pojan isäksitulosta. Eikä todellakaan ole hienovaraista kailotella asiaa ääneen.
Ehkä sairastumassa tuo anoppi? Monet vakavat sairaudet aiheuttavat omituista käytöstä, jos ennen ollut kuitenkin ns.normaali. Alzhaimerit sun muut voivat alkaa jo päälle viiskympisillä. Voi olla parempikin, että ei paljon lapset "rasita" mummoaan. Voivathan askarrella mummolle vaikka parane pian kortteja..tms. Että pysyvät mummon mielessä (tyyliin kortti pari viikossa) Oletko miettinyt sitä?