onko kukaan lukenut kirjaa "Leijonaemojen tarinat"? mitä pidit?
minä aloittelin sitä tänään, olen saanut ensimmäisen tarinan luettua. muutama nenäliinakin siinä tarvittiin...
minusta tosi koskettava ja ajatuksia ja ihmetystä herättävä kirja ainakin tähän asti.
jotenkin tulee olo että omat murheet on aivan mitättömiä tuon kirjan henkilöiden rinnalla, vaikka kirjan alussa tähdennettiin kuinka pienempiä murheita kokeneiden tuntemuksia ei pidä myöskään väheksyä, sillä jokasella meistä on omat koettelemuksemme.
Kommentit (2)
mutta tähän asti en ole huomannut marinaa. mulla ei ole erityislasta mutta olen hyvin pienessä mittakaavassa saanut myös kokea sen kuinka lapselleen saa oikein väliilä vaatia sitä hoitoa.
meillä tosiaan siis vaivoina oli "vaan" esim. ummetusta ja astmaa yms. pinetä, mutta jollain tasolla ymmärrän miltä tuntuu kun olet huolissasi lapsestasi ja sun pitäisi melkein itse tietää välillä miten sitä lasta pitäis hoitaa.
en pysty kuvittelemaan miten katkera olisin jos minua olisivat kohdanneet noin suuret vastoinkäymiset. ja tämän ensimmäisen äidin tarinassa en oikeastaan edes havainut katkeruutta, kerran taisi olla kysymys miksi? varmasti hän on sitä useaminkin ajatellut, mutta loppujen lopuksi vaikutti ettei hän ollut kovin katkera.
hän kertoi ihanasti siitä kuinka oli onnellinen pienistä asioista jne.
minä menetän hermoni aivan turhista asioista, toivottavasti saan lisää perspektiiviä luettuani tämän kokonaan.
ap
Ymmärrän kylä erityislasten perheitä, mutta ärsytti silti.