Muita jotka rakastavat juomista ja haluaisivat juoda enemmän?

sinulla mielikuvitusta jos löydät tuosta ihailua... Se on lähinnä halua juoda, ei sen ihailua. Ja toisekseen, jos ihminen ei lasten takia juopottele niiden nähden, niin missä välissä ne lapset sitä sammunutta äitiä taluttelee.



Te fanaatikot ette koskaan näe muuta vaihtoehtoa kuin rappiojuopottelun tai raittiuden.

No joo, en kyllä haluaisi mihinkään rapajuopputeen.



Emme mieheni kanssa käy koskaan baareissa, voin sanoa ei koskaan, koska se todellakin on ehkä kerran-kaksi vuodessa jonkin erikoistapauksen, kuten kaverin 40-kymppisten vuoksi.



Sen sijaan meillä on joka vikonloppu viiniä ja olutta. Lapsia on 3. Joskus tekisi mieli ihan kunnolla humaltua, ihan vain sen humaltumisen ilosta. No - lapset rajoittavat yllätys, yllätys, tätä aika paljon. Otamme kyllä viiniä lasten nähden (näin muuten tekevät kyllä myös kaikki ystävämme), mutta enemmän juomme vasta lasten mentyä nukkumaan. En juo niin paljoa, että olisin krapulassa lasten herätessä. Mutta siis välillä mieli tekisi "nollata" ajatukset.



Mulle tällainen alkoholin käyttö on tuttua jo lapsuudesta, eikä mulla ole asiasta mitään traumoja.

Eli tuo halu juoda esiintyy erityisesti niin, että kun perjantaina työviikko on ohi, ajattelen jo matkalla kotiin ihanaa, rentouttavaa lasillista punkkua juuri siivotussa kodissa. Siis oikeasti kaipaan sitä tunnetta ja fiilistä.



En juo viikolla mitään, koska se vaikuttaa mulla uneen ja on rankka ja vaativa työ. Mutta perjantaihin kuuluu punaviini samoin kuin jollekin toiselle mokkapalat, suklaa, sipsipussi tai jotakin muuta ihanaa :)

Isäni tissutteli ensin 20-30 vuotta vähän varmaan tuohon tapaan kuin ap. Pikkuhiljaa homma paheni ja tappaa nyt itseään viinaan,on jo melkein onnistunut. Matkan varrella on tuhonnut monia elämiä enemmän ja vähemmän. Äitini elämä on ollut täyttä helvettiä jo vaikka kuinka pitkään. Vaikka en kuulukaan tähän ketjuun, niin ajatelkaa niitä läheisiänne joiden elämästä tulee helvettiä teidän tulevan alkoholisiminne takia. Kiitos!

eli alkoholiongelmassa olisi jotakin ihailtavaa.

Oletteko kasvaneet alkoholistiperheessä tai kärsineet vanhempien juomisesta? Jos ette, niin kannattaisi tosiaan miettiä omia lapsiaan. Ei ole herkkua löytää äitiään makaamasta aamulla sammuneena milloin minnekin, tai taluttaa sitä keskellä päivää baarista ulos kaatokännisenä. Ei ole kivaa kuunnella sen kännistä tilitystä, miten "ei voinut nuorena juoda joten pitää juoda nyt" eikä ole kivaa katsella, kun äiti ei aamulla kykene mihinkään (kun lopulta pääsee sängystä ylös).

Itsellä siis alkoholismigeenit, ja saan toisinaan taistella viinanhimoa vastaan. toistaiseksi se on ollut helppoa, koska join nuorena (alle 20 v) paljon ja "kiintiö" tuli aika hyvin siinä täyteen.

Inhoan juomisen jälkeistä huteruutta ja epävarmaa oloa. Inhoan sitä tunnetta, kun oman itsen hallinta ei ole vankasti omissa käsissä vaan viinan sumentama.

Huolestuttava ketju minusta.

kaikki eivät ole kuten isäsi!!!

on tietoisesti ryhtynyt alkoholistiksi. Jos tekee koko ajan mieli juoda, on jo menossa kovaa kyytiä alkoholismia kohti. Se muutos on ihan uskomaton. Rappioalkoholistitkin ovat monesti olleet fiksuja, työtätekeviä ihmisiä.

23

kaikki eivät ole kuten isäsi!!!

Jotenkin tuntuu, että mitä järkeä mennä vaikka saunaan jos ei voi ottaa saunaolutta. Tai laittaa takkaan tuli, mitä järkeä siinä on, jos ei voi samalla nauttia hyvää punaviiniä? Tai istua sohvalle ja katsoa telkkaria, kyllähän siinä samalla pitää nyt pari viinilasillista ottaa, muutenhan se on ihan tyhmää. Juominen on *tekemistä*. Jos sen lopettaisi, niin mitä ihmettä sitä sitten tekisi?? Mä olen kokeillut kyllä lenkkeilyjä sun muita, mutta ei sitä kaikkia iltoja voi tuolla ulkona vaan juosta. Ainahan sanotaan, että kun haluaa lopettaa juomisen niin pitää vältellä niitä paikkoja missä juo. Mutta miten ihmeessä sä kotiasi välttelet ja ihan arkijuttuja, kun se viini on kuitenkin niin monessa mukana? On tosi hyvä, että näistä jutuista keskustellaan, ja täällä netissä saa tätä vertaistukea, että joskus sitä ehkä pystyy lopettamaan, mutta syyttely ja haukkuminen ei auta ketään.

mutta kyllä siitä tissuttelusta ihan isot määrät saa aikaan viikkotasolla. Krapulaista äitiä lapset kuitenkaan ei siis joudu katsomaan.

Myös tissuttelusta omien vanhempieni juominen lähti. Vain harvoin joivat kaatokänniin itseään, mutta muistan jo lapsuudesta, kuinka vanhemmilla oli tapana ottaa lähes joka ilta olut tai kaksi. Viikonloppuisin sitten enemmän. Porukkaa oli tupa täynnä ja "istuttiin iltaa". Nykyään eivät voi olla ilman ja kaatokännit muistinmenetyksineen ja kohelluksineen ovat jokaviikkoista touhua. Myös rattijuopumukseen on kumpikin syyllistynyt monesti viimeisen 20 vuoden aikana puhumattakaan riidoista, pahoinpitelyistä, ojaan sammumisista ja niin edelleen!



Ei tosiaan kukaan alkoholistiksi halua. Mutta siinäpä onkin kyse prosessista, joka karkaa käsistä, jos antaa siihen tilaisuuden. Eikä yhtään auta asiaa, että asenne on "haluan juoda ja joisin vaikka joka ilta".



Mikä mahtaa olla muuten näiden wanna-be-juoppojen ikä? Entä koulutustaso? Teksteistä kuultaa läpi, että kovin terävää sakkia ei kyseessä ole.



Ehkä elämään kannattaisi hankkia ihan muuta sisältöä, ettei juomisesta tule minkäänmoinen harrastus.

aina näihin ketjuihin vaan näitä ääliöitä pesiytyy.

että jos olisin sinkku, niin varmaan joisin ja bilettäisin aika lailla:(

Nyt rajoittuu ihan kotona naukkailuun. Yritän kyllä harvoin.

en kyllä enää jaksa baareissa istua, mutta nautin siitä, että voi istua ihan kotisohvalla ja juoda viiniä. Kyllä mulla sitä menisi useampi pullollinen kerralla, jos vaan antaisin mennä.

Aina en jaksa lähteä baariin mut kotona on kiva juopotella. Nyt olen raskaana niin en juo mutta silloin kun en ollut

Mutta alkoholismiinhan tämä viittaa :( Se ei vain ole vielä puhjennut kukkaan, sillä omatunto on tällä hetkellä vahvempi. Pelkään vain, että lasten ollessa isompia/aikuisia, paljastuu todellinen heikkouteni. Vai olenko tuolloin jo liian vanha...? Tuskinpa... Viinanhimo on verissä...

(on siinä lapsilla "kivaa" haistella ja katsella aamuisin krapulaisen ja pöhnäisen "äipän" hölmöilyjä)...

Ettet vain jo olisi..?

Kuinkas usein baari-iltoja on, entä kalsarikänni-iltoja? Pysytkö kalsarikänni-iltana siinä kunnossa että voit viedä lapsen lääkärin jos jotain sattuisi? Entä missä kunnossa olet seuraavana aamuna?

Minusta tulisi kunnon juoppo jollen perheen takia joutuisi olemaan juomatta. En halua lapsille mitään juoppoelämää, mutta käyn niin usein baarissa kuin mahdollista ja joskus juopottelen kalsarikännit kotona kun lapset ovat menneet nukkumaan. Haluaisin juoda paljon enemmän, niinkuin nuorena bileissä viikonloppuisin. Olenko ainoa....? Joka siis tsemppaa väkisin vaikka mieli tekisi istua kuppiloissa.

(on siinä lapsilla "kivaa" haistella ja katsella aamuisin krapulaisen ja pöhnäisen "äipän" hölmöilyjä)...

ja se kesti reilu pari vuotta. Onneksi elämä on taas rauhoittunut omalta osalta ja baarissa juoksemiset sekä tissuttelut himassa on jääneet.

En tiedä oliko mulla sit joku kriisivaihe, kun ollaan oltu ukon kanssa teinistä asti yhdessä, lapset sairastelleet koko ikansä jonka vuoksi ekat 9v meni sairaaloissa juostessa yms ja kun alkoi helpottaa, niin mä tein totaalisen irtioton ja parisuhde ahdisti yms jota siis kesti reilut 2v. Onneksi ukko oli hyvin pitkämielinen...



N32, lapset 12 ja 8

Teidän kommentit ei ihan oikeasti auta mitään, päinvastoin! Kerrankin tällaisessa voisi keskustella ihmisten kanssa, joilla vähän samoja ongelmia, ja se saattaa auttaakin, ei tuollainen arvostelu! Joten, tehkää te vaikka oma ketju jostain kahvikekkereistä tai reimateceistä, antakaa kerrankin meidän, joilla ehkä vähän ongelmaa on, jutella keskenämme ihan asiallisesti tästä ongelmasta. Jooko?

ja käy välillä vilkaisemassa, mitä lapsiraukoillesi kuuluu.