Lue keskustelun säännöt.
Mitäs jos isä haluaa keskeyttää raskauden vamman takia
27.03.2009 |
mutta äiti ei haluakaan?
Meillä on ennestään yksi terve 3v lapsi ja nyt alkaisi olla hyvä aika toiselle. Esikoisen kohdalla ei näistä vammaisuuden mahdollisuuksista edes puhuttu mutta nyt on viimevuosina pariin läheiseen perheeseen syntyneet erityislapset ja asia on alkanut mietityttää. Miehen mielestä abortti olisi ainoa vaihtoehto sillä hän ei missään nimessä halua tietoisesti jatkaa vammaisen lapsen odotusta. Ja muutenkin hä on sitä mieltä että kaikkiin seuloihin mentäisiin ja näin pienennettäisiin riskiä. Jos sitten kaikesta huolimatta lapsi syntyy vammaisena niin sitä rakastetaan sellaisenaan mutta siis tietoisesti tuollaisen raskauden jatkaminen olisi miehelle ehdoton ei.
Mulle taas abortti tuntuu yhtä mahdottomalta. Ainostaan elinkyvyttömän sikiön kohdalla voisin siihen päätyä ja varmaan silloinkin kokisin syyllisyyttä. Nyt ajatus siitä että joutuisi toisen painostuksesta tekemään abortin pelottaa, tuntuu että sen myötä suhteemmekin varmaan kuivuisi kasaan. Toisaalta taas vammaisen lapsen synnyttäminen miehelle vastoin tämän tahtoa ei ole hyvä juttu sekään ja siinäkin voitaisiin päätyä eroon.
Tietty riski että lapsella olisi jotain on pieni mutta silti vaivaa pahasti. Ennen näitä keskustelujamme odotin innolla tulevaa raskautta, nyt se lähinnä ahdistaa ja mietinkin jo pitäisikö sittenkin jättää lapsiluku yhteen.
Kommentit (5)
vastakkaiset (yleensä kun toistensa puolisoiksi tuppaa hakeutumaan ihmisiä, jotka jakavat samat näkemykset ja arvomaailman näinkin perustavanlaatuisesta kysymyksestä), mutta tiedät varmasti itsekin, että loppukädessä päätös on sinun.
On se sitten täysin reilua tai ei, biologiset tosiasiat ovat johtaneet lainsäädäntöön ja moraalikoodiin, jossa naisella on aina viimeinen sana raskauden keskeytyksen/jatkamisen suhteen.
Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, ettei ketään voi tai saa pakottaa tai painostaa raskaudenkeskeytykseen vastoin tahtoaan ja omaa omaatuntoaan. Toisaalta ketään ei myöskään voi pakottaa vanhemmaksi ja vastuunkantajaksi lapselle, jota ei toivo. Pahimillaan siis tilanne teidän kohdallanne voisi johtaa eroon ja perheen hajoamiseen. - sinä kun et voi pakottaa tai taivuttaa miestäsi hyväksymään lasta ja raskautta, jonka hän haluaisi keskeyttää, eikä miehesi taas voi saada sinua hyväksymään tai tuntemaan oloasi hyväksi raskauden keskeyttämisen suhteen. Tavalla tai toisella toinen teistä päätyisi katkeraan, vastentahtoiseen tilanteeseen, johon TOINEN hänet omalla näkemyksellään ja kokemuksellaan asettaisi.
Helvetin vaikea tilanne, joka voi johtaa liiton rappeutumiseen teitte minkä päätöksen tahansa. Ei voi kun toivoa, ettei kohdallene osu sellainen tilanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan meille on itsestään selvää, ettei asiaa voi miettiä etukäteen, vaan tilanteessa mennään tilanteen mukaan. Epätodennäköistähän se on, että vauvalla joku vamma ilmenisi, mutta mikäli nin kävisi, on aivan sama mitä etukäteen on ssovittu, koska tunteet ovat siinä vaiheeessa jotain aivan muuta. päätös abortista tai vauvan synnyttämisestä riippuisi niin paljon tilanteesta, vammasta, tunteista, halusta, näitä ei voi etukäteen tietää, joten on ihan turha tehdä itselleen mitään taulukoita missä vaiheessa tekisi abortin ja missä ei. Terveenkin lapen abortista on turha päättää etukäteen, että "jos näin kävisi niin näin tekisin", koska ei niitä tunteita pysty etukäteen tietämään. Itse nuorena olin varma että tietyissä tapauksissa (esim. raiskaus, hyväksikäyttö, lapsen vamma, liian nuori äiti) tekisin ehdottomasti abortin,ja muuten en missään tapauksessa.
, mutta kuinkas kävikään, kun sitten 16 vuotiaana pamahdin paksuksi raiskauksen seurauksena. Ei se ollutkaan niin helppoa, ja itsestäänselvä päätös kun aiemmin ajatteli, ja kyllä se lapsi jäi sitten onneksi abortoimatta, kun taas pari vuotta sitten kun sain tietää odottavani lasta sopivalla iällä, hyvässä työpaikassa, hyvällä taloudella, niin ei se pitämispäätös ollutkaan itsestään selvä. Kun oli ajatellut, ettei lapsia enää halua, ja muutto toiseen maahan ym. edessä. No kyllähän sekin lapsi meille onneksi syntyi:) mutta turha murehtia etukäteen siis!
Isähän ei voi raskaudenkeskeytyksestä päättää, se on aina raskaana olevan päätös. Eli jos sen teet, valinta on sinun, ja sinä sen kannat, ei miehesi.
Mä en lähtisi tuollaisessa tilanteessa tekemään lasta. Erohan tuosta on tuloillaan.
Minulle abortti on ollut aina täysin poissuljettu vaihtoehto ja se on myös miehelle ollut selvää suhteen alusta asti ja hän on sen hyväksynyt.
Kolmannen lapsen kohdalla (siis kun aloimme puhua kolmannesta) hänelle tuli kuitenkin jostain pelko siitä, että lapsi olisi vammainen ja sitä mietittiin pitkään ja hartaasti.
Ei tuossa tilanteessa oikein muuta voi tehdä kuin pitää omasta periaatteestaan kiinni ja joustaa sitten siinä missä pystyy. Joko kompromissi tulee, tai sitten ei, ja sitten mietitään suhteen jatkoa jos toiselle lapsi on ehdoton kynnyskysymys.
Meillä tämä meni niin, että minä muistutin, että olen alusta asti ollut rehellinen omista aatteistani, enkä ole niistä valmis joustamaan, ja jos mies tekee minun kanssani lapsia, hän ottaa tietoisesti sen riskin että meille saattaa myös vammainen lapsi tulla, enkä minä siinä tilanteessa tee aborttia.
Puolisen vuotta mies mietti, sitten hän ilmoitti tehneensä päätöksen, kiitti minua siitä etten ikinä sano mitään periaatteideni vastaista vaikka voisin sillä helposti huijata itselleni etuja ja sanoi että osittain minun kovapäisyyteni takia hän uskaltaa yrittää kolmatta vauvaa. Nyt on kolmas tuloillaan, aika näyttää millainen lapsi sieltä tulee.
Kannattaa siis olla kovapäinen ja pitää periaatteistaan kiinni! :)
ollaanko kaikissa perheissä tosissaan samalla linjalla näissä asioissa?