Lue keskustelun säännöt.
Mä olen niin loppu
26.03.2009 |
Tekis mieli vaan lähteä ja jättää kaikki. En jaksais enää yhtään uhmaikäisen kohtausta tai pienemmän lääkärikäyntiä. En jaksa. En. Mä olen niin väsynyt. Äskenkin huusin. Tää on ihan toivotonta. En uskonut äitiyden olevan tällästä, jatkuvaa riitelyä ja taistelua millon kenenkin kanssa. Itse pitää kaikki tehdä, kun kukaan ei auta, vaikka pyydät. En jaksa enää. Haluan pois.
Kommentit (3)
Voi sentään =( Mulla on ollut joskus samanlaisia tuntemuksia, tuntui että tunnelin päässä ei pilkota mitään valoa vaan elämä on nyt ja ainaisesti tällaista kamalaa ja hirvittävän raskasta. Meillä on esikoisen kanssa ollut terveysjuttuja vaikka minkälaisia, arki on raskasta, allergisia sisaruksia jnejnejne. Tuntui että ihan joku pikkuasiakin oli sellainen että EI VOI KESTÄÄ ENÄÄ.
Mutta siis, pointtini on se että vaikka susta nyt juuri tuntuu kamalalta, se elämä voittaa vielä. Nyt et sitä usko välttämättä. Joskus elämä vaan on niin raskasta, epäreilua ja kohtuutonta ettei sitä meinaa pieni ihminen ymmärtää miten kaikesta voi selvitä.
Mulla ei paljoa ylimääräistä voimaa ole, mutta lähetän sulle kaiken mitä liikenee, toivon että jaksat ajatella huomiseen ja uskoa tulevaisuuteen kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"se kuuluu elämään kyllä sinä jaksat"
Oon eri mieltä. kyllä äitiydestä täytyy saada nauttia, soitat nyt neuvolaan vaikka se kynnys olisi kuinka korkea! sitten helpottaa!
Soita neuvolaan ja kerro tilanteesi. Jos tuntuu noin pahalta, niin minun paikkakunnalla ainakin on perhetyöntekijöitä, jotka tulevat auttamaan. Älä siis jää yksin! Tiedän, että jokainen meistä tuntee tuolla tavoin jossakin vaiheessa. Se vaan ei lohduta siinä vaiheessa, kun itse on ihan loppu.