Kenellä on OIKEASTI tasa-arvoinen parisuhde?

En usk, että kumpikaa haluttaisiin edes mitään muuta kuin tasa-arvoa!

Nyt kun minä olen kotona hoitovapaalla kahden lapsen kanssa, teen myös pääsääntöisesti kotityöt. Sehän on nyt työni. Mies käy töissä ja minä taas oman "työpäiväni" aikana hoidan kotitöitä sen mitä ehdin. Eli pyrin siivoukset hoitamaan päivällä, tai sitten mies vie illalla muksut ulos että saan siivottua. Pyykkäys, ruuanlaitto, vaatehuolto pääasiassa minun vastuullani, mutta mieskin kyllä tekee näitä, ja hoitaa aina keittiönsiivouksen ruuan jälkeen. Kaupassa käydään vaihtelevasti, kumpi haluaa mennä. Viikonloppuisin mies yleensä tekee ruuat. Lasten kanssa ollaan yhdessä tai ainakin aika yhtä paljon (pieniä vielä, 1 ja 3). Meillä on omat harrastukset molemmilla, mies harrastaa 2x viikossa niin että jää suoraan töistä ja tulee tällöin kotiin klo 18 mennessä. Minä käyn salilla ja jumpassa 2-4 x viikossa, matkoihin ei mene kuin muutama minuutti ja usein lähden heti kun mies tulee töistä, samalla ovenavauksella melkein. Tällöin mies tekee ruuan (jota olen saattanut esivalmistella) ja kun tulen salilta on ruoka pöydässä. Meillä mies hoitaa kaikki ns miestentyöt, siis autoon ja remontointiin liittyvät asiat, sekä maksaa myös laskut useimmiten.



Luulen että suht sama kuvio jatkuu sitten kun ensi vuonna lähden töihin, paitsi että vähän enemmän sitten joutuu mies tekemään kotitöitäkin. Ennen lapsia meillä oli jo tämä systeemi, paitsi että tuolloin mies hoiti kokonaan ruuanlaiton (on siinä parempi kun on ammattilainen) ja mä taas siivouksen.

minä olen hoitovapaalla. Hoidan lapset ja kodin pääosin yksin. Mies on lähes aina töissä.



Minä siis pääsen nolottavan helpolla kun saan olla kotona. Onneksi myös mies on tyytyväinen tähän ratkaisuun. Ei tämä ehkä ihan täysin tasa-arvoista ole kun saan puuhailla kotona näin vapaalla, mies joutuu tekemään töitä kellon ympäri.

tasapuolisesti harrastetaan,hoidetaan lapset.yhteistä on rahat ja kaikki muukin. sinuna juttelisin kyllä miehellesi ja hommaa jotain omaa tekemistä ja jätä lapsi hoitoon miehellesi!

ennen kuin on ihmeissään kotona yksin lasten kanssa. Ei meillä ainakaan tuollaista kuin ap:lla, vaikka minulla vetovastuu kotihommista tällä hetkellä.

Mutta miten voin jättää lapsen miehelleni hoitoon, jos hän ei ole kotona kuin öisin? Olen tällainen nynnerö, että jos viikonloppuna on kaksi iltaa, jolloin hän on kotona, koen lapsen kannalta tärkeämmäksi viettää aika koko perheen kesken kuin lähteä itse harrastamaan..



Eikä mulla ole mitään harrastuksia, kun ei ole koskaan aikaa mennä niihin. Olen koittanut jutella asiasta, mutta saan vastaukseksi, että työt on tehtävä.

Eihän se isä ehtisi lasten kanssa olla ollenkaan jos vielä illat menisi harrastuksissa. Omia (kodinulkopuolisia) harrastuksia meillä on viikonloppuisin, ei juuri lainkaan arki-iltaisin.

Lasten jälkeen tämä on tallaiseksi mennyt, kun elinkustannukset ovat nousseet ja mies vaihtoi työpaikkaa. Hassua, että tällaisissa tilanteissa syy onkin jälleen äidissä. Äidin olisi pitänyt pystyä ennustamaan millainen isä puolisosta tulee, millaiseksi arki muovautuu ja miltä tuntuu oikeasti olla äiti ja se musertavan yksinäinen arki. Tottakai. Olenpas nyt huono äiti MIEHELLENI.

Minä olen kotona ja hoidan lapset (9v, 6v, 2v ja 1kk), pidän kodin siistinä, pyykkään, käyn kaupassa, leivon, teen ruokaa, hoidan lemmikkieläimet ja pidän ns. narut käsissäni eli olen perillä vanhempainilloista, lasten harrastuajoista jne



Mies käy töissä, tuo isoimman osan rahasta talouteemme. Lisäksi hän harrastaa, välillä yksin ja välillä lasten kanssa. Hän huolehtii autojen korjaukset ja katsastukset, vaihtaa kesärenkaat, huoltaa öljykattilan ja leikkaa nurmikon.



Minullakin on aikaa itselleni, kun käyn pari kertaa viikossa koiran kanssa treenaamassa. Välillä saatan lähteä vkonlopuksi koiranäyttelyreissuun ja ottaa vain kaksi lasta mukaan. Mies hoitaa toiset kaksi.



Kumpikin on onnellinen, saa toteuttaa omia unelmiaan ja kumpiki arvostaa ja rakastaa toista. Mikä olisi sen tasa-arvoisempaa?

mietin tässä esikoista äitiyslomalla odotellessa, LA parin viikon päästä. Aiemmin oltiin tasa-arvoisia, tai ehkä jopa lintsailin kotitöistä, jotka mieheni sitten teki. Pääsääntöisesti molemmille ollaan sovittu omat kotihommat, ja niitä mulla taisi kyllä olla vähemmän.



MUTTA nyt äitiyslomalla on niin pirun tylsää, että teen mielelläni myös miehelle kuuluvat kotityöt ja ruuan valmiiksi kun hän suvaitsee saapua työpaikalta, päivät venyvät joskus yli kummentuntisiksi kun viihtyy työssään.



Näinköhän ajan itseäni ojasta allikkoon, kun mies varmaan tottuu nopeasti siihen että vaimo tekee kaiken. Ja toisaalta kun ajattelen itsekin, että miksipä en tekisi, kun kerran kotona olen.. Toivottavasti tilanne muuttuu paremmaksi sitten, kun mies aikanaan palaa isyyslomalta töihin ja teen sen, mitä vauvalta ehdin ja jaksan?

Mies on reissuhommissa viikot jolloin minä olen yksin vetovastuussa lapsista ja kodista. Torstai-iltaisin mies tullee kotiin. Ja koko loppuviikon hän yhtälailla hoitaa asioita. "Huoltaa" lapsia, pesee pyykkiä, siivoaa. Minä yleensä teen ruuat mut vastapainoksi hän hoitaa mm. autojen pesut, renkaitte vaihtamiset (vaikka minäkin ne osaisin). Remonttia jos tehään ni yhtälailla kumpikin siihen osallistuu. Siivoominen menee tasan kun minä vihaan imurointia, hän taas lattian pesemistä.



Hän ehtii viikolla töiden jälkeen käymään salilla ja minä pääsen harrastuksiini loppuviikolla. Yhteistäkin aikaa silti koko perheelle löytyy kun ei me nyt joka ilta jossain olla.



Jos tekee mieli juhlimaan ni toinen menee ja toinen jää lasten kanssa. Ja molemmat saa mennä silloin kun siltä tuntuu. Yhdessäkin joskus harvoin käydään. Aika tasaväkisesti menee meiän baari-illat, molemmat käy vuodessa ehkä viis-kuus kertaa.



Mä olen tienny, et isäntä tekee reissuhommia ku ollaa tutustuttu ja lapsia mietittäessäki se oli varmaa, et jossain välissä niin on. Mut samalla olen sanonu, et loppuviikolla on sitte mun vuoro harrastaa omia juttuja. Hyvin on toiminu ja jollei toimisi nii asiasta pidettäis palaveri.



Toi OY PERHE AB on hyvä, just niin sen pitäis mennäkki. Jollei toimi ni antaa ukon mennä menojaan... mitä sen siinä sitte tarviskaa nimellisesti olla jollei oo tähänkää mennes ollu.

Minä yleensä teen ruuat mut vastapainoksi hän hoitaa mm. autojen pesut, renkaitte vaihtamiset (vaikka minäkin ne osaisin). Remonttia jos tehään ni yhtälailla kumpikin siihen osallistuu. Siivoominen menee tasan kun minä vihaan imurointia, hän taas lattian pesemistä.

Renkaat vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa eikä autoakaan pestä kahdesti päivässä...

Meillä kohta neljäs tulossa ja ei näin montaa lasta olisi jos ei tasa-arvoista olisi! Itsekästä tuollainen käytös, mitä ap: n mies tekee.

aivan siinä missä minäkin, jopa enemmän.

Ollaan paljon yhdessä ja tosi onnellisia. Oltu jo monta vuotta. Tehdään ihania reissuja ja välillä ollaan vaan kotona kahdestaan tai lasten kanssa.



Ei asuta yhdessä ja molemmat vastaavat omien lastensa ja asuntojensa asioista ym.



Kuitenkin autetaan paljon toisiamme arkisissakin jutuissa, minä pesen miehen pyykit ja hän huolehtii autoni huollosta ja pihanurmikkoni leikkaamisesta.



En olisi uskonut, että eron jälkeen voi olla näin ihana suhde johonkin mieheen.

Aina näin ei ole tosin ollut, mutta oman itsenäistymiseni ja rohkaistumisen myötä olemme taas onnellisia.



Meillä minä olen päivät lasten kanssa ja kun mies tulee kotiin lähden kouluun. Harrastuksia ei kummallakaan kauheesti ole, mies käy kerran viikossa sählyssä ja minä kolmisen kertaa viikossa kävelyllä.



Kodinhoito menee tasapuolisesti. Minä teen ne kotityöt mitkä kerkeän päivän aikana tehdä, ja mies tekee sitten illalla. Lasten nukkumaan menon jälkeen siivoamme vielä yhdessä kaikki suurimmat pois.



Pidämme molemmat ravintola illoista ja kavereiden kanssa menemisestä. Meillä on nykyään aikalailla jokatoinen kerta toisen vuoro-käytäntö, eipähän tule sanomista siitä että toinen vaan käy. Ja hyvin toimii.



Meillä tämä tilanne oli täysin toisinpäin vielä 2 v sitten, kunnes kyllästyin ja vaadin myös elämää itselleni. Ja onnekseni mies on hyvin muitakin ajatteleva, ja asiat kääntyivät aika helposti oikeeseen suuntaan.

Nykyään ajattelen hyvin itsekkäästi, ja en suostu yhtään vähempään kuin mieskään. Ja miksi pitäisi, yhdessähän olemme tämän perheen luoneet, joten molemmilla on myös yhteinen vastuu siitä ja yhtälainen oikeus päästä vapaalle.



No...Minua pidetään aikamoisena justiinana tämän takia. Mutta en ota asiaa kovin vakavasti, meillä tämä toimii näin ja olemme molemmat onnellisia näin.

Jos olisin jatkanut sitä marttyyrinä kotona oloa näihin päiviin asti, voin sanoa ettemme yhdessä välttämättä enään olisi, ainakaan näin rakastuneena ja onnellisena.



Yhteistä aikaa on siis lasten nukkumaan menon jälkeen, kun hoidamme harrastuksemme ennen sitä(ja silloinhan se tuntuu eniten lomalta). Viikonloput puuhastelemme yhdessä, ja ehkä kerran kuussa on toisella se vapaa-ilta, johon saa lähteä jo päivällä, että saamme maksimoitua perheestä irrottautumis ajan:)



Tulihan tekstiä.....:D

siivooja siivoo ja työpaikan käsinpesu pesee auton. Kummatkin töissä, vapaa-aika ollaan lähes aina yhdessä koko perhe.

että vaimo hoitaa isomman osan näistä tyypillisesti "naisten töistä" kun hän on äitiyslomalla / hoitovapaalla. Mutta meidän huushollissa tämä johti siihen että kun palasin töihin niin hoidan edelleen kaikki siivoamiset yms ja mies hoitaa tyypilliset renkaan vaihdot yms joita tosiaan tehdään pari kertaa vuodessa!



Ei ole tasa-arvoista ei!

Että jos on äitiyslomalla, on ihan luonnollista tosiaan että kotona oleva tekee kaikki kotityöt. Tai ainakin siihen asti kunnes mies tulee ja sen jälkeen vastataan kaikesta yhdessä.



Enemmänkin ap:n ongelma on miehen menot.... Otat vaan härskisti ja varaat itsellesi joka toisen päivän omaan ohjelmaan, mene vaikka kirjastoon jos et muuta keksi, mutta tee jotain, niin saat miehen tajuamaan ongelman.



Noin minäkin aloitin, tai sitten otin kirjan ja linnottauduin makkariin kahdeksi tunniksi lukemaan, ilmoitin vain että ei saa häiritä..



Itsekästä toimitaa vaan,niinhän ne miehetkin tekee.... Marttyyri asenteella ei saa mitään



T:14 vai 15??? No kuitenkin se joka on kääntänyt elämänsä suunnan:)