Lue keskustelun säännöt.
Voiko eskari-ikäisen odottaa osaavan olla kiitollinen siihen mitä saa?
18.03.2009 |
Meidän poika on ihana empaattinen lapsi, MUTTA hänen asenteensa tiettyihin asioihin alkaa ottaa päähän: eli jos hän saa jonkin lelun, pillimehun, tai minkä tahansa, niin hänen ensimmäinen kommenttinsa on yleensä et "ai tollainen, oisin halunnut sen yhden toisenlaisen". Tänäänkin ostin hänelle eräästä jutusta harvinaisen "palkinnon" eli puolen litran smurffilimsapullon. Ekana poika sanoi, et kun olisin halunnut jaffaa! Sitten kun hermostun, niin poika peruu puheensa ja sanoo et tykkää kyllä..
Sama homma jos annan vapaapäivänä pelata tietsikkaa, niin ihan sama vaikka poika olis pelannut monta tuntia niin silti hermostuu kun pitää lopettaa eli jää paska fiilis siitäkin. Ei siis osaa iloita siitä mitä on saanut. Äsken hieroin häntä päänahasta kun poika siitä pitää, kun lopetin niin suuttui sitten ja mulle tuli paska fiilis kun olisi kai pitänyt hieroa tuntikaupalla:/
Varsinainen eskariuhma meillä on jo mennyt ohi, mutta tämä kiittämättömyys ottaa päähän.
Ärsyttävää!
Kommentit (5)
ai tämmönen on tullut joskus senkin suusta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedostaa asian kyllä, sillä valistaa mielellään pikkuveljeään, jos 5 v erehtyy olemaan kiittämätön. Sitä vasta onkin hauska kuunnella ;)
Tuossa iässä mielestäni on tärkeää opettaa juuri sitä, että olisi kiitollinen. Tuloksia saanee sitten korjata myöhemmin, vielä niitä ei voi odottaa.
Täytyy varmaan vain kiinnittää enemmän huomiota omaankin käytökseen ja opettaa todella kiitos, olehyvä, ja anteeksi -sanoja. Huvitti kyllä hieman kun poika huomasi suuttumukseni tuon smurffilimupullon takia, niin lapsi otti ja kantoi kauppakassin autolta sisälle. Halusi hyvitellä;) Eli osaa kyllä olla tosi empaattinenkin. t: ap
Kun itse kiität ja pyydät anteeksi, silloin ne tulevat helpommin lapseltakin.
Tuon ikäiselle kannattaa myös selittää asian taustat. Meillä ainakin samanikäinen on oppinut ymmärtämään, että äiti, isä, mummi, ope, kaveri... oli nähnyt vaivaa asian eteen ja vaikka ei olisi juuri SE juttu, osaa olla siitä kiitollinen tai ainakin SANOA niin. On joskus kertonut, että "en mä ihan hirveesti siitä puserosta tykänny mutta en mä sitä mummille sanonu, kun se oli kuitenkin nähny vaivaa ja ostanu sen mulle".
ja on ihan samanlaista. Ehkä ikään kuuluvaa? Tietysti ollaan puhuttu ko. asiasta, on jäänyt myös ilman joskus, kun on kiittämätön. Silti tämä asia on vieläkin tytöllä