Kootaan tähän skenaarioita ajalta jolloin olemme vanhoja!

Aloitan.



Olen syntynyt 1972. Olen saanut kolme lasta 30-35 vuotiaana. Hoidin lapsia kotona, kun he olivat pieniä. Palasin sen jälkeen työelämään hoitoalalle. Siirryin myöhemmin toimistotöihin, jotka sivusivat alaani, koska palkka oli parempi ja viihtyvyys ko työssä myös parempi.



Jäin eläkkeelle. Ollaan edelleen yhdessä mieheni kanssa. Mies saa hieman parempaa eläkettä, koska hän oli hyvä palkkainen. Minun eläkkeeni on hyvin pieni. Molempien eläkkeet ovat kuitenkin %:na pieniä verrattuna palkkaan jota me saatiin. Ehkä vain 25-30% palkastamme! Rahamme ovat yhteiset.



Meillä on omistusasunto noin 80 m2 Helsingin keskustassa. Lapsemme ovat halunneet asua välillä muualla ja välillä taas jakaneet asunnon kanssamme, myös aikuisina. Välillä olemme vuokranneet osaa asunnostamme saadaksemme lisätuloja, koska tiesimme saamiemme eläkkeidemme pienuuden. Keskusta on muuttunut. Välillä täällä asui enemmistönä maahanmuuttajia, mutta nyt alue on taas suosittu myös syntyperäisten suomalaisten keskuudessa. Autoliikenne on saatu keskustassakin kuriin!Olemme vähentäneet oman tavaran määräämme niin vähiin, että pystymme asumaan itse asunnostamme lohkotussa yksiössä. Järjestyksen pitokin on helpompaa, kun materiasta on luovuttu.



Lapsemme ovat kouluttautuneet ja työelämässä. Saamme lapsenlapsia. Aikuisten lapsiemme taloudellinen tilanne on kuitenkin myös tiukka, koska akateemiseksi opiskelu ei ollut täysin ilmaista ja nyt täytyy maksaa opintolainat pois. Autamme heitä vuoronperään antamalla osan isosta asunnostamme heidän pienille perheilleen, jolloin emme saa vuokratuloja. Voimme auttaa lapsiperhearjessa.



Tulemme hyvin toimeen keskenämme. Me vanhemmat ihmiset osaamme sulkea suumme ja olla huomaamattomia. Tarvitsemme välillä apua nuoremmilta, mutta toisaalta he saavat meiltä asunnon ja onhan meistäkin heille apua, kun hoidamme koulusta palaavia lapsenlapsiamme vielä nyt kun olemme vaivaisempiakin. Sukupolvien väliset suhteet ovat vanhuutemme ilo ja kiittelemme nuorempia suhtautumisestaan meihin.



Olemme piilottaneet ja säilöneet varallisuuttamme mm kultakolikoihin. Niitä tuli hankittua sopivasti ennenkuin luottamus paperirahaan romahti. Maailmalla on paljon nälänhätää ja sotia. Suomessa huoltosuhde on huono eli väestö on ikääntynyttä ja työssäkäyviä on vähän. Vielä 70 v täytettyämme kävimme mekin osa-aikatöissä.



Maahanmuuttajien työpanos on tullut tarpeeseen. He ovat kuitenkin monesti lojaaleja synnyinseudulleen ja siirtävät siksi varallisuuttaan mieluummin sinne kuin että kuluttaisivat paljon Suomessa asuessaan. Tässä syy siihen, että Suomessa yritetään pitää omaakin syntyvyyttä tasolla, jolla ei tulisi suuria vaihteluita asukasmäärissä. Jotkut toki muuttavat Suomeen ihan omasta halustaan asua täällä, ei vain työn perässä ja he ovat erityisen tervetulleita tänne.



Kulutus on järkevämpää kuin 2000-luvun alussa. Ostetaan laadukkaampaa jä vähemmän. Omistusautot ovat vähissä. Maalla asuvilla on autot ja he tuottavat kotimaista ruokaa kaupukilaistenkin tarpeisiin. Lomamatkat tehdään mieluiten hitaasti. Lentämistä paikasta toiseen ei enää suosita. Ostamme palveluita mm käymme hierojalla ja jalkahoidossa. Luemme paljon, ulkoilemme, käymme kahviloissa, teatterissa ja tansseissa tai voimistelemassa. Olemme tyytyväisiä eläkeläisiä, mutta jos sairastuisimme vakavasti, niin täytyisi harkita, että mitä hoitoja haluaisimme kultakolikoillamme kustantaa itsellemme. Ehkä tyytyisimme hiljaa vain kuolemaan, jos vaihtoehtona olisi rankat hoidot ja kituva elämä. Mutta tulipahan elettyä täysi elämä!