Pidätkö tarmolla yllä vanhoja ystävyyssuhteita?
Olen perheeni kanssa asunut uudella paikkakunnalla 4 vuotta. Edelleen pääkaupunkiseudulla asuvat ystäväni jaksavat lähetellä tekstiviestejä, että milloin nähtäisiin. Kotiäitejä kun ovat. Minä itse olen takaisin työelämässä, enkä vaan jaksaisi näitä kovan organisoinnin takana olevia tapaamisia edes järjestää. Miksi ylläpitää ystävyyssuhteita, joissa tapaa toisen vain ehkä kerran-kaksi vuodessa?
Kommentit (3)
joulukortteja lähetellään ja synttäreinä onnitellaan mutta se siinä. Ei mulla ole mitään tarvetta ripustautua vanhoihin kavereihin, perhe on se ykkösjuttu nyt. Ja uusia tuttaviakin löytynyt ihan mukavasti, eli kyllä sitä lenkki yms. jutteluseuraa löytyy.
Olen tuntenut useimmat heistä jo kohta kaksikymmentä vuotta. :) Olemme siis koulu- tai opiskeluaikaisia tuttuja, ja asuneet melkein koko aikuiselämämme eri paikkakunnilla. Saattaa mennä jopa kuukausia, ettemme soittele tai pidä yhteyttä, mutta toisinaan sitten hyvinkin tiiviisti. Mutta aina kun näemme, sen eron uusiin tuttuihin vaan huomaa, kun toiselle ei tarvitse ikinä selittää mitään taustoja tai selitellä mitään.
Kyllä minulla on ystäviä, joita tapaan 1-2 krt vuodessa enkä koe sitä turhaksi. Onpahan ainakin puhuttavaa, kun harvoin näkee.