Ei ole mitään huonoa hammasluustoa.

Mun tytöllä ja pojalla on ihan erilaiset hampaat. Pojalla vahva, kellertävä hammasluu. Tytöllä valkoinen ja "läpikuultava" hammasluu.

Molempien hampaita hoidettu samalla tavalla. Tytöllä oli yksi reiän alku, pojalla ei reikiä. Väittäisin, että hammasluulla on myös jonkin verran merktystä.

et mitkä seikat vaikuttaa reikiintymiseen.

Hammasluusto, syljen laatu,ruokailuajat, hapolliset aineet jne....

Että tuo sinun teoria on ihan syvältä!

Ja kyseessä montakymmentä vuotta alalla ollut konkari. Huonokin hammasluu pysyy reikiintymättömänä, jos sitä hoidetaan hyvin. Hyvän luuston kanssa taas voi elää vähän huolettomammin eikä hampaat reikiinny samalla tavalla.



Eikä reikiintyminen ole ainoa mittari! Huonompi hammasluusto on usein hauraampi, lohkeilu voisi olla parempi kriteeri kuin reikiintyminen.



Mutta mistä tämä ero tulee, onko se perimä vai ravinto vai nämä yhdessä, sitä ei oikein tiedetä.

Mikä sun pointti muuten on?



Seuraavassa TIETOA asiasta! (eli esim. kariesbakteerin saaneen hampaat reikiintyvät helposti, kun taas sen jolla sitä ei ole , ei välttämättä reikiinny vaikka söisi karkkia joka päivä, toisten taas voi reikiintyä vaikka ei söis yhtään karkkia jne) epäilen siis että tässä oli tällainen syyllistävä aloitus taas.... mutta luepa seuraava, tärkeää tietoa kaikille =)



Karieksella tarkoitetaan hampaiden reikiintymistä. Suun oma mikrobikasvusto aiheuttaa kariesta happamoittamalla hampaiden ympäristöä sokerin avulla. Yleensä karieksen ensimmäinen ilmaantumispaikka on poskihampaiden purupinnat. Karies on lähes aina ehkäistävissä hyvällä suuhygienialla, fluorihammastahnan käytöllä, korvaamalla makeiset ksylitolituotteilla ja vähentämällä sokerin nauttimista. Karieksen syntyä lapselle voidaan ehkäistä välttämällä mikrobien siirtymistä aikuisten suusta lapsen suuhun. Karies on erittäin yleinen infektiotauti. Edetessään se aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia hampaissa.



Karieksen syntyyn tarvitaankin kaikki kolme tekijää: hampaat, mikrobit ja sokeri. Yhdenkin tekijän puuttuminen estäisi karieksen synnyn. Kaikkiin edellä mainittuihin tekijöihin kohdistuva hoito on tehokkainta karieksen hoitoa. Hoito voidaan myös kohdentaa yksilöllisesti juuri siihen tekijään, joka kyseisessä tilanteessa on olennaisin.



Karieksen aiheuttajamikrobi on lähes aina mutans-streptokokki. Bakteeri siirtyy yleensä äidistä lapseen syljen välityksellä, joko suoraan, tai esimerkiksi lusikan nuolemisen kautta. Tartunta tapahtuu 1-3-vuotiaana maitoposkihampaiden puhkeamisen aikana. Mitä aikaisemmin ja mitä runsaampana tartunta tapahtuu, sitä hankalampi mikrobikasvusto lapsen suuhun syntyy.



Sokerin käytön määrä ja käyttötiheys vaikuttaa karieksen syntyyn. Mitä useammin ja mitä enemmän sokeria syödään, sitä useammin suussa on happohyökkäys ja sitä enemmän kariesta esiintyy.



Karieksen parasta hoitoa on sen ehkäiseminen. Karieksen ilmaantumisen ja etenemisen voi ehkäistä lähes kaikissa tapauksissa. Karieksen paras ehkäisymenetelmä on mutans-streptokokkitartunnan estäminen. Hyvä keino infektiota vastaan on äidin säännöllinen ksylitolipurukumin käyttö lapsen ollessa 1-3-vuotias. Ksylitoli ilmeisesti huonontaa bakteerin kykyä tarttua hampaan pintaan. Äiti-lapsi tartuntaa voi estää myös klooriheksidiinikäsittelyllä geeli- tai lakkamuodossa.



Karieksen ehkäisemisen kannalta tehokas menetelmä on saada paikallisesti suuhun pieniä määriä fluoria. Tehokkainta karieksen kannalta on saattaa hampaille fluoria useasti päivässä.



Liika fluorin saaminen on kuitenkin elimistölle vaarallista. Pienillä lapsilla pienikin ylimääräinen fluorimäärä voi olla kohtalokasta. Alueilla, joilla vesijohtovesi sisältää paljon fluoria, on syytä olla erityisen varovainen lasten liiallisesta fluorin saannista. Näillä alueilla ei fluoritabletteja kannata käyttää ja fluorihammastahnan käytön aloittaminen kannattaa siirtää vasta kouluikäiselle.



Fluorihammastahnan käyttö kahdesti päivässä 2-3 vuoden ikäisestä lähtien koko loppuelämän ajan takaa hyvän fluorinsaannin hampaille. Lisäksi hampaiden harjaus poistaa mekaanisesti plakkia, joka aiheuttaa hammas- ja iensairauksia. Hyvä suuhygienia estää karieksen syntyä. Hammaslangan käyttö estää selvästi kariesta.



Jos fluorihammastahnan käyttö ei tunnu riittävän karieksen ehkäisyyn, syynä voivat olla huonot ravintotottumukset, runsas mikrobimäärä suussa tai syljen erityksen heikkeneminen. Tällaisissa tapauksissa fluoripurukumien tai fluori-imeskelytablettien käyttö säännöllisesti päivän aikana usein auttaa. Ravinnolla on olennainen merkitys karieksen ehkäisyssä ja hoidossa. Sokeristen välipalojen vähentäminen ja makeisten korvaaminen ksylitolivalmisteilla on tärkeä osa hyvää karieksen ehkäisyä.



Karies on yleisin kovakudostauti. Lisäksi se kuuluu maailman yleisimpien infektiotautien joukkoon. Karies ei ole suoranaisesti periytyvä sairaus, vaan sen syntyyn vaikuttaa moni tekijä. Oleellisimpia karieksen riskiä lisääviä tekijöitä ovat



-altistuminen kariesta aiheuttaville bakteereille, sokeripitoisten aineiden nauttiminen ja huono suuhygienia. Vanhempien esimerkki vaikuttaa lapsen suuhygieniaan ja kariesalttiuteen.