3,5 vuotias ei puhu kerhossa

aloitti kerhon 3,5-vuotiaana ja on nyt yli puolen vuoden jälkeen alkanut puhua kerhossa yleensä jotain. Sitä ennen oli aina yleensä hiljaa. Lapsi on ujo ja osasin odottaakin, että hän varmaan on pitkään alkuunsa hiljaa. Kotona puhua papattaa.



Ohjaajatäti kertoi yhtenä päivänä kerhon jälkeen, että lapsi oli yhteisleikissä oikein reippaasti sanonut kokonaisen lauseen piirin keskellä ja tädit olivat kuulemma olleet oikein iloisesti ihmeissään. Kerhossa alkuvaiheessa pojan hiljaisuuden huomattuaan ohjaajat kertoivat, että kerhossa oli aiemmin ollut lapsi, joka oli ollut hiljaa ensimmäisen puolivuotta. Silti tuli aika paha mieli pojan puolesta, kun yksi ohjaajista kerran kysyi, että "puhuuko hän kotona mitään?" Ujosta ihmisestä kun vieraammat saavat yleensä todella erilaisen kuvan kuin lähipiiri.

Esikoisemme 3,5 v ihmetytti meitä puhumattomuudellaan tarhassa. Tarha epäili jopa puhevaikeutta ja ehdotti puheterapiaa, epäilivät myös pystyykö hallitsemaan kaksi kieltä koska perheemme on kaksikielinen. Me vanhemmat olimme eri mieltä sillä poika puhuu kotona eikä osoittanut moisia merkkejä siellä. Puheettomuuden lisäksi häneen oli tarhassa vaikea saada kontaktia ja vetäytyi mielellään leikkimään autoilla yksikseen. Neuvolassa kun keskustelin puheterapiasta ehdottivat neuvolapsykologia. Psykologin vastaanotolla totesi heti, että poikamme kuuluu synnynnäisesti 15 % lapsista jotka ovat ns. yliherkkiä (katso netistä sensitive child). Kyse ei ole kehityshäiriöstä tai käytösongelmista vain tällainen lapsi kokee esim. isot tarharyhmät stressaavina ja mieluiten sulkeutuu omaan maailmaansa. Hän ei myöskään automaattisesti avaudu tarhan henkilökunnalle ja saattaa jopa eristäytyä muista tai käyttäytyä kuten arka ja erittäin harkitseva lapsi. Meillä tämä tieto auttoi kun taikaiskusta kun tarhassa tiedetään mistä on kyse ja miten pitää käyttäytyä (tällaisen lapsen kanssa ympäristön käytös on a ja o, lasta ei voi eikä pidä muuttaa mutta me aikuiset voimme helpottaa hänen ympäristöään). Myös nyt tarha pystyy meidän vanhempien kanssa yhteistyössä muokkaamaan tarhaa paremmin pojallemme sopivaksi mm. yritämme saada lisää henkilökuntaa sillä isot tarharyhmät ovat yliherkälle erityisen vaikeita.



Muistakaa suinkaan kaikki arat lapset eivät ole yliherkkiä mutta 15 - 20 % on. Meidän kokemuksen perusteella kannattaa kuunnella tarhaa ja mikäli sieltä kerrotaan, että lapsi ei vain puhu ja tätä jatkuu pitkään kannattaa käväistä neuvolassa. meidän pojan puhumattomuus kesti reilun vuoden. Vanhempina meidän oli aluksi vaikeata tajuta mistä on kyse sillä käytös kotona ja tarhassa oli hyvin erilaista. Netissä on paljon tietoa hakusanalla sensitive child mm. testejä, kuvauksia ym. ja kirjallisuutta löytyy englanniksi;)

Meidan tytto aloitti paivakodin 4-vuotiaana. Hanella on ollut hidas puheenkehitys, mutta se ei ole estanyt hanta kommunikoimasta kotona. Mutta paivakodin han aloitti puhumattomuudella. Asumme ulkomailla, ja kuvittelin ensin kyseessa olevan kielimuuri, vaikka mieheni onkin paikallinen ja on puhunut tytolle aidinkieltaan. Ei se ollut kuitenkaan siita kiinni.



Tytto ei aloittanut koskaan paivakodissa puhumista. Kerran han sanoi kotona, ettei han VOI enaa aloittaa, silla kaikki luulee, ettei han puhu. 5-vuotiaana han aloitti paikallisen eskarin koulussa. Silloin sovittiin, etteikohan nyt aloiteta heti alussa puhuminen, ettei taas kay niin, etta myohemmin ei enaa 'voi' aloittaa....tytto on ollut nyt ihan reipas ja puhelias.



Ihme juttu!