Terapiassa käynti työajalla.

En ymmärrä tätä ihmisten näkemystä siitä, että työajalla saa tehdä, mitä itseä huvittaa. Työaika on työnantajalle annettua aikaa, josta saa palkan ja työantajalla on oikeus odottaa, että myös työntekijä pitää työsopimuksesta kiinni. Työntekijällä on velvollisuus tehdä töitä sovitun mukaisesti ja oikeus saada siitä palkka.



Omat asiat hoidetaan omalla ajalla tai niiden hoitoon käytetty aika on palkatonta, jos työanantajalle sopii antaa palkatonta vapaata.

Oma terpaiani oli aamulla, joten normaaliliukuman varassa pääsin töihin. Niinhän periaatteessa jumppa, syöminen, perhe yms. auttavat pysymään töissä, mutta nekin hoidetaan omalla ajalla. Vaikka olen omat terapiani käynyt en silti suostuisi siihen, että alaiseni kävisivät Kelan terapiassa työajalla. Työterveyshuollon psykologi on täysin eri asia.

Jos käytte säännöllisesti / viikottain terapiassa oletteko saaneet käydä työajalla? Eikö se ole ihan tavalliseksi työajaksi laskettavaa aikaa?

Työaikaa se nyt ei ainakaan ole :) Korkeintaan palkallista vapaata, todennäköisemmin palkatonta vapata.

Jos onnistut työnantajan kanssa neuvottelemaan nuo palkalliseksi ajaksi, niin onneksi olkoon. Mutta missään nimessä se ei automaattisesti ole palkallista.

ei todellakaan ole työaikaa, eikä edes palkallista vapaata.

Ole iloinen, että olet edes päässyt Kelan kustantamaan viikottaiseen terapiaan, moni joutuu odottamaan todella kauan, että sinne pääsee, tiedän monia jotka joutuvat ihan itse kustantamaan terapiansa kun eivät voi odottaa vuosikausia pääsyä Kelan korvaamaan terapiaan.

Eiköhän tuo puolen päivän sisäänteko viikossa ole pieni hinta siitä, että pääset hoitoon ja vielä edullisesti.

Ja kait niitä aikoja voi sopia niin, ettei ihan nyt puolta päivää viikossa mene aikaa.

terapeutti, jolle saa ilta-aikoja. ajattele, jos kaikki työkaverisi ottaisivat viikossa

niin, siis ajattele, jos kaikki työkaverisi olisivat viikoittain puoli päivää missä lie ihan työaikana? ja kaikki perustelisivat menonsa sillä, että pitävät yllä työkykykä. ei taitais onnistua?



siis valitse terapeutti, jolta saa ilta-aikoja. niitä on.

niitä terapeutteja niin vaan valita, hyvä jos yleensä löytää terapeutin kenelle mauhtuu uusia potilaita. Itse sovittelen käyntini työvuorojen mukaan ja todettava on, että aika haastavaa hommaa. Onneksi on kolmivuorotyö, mikä helpottaa terapia-aikojen sopimista.

mä ainakaan ymmärtäisi, jos mun työkaverit lähtis kerran viikossa puol päivää aiemmin töistä ja niille maksettais siitä ajasta! ja sit muiden pitäis tehdö niiden työt. työterveydessä saa käydä työajalla, mut miks ihmeessä terapiassa sais?

Itselläni oli myös keskellä päivää terapiat joskus taannoin, pidin silloin pidemmän ruokatunnin jonka aikana kävin terapiassa. Oli siis lähellä työpaikkaa. Tai sitten sun täytyy miettiä tuota terapeutin valintaa vielä, löytyisikö joku jolla olisi aikaisia aamu- tai sitten ilta-aikoja?

Mutta onhan se käytännössä aika mahdotonta käydä säännöllisessä terapiassa ja töissä samaan aikaan. Pitäisi olla niin huonokuntoinen että ei kykene töihin. Ainakin olisi pakko kertoa töissä noiden poissaolojen syyt (ja sitten ne olisi koko työyhteisön tiedossa), sillä eihän kukaan voi ravata joka viikkoa tuntikausia "jossain" kertomatta missä on. Joskun yritin tuota, ja enemmän ahdisti se työyhteisön kyttääminen ja kysely kuin se hyöty mitä terapiasta sai. Etenkin kun ajat on aina myöhässä niin yhtäkkiä se tunti terapiaa + matkat + odotushuoneessa kuppaaminen viekin puolet päivästä.

lääkäri ja niihin rinnastettavat käynnit voi tehdä työajalla kunhan pyytää käynnistä todistuksen työnantajaa varten. laissa on maininta siitä että jos työajan ulkopuolella ei voi käydä niin silloin voi käydä työajalla. oikeuskäytännössä on ennakkotapauksia joissa terapia rinnastetaan laissa lääkärikäyntiin.

mullekin juristi neuvoi juuri noin. Eli kävin työajalla, koska terapia rinnastetaan lääkärikäynteihin. En kertonut työnantajalle, koska mitä se sille kuuluu. Käyntini ei heikentänyt työsuoritusta tai liittynyt työhöni.



toimitin käynneistä vaan vaadittavat todistukset.

Tarkoitin työaikaan verrattavaa aikaa. Meillä esimerkiksi saa käydä tessin mukaan hammaslääkärissä ns. työajalla.



Joku kysyi miksi en ole kiitollinen terapiasta? Tottakai olen. Ajatuksena päästä ryhmään missä on muita nuoria aikuisia, joilla on sama sairaus tuntuu lohdulliselta, vertaistukena. Tähän asti olen joutunut painimaan asian kanssa aika yksin.



Mulla on diagnosisoitu 4 vuotta sitten vaikea sairaus, joka hoitamattona usein tappaa. Tähän terapiaryhmään lääkärini laittoi hakemuksen yli puoli vuotta sitten ja olen todella kiitollinen että se on alkamassa ja että pääsin siihen.



Yksi kommentoi asiaa työkaverina, ettei hyväksyisi työkaverin terapiaa. Asia ei mielestäni kuulu työtovereille. Vastaavasti minäkin hoidan muiden töitä kun jonkun lapset on sairaana tai anoppi kuolee.



Okei, kyllä mun työkaverit tietää sairauteni, koska ei tätä todellakaan voi salata. Asiaa on aikoinaan käsitelty tiimikokouksessa ja sovittu ettei asiaa levitellä tiimin ulkopuolelle. Tottakai jotkut juoruavat, sille en voi mitään, mutta minulla on kuitenkin periaatteessa oikeus yksityisyyteen. Palkkanikin on yksityisasiani.



Valitettavasti en voi vaikuttaa ryhmän kokoontumisaikoihin. Valtaosa ryhmään osallistuvista taitaa olla jo sairaseläkkeeellä ja matkoihinkin menee aikaa, eli käytännössä joudun lähtemään jo lounastunnilla. Eikä kysymyksessä ole vain yksi käynti viikossa vaan terapiaan liittyvät kotityöt ja päiväkirjat joita pitäisi tehdä käytännössä päivittäin.



Töissä sinnittelevä ap.