Kummin oikeudet?

että äiti oli lievästi masentunut, ja kaipasi minun seuraani - eli oli tärkeämpää saada ystävä kylään myös aikuiselle, kuin saada omaa aikaa. Vietimme sitten aikaa yhdessä, en alkanut kaivella aisaa, enkä tiedä, osuinko oikeaan.

että äiti kaipaa kovasti sinun seuraasi - toisen aikuisen seuraa. Jos teette jotain kivoja asioita kolmestaan, esim. käytte uimassa tai jossain muualla kodin ulkopuolella, niin voihan olla että äiti kokee näiden asioiden tekemisen lapsen kanssa kahdestaan hankalaksi ja siksi on iloinen kun saa niihin toisen aikuisen kaveriksi. Itse ainakin teen äitini kanssa paljon sellaisia asioita, jotka jäisi kahdestaan lapsen kanssa tekemättä, esim. käymme hiihtämässä lapsi rinkassa yms. Tosin oma lapseni on selvästi pienempi kuin sinun kummilapsesi, reilu 1 v.

No periaatteessa kummilla ei ole mitään oikeuksia, missään mielessä. Mutta toki lapsen äidin toiminta kuulostaa hölmöltä, sekä siksi, koska olet hänen ystävänsä, että siksi, että olet myös lapsen ystävä. Ja haluaisit olla.

Jos sanot että me lähdetään nyt XXX:n kanssa kahdestaan metsäretkelle, kirjastoon tai elokuviin, että sua ei nyt kaivata, moido! Silleen virneellä ystävällisesti mutta tiukasti ja selvästi.

Uskomatonta. Äidin oikeus on suurempi kuin kummnin! Jos äiti haluaa pitää lapsensa, niin hänellä on siihen syynsä! Anna äidin rakastaa ja pitää lastaan "omanaan" niin kauan kuin haluaa! Pian lapsi kuitenkin kasvaa ja jo itsenäisesti alkaa ottaa tilaa.

Minkälainen olisi äiti, jos vain toisten käskystä ei toimisi lapsen suhteen niin kuin itse kokee parhaaksi??? Eli luovuttaisi lapsen/ei pitäisi lasta omanaan, vaan kummitädit, anopit/isoäidit ym. saisivat pitää lasta omien mielihalujensa mukaan!

Siis jos äiti ei halua lastaan päästää kummin kanssa metsäretkelle, niin ei ole kummilla siihen nokan koputtamista. Ja jos kummit ei pidä yhteyttä kummilapseensa, niin minkäs teet.

Kiitos, mutta minulla on oma lapsi. Ja muitakin kummilapsia.



Lapsen äiti valittaa oman ajan puutetta, ettei hetkeäkään saa olla yksin. Ja samalla tarrautuu lapseen. Peruu esim. jo edeltä sovitun metsäretken.



Lapsi on viisi vuotta, kuinka kauan katsot sopivaksi odottaa?



t.

kummitäti

Mun lapset saakin tehdä kummiensa kanssa asioita ja ihania kummeja onkin. Jos on huonojakin jotka ei ole mitenkään tekemisissä lasten kanssa. Mutta lukiessani juttuasi mulla nousi karvat pystyyn. Kummilla nyt ei ole mitään oikeuksia, että jos tolla linjalla etenet niin ei ihme ettei teillä synkkaa...?

Olen vihainen koska minusta tuntuu että ystäväni estää minua saamasta ihmissuhteen kummilapseni kanssa ja samalla kertoo omasta väsymyksestään, kun ei saa olla hetkeäkään yksin. Kun haluan auttaa hän vie sen mahdollisuuden.



Meillä ei ole ristiriitoja ja hän haluaa viettää aikaa kanssani tai niin että ollaan kolmisin. Olen sanonut napakasti, mutta en riitauttanut asiaa, koska en ole halunnut pilata niitä kivoja yhteisiä hetkiä. Tapaamme kuitenkin aika harvoin. Minusta tuntuu että minun pitäisi kirjoittaa hänelle kirje jossa kertoisin tunteistani.



Voin elää aivan mainiosti ilman heitä. Kun kummilapsen äiti siis ystäväni vuodattaa minulle väsymystä ja sitä ettei ole hetkeäkään aikaa yksin on tämä ollut minun yritykseni auttaa ja samalla tulla lähemmäksi tätä lasta.



Puhuin asiasta lapsen isän kanssa jonka yli äiti kävelee ihan samalla lailla kuin minun ylitseni (peruu yhtäkkiä ennalta sovitut jutut tai tulee väkisin mukaan) ja hän pyysi minua ottamaan asian esille. Rakastan ystävääni ja haluan hänelle parasta. Ehkä se sitten on se että vetäydyn.



Miksi kirjoitin tänne on haluni ymmärtää äitiä, saada joku näkökulma asiaan jota en mahdollisesti näe. Yhteinen ystäväni puhui äidin huonosta omastatunnosta, että joutuu olemaan välillä työmatkoilla (todella harvoin). Hän haluaa olla superäiti,

minä haluaisin olla hyvä ystävä ja kummitäti.

aarteensa hetkeksikään täysin vastuullesi. Katsopa peiliin ja mieti!

Olen vihainen koska minusta tuntuu että ystäväni estää minua saamasta ihmissuhteen kummilapseni kanssa ja samalla kertoo omasta väsymyksestään, kun ei saa olla hetkeäkään yksin. Kun haluan auttaa hän vie sen mahdollisuuden.

Meillä ei ole ristiriitoja ja hän haluaa viettää aikaa kanssani tai niin että ollaan kolmisin. Olen sanonut napakasti, mutta en riitauttanut asiaa, koska en ole halunnut pilata niitä kivoja yhteisiä hetkiä. Tapaamme kuitenkin aika harvoin. Minusta tuntuu että minun pitäisi kirjoittaa hänelle kirje jossa kertoisin tunteistani.

Voin elää aivan mainiosti ilman heitä. Kun kummilapsen äiti siis ystäväni vuodattaa minulle väsymystä ja sitä ettei ole hetkeäkään aikaa yksin on tämä ollut minun yritykseni auttaa ja samalla tulla lähemmäksi tätä lasta.

Puhuin asiasta lapsen isän kanssa jonka yli äiti kävelee ihan samalla lailla kuin minun ylitseni (peruu yhtäkkiä ennalta sovitut jutut tai tulee väkisin mukaan) ja hän pyysi minua ottamaan asian esille. Rakastan ystävääni ja haluan hänelle parasta. Ehkä se sitten on se että vetäydyn.

Miksi kirjoitin tänne on haluni ymmärtää äitiä, saada joku näkökulma asiaan jota en mahdollisesti näe. Yhteinen ystäväni puhui äidin huonosta omastatunnosta, että joutuu olemaan välillä työmatkoilla (todella harvoin). Hän haluaa olla superäiti,

minä haluaisin olla hyvä ystävä ja kummitäti.

Back off itelles vaan, kyllä se äiti saa päättää, kenelle viisivuotiaan lapsensa antaa.