Onko muita, jotka eivät koskaan ole kaksin miehensä kanssa?

ihan hyvin tämä meillä menee...kai...

Meillä 3 lasta ja aina on saatu aikaa järjestettyä kaksinoloon. Minusta se on parisuhteen perusta. Onko teillä minkäänlaista turvaverkkoa, joille voisi lapset viedä esim. viikonlopuksi. Jos ei ole rahaa, niin olisitte vaikka kotona kahden vain mielikuvitus rajana. Vai onko lapset sairaita jne, ettei onnistu. Kerro enemmän...

Hyvin meillä menee, koitetaan keksiä silloin jotain kivaa tekemistä. Vaikka olishan se ihana päästä joskus kahdestaan jonnekin.

Parisuhde jaksaa hyvin. Me ollaan jo niin totuttu tähän, ettei haittaa yhtään, vaikkei kahdenkeskistä aikaa olekaan. Nuorin lapsi on jo 6-vuotias eikä olla hänen syntymänsä jälkeen tosiaan vietetty yhtään aikaa kaksin.

Ihan ok menee. Ei olla enää kuin vastarakastuneita, mutta ei ole mitään kriisejäkään.

Hyvin meillä menee, koitetaan keksiä silloin jotain kivaa tekemistä. Vaikka olishan se ihana päästä joskus kahdestaan jonnekin.

Viikonloppuna meillä alkaa hiljaisuus jo klo 19 kun kukaan ei nuku päikkäreitä silloin. :) Kyllä me ollaan hyvin pärjätty tuollakin ajalla. Kysehän ei ole siitä, että kuinka paljon sitä aikaa on, vaan kuinka sen käyttää. Jos meillä olisi joku viikonloppumatka tms niin mulla olisi varman niin hirveät odotukset sitä kohtaan että tapeltaisiin koko ajan ;)

En mä oikeastaan edes halua mihinkään kaupungille tms, on ihanaa viettää ihan kahdestaan aikaa kotonakin.

Edelleenkään miehen kanssa kaksin ei olla kuin pari kertaa vuodessa yhden illan. Meillä parisuhde voi loistavasti arjessa ja lasten kanssa ollessa. Nyt nuorin lapsistakin alkaa olla 4v. Tosin meillä on jo ihanan hiljaista jos yksi kolmesa lapsesta sattuu olemaan pois (vaikka kaverilla yökylässä).



Illalla on ollut miehen kanssa aikaa kaksin kun lapset nukkuu. Tosin jos itse enää jaksaa olla hereillä, sillä meillä ei niin aikaisin olla menty koskaan nukkumaan.



Sen verran tarvimme parisuhteelle aikaa että rakastellaan ja joskus jokunen lause vaihdetaan jota lasten ei ole tarkoitus kuulla (siis yleensä puhutaan silloin lapsista).



Ja hyvin meillä meni jopa sinä aikana kun oli pieniä lapsia (ja välissä odotinkin), sekä teimme samalla työmme ristiin ja mies rakensi. Siinä ei paljoa toista ehtinyt nähdä.



Välillä tuntuu että monella on asennoitumisessa parantamisen varaa kun suhde tuntuu jaksavan vain "irtiotoilla" arjesta. Arkea se suurin osa suhteesta on ja juuri siinä arjessa pitää huomioida ja tukea toista ja osata kertoa oma tarpeensa. Sitä parisuhteen omaa aikaa voi pitää vaikka joka ilta sen puoli tuntia lasten mentyä nukkumaan.



Itse arvostan mielettömän paljon enemmän miestä joka osallistuu jokapäiväiseen perheen elämään vaikka jättäisikin kukat ostamatta ja ei veisi ulos syömään. Jos väsyneenä saan hieman rentoutua sohvalla ja mies passaa lapsia, niin minusta se on paljon suurempi rakkauden osoitus.

ja viikonloppuisin valvovat vielä myöhempään kuin me, eli ainakaan meillä ei ole sellaista aikaa, että jaksaisimme olla valveilla kun kaikki lapset nukkuvat. ap

lapset ovat hoidossa mummolassa. Hyvin jaksellaan,mutta kyllä sitä yhteistä aikaa kaipaa,16v ollaan oltu yhdessä

Tai ainakin mies käy aikaisemmin nukkumaan kuin meidän teinit. Meillä on muutenkin erilainen unirytmi: mies on iltauninen ja mä taas alan elää illalla. - 6