Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sanoisitteko? Anoppiasiaa...
08.03.2009 |
Eli meillä sellainen tilanne, että anopin käytös menee päivä päivältä hullummaksi ja haluaisin mielipiteitänne, kannattaisiko asiasta huomauttaa sillä uhalla, että sitten siitä loukkaantuu. Eli ihan ok väleissä ollaan, itse aina välillä kiristelen hampaitani mutta olen päättänyt tulla toimeen. Nyt kuitenkin rupeaa olemaan mitta aika täynnä (ja miehellä myös).
Eli anopin ainoa vika on se, että on täysin hurahtanut lapsenlapseensa. Lapsi on 4-vuotias ja anopin ainoa lapsenlapsi, joten sinänsä tämä ihastus on ihan ymmärrettävää. Anoppi ei koskaan kiellä lapselta mitään, ei siis ikinä yhtään mitään. Jos lapsi haluaa vaikka heitellä roskia lattialle, niin sitten anoppi tekee siitä leikin, että yhdessä heittelevät näitä roskia. Kun syödään, anoppi jo etukäteen toitottaa, että ei tarvi syödä yhtään, jollet halua, mutta sitten jälkkäriksi syödään jäätelöä. Jos lapsi sanoo, ettei halua käydä pissalla ennen pitkälle automatkalle lähtöä, anoppi sanoo, että ei sitten tarvi jos et halua. Tai jos ei aamulla halua pukea päivävaatteita päälle, on sitten yöpuvussa ja anoppi sanoo ettei tietenkään pueta.
Nyt tilanne on sitten mennyt siihen, että aina näiden mummivierailuitten jälkeen me, siis äiti ja isä, saamme pari päivää nauttia lapsesta, joka kiukuttelee joka asiasta, itkee aina jollei saa tahtoaan läpi ja hokee että en tykkää teistä, mummia vain rakastan. Itsellä rupeaa olemaan mitta täynnä.
Viimeksi kun oltiin ravintolassa, lapselle tilattiin ruoka-annos. Koko päivänä ei ollut syönyt mitään, annos tulee pöytään ja lapsi sanoo taas että en syö. Mummi siihen sitten että ei tietenkään tarvitse syödä, jollet kerran halua. Minä siihen sitten äitinä, että kyllä se nyt vaan on niin, että jotain pitää syödä tai sitten jää myös herkut väliin. Lapsi sitten itkeä vollottamaan mummin kainaloon, että mummi, mummi, eihän tarvitse syödä. Muut vieraat tuijottavat oudon näköisenä. Ja mietin, että ajattelevatko ne että onpas huonokäytöksinen lapsi, vai että onpas törkeä miniä. En tiedä, kuitenkin itsellä tosi huono fiilis.
Meillä on aina ollut ns. superkiltti lapsi eikä pahempia uhmia ole. Koskaan ei esim. ravintolassa ole joutunut häpeämään käytöstä, aina on sovittu että kaikkea ruokaa maistetaan jne. Nyt tuntuu, että kaikki menee ihan läskiksi ja lapsi itsekin on hämmentynyt.
Lisäksi anoppi aina tekee näitä listoja, että sinua XX rakastan eniten, sitten seuraavaksi eniten sinun iskääsi jne... Nyt lapsikin sitten aina puhuu, että tykkään kyllä enemmän siitä ja siitä kuin sinusta. Tottakai lapsella on oikeus tykätä muista enemmän kuin minusta, mutta toisaalta on aina yritetty opettaa, että kyllä useita ihmisiä voi rakastaa ihan yhtä paljon ja että ei ole kiva laittaa rakkaita ihmisiä "tykkäysjärjestykseen".
Sanokaa nyt, olenko liian herkkänahkainen? Kannattaako anopille mainita, että hänen pitäisi noudattaa meidän sääntöjä (perus-sellaisia) eikä saisi pelata lasta meitä vastaan? Mitä olette mieltä?
Kommentit (15)
mun mielestäni. Anoppihan vesittää kaiken, mitä te lapselle opetatte. EIkä IKINÄ sais minun mielestä astua äidin varpaille ja esim sallia sellaista, minkä äiti on kieltäny. Ootko jutellu miehesi kanssa tästä? Olisi tietysti hyvä, jos saisit hänet "puolellesi" ja voisitten keskustella kaikki yhdessä asiasta.
Meillä on varmaan sama tilanne edessä, lapsi on vasta vauvaikäinen mutta hirvittää jo tuleva etukäteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni voitte ihan asiallisesti ja oikeutetusti ottaa miehesi kanssa anopin "puhutteluun". Yhtenä rintamana vaaditte, että hän kunnioittaa teidän kasvatusperiaatteita. Ottakaa esille ne tärkeimmät: syöminen, käyttäytyminen. Ehkä jotakin ekstraa voisi mummolassa sallia, mutta rajansa kaikella.
Voi lapsenlasta rakastaa ilman että eletään ihan pellossa! Tottakai mummolassa voi olla vähän jotain spesiaalia kun kerran kylässä ollaan, mutta perus asiat hoidetaan esim. ruokailut normaalisti.
Aivan järjetöntä käytöstä mun mielestä aikuiselta ihmiseltä. Luulisi että itse lapsia kasvattaneena tajuaisi vähän enemmän.
Sanoisin että nyt riittää lelliminen. Ruokaa maistetaan ja jos herkkuja haluaa niin sitä syödään enemmänkin kuin vain maistetaan. Ja tuollaisia paremmuuslistoja en hyväksyissi ollenkaan. sanoisin että "mä ainakin rakastan sinua (tyttöäni) ja iskää (eli tytön isää) yhtä paljon molempia, kaikki ihmiset ovat tasavertaisia". Yrittäisin jotenkin huumorilla saada anopille sanottua, tai sit jos on niin mäntti anoppi ettei mene perille, niin suorat sanat vaan. Vaikka onkin helpompi tässä niin sanoa kuin oikeasti toimia...
Pieni hemmottelu isovanhemmilta on ok, mutta tuo menee jo niin överiksi, että sanoisin anopille. Lapsihan tuntuu jo kärsivän siitä, kun ei ole minkäänlaisia rajoja. Pelkääkö anoppi jotenkin ettei lapsi pidä hänestä, jos ei anna periksi joka mieliteolle?
Ihmeellistä tuo listojenkin tekeminen, ei ollenkaan fiksua käytöstä aikuiselta laittaa ihmisiä suosittuimmuusjärjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on lapselle kaamea tilanne, että saa ristiriitaisia viestejä (toinen sanoo pitää syödä ja toinen ettei tarvitse). Lasta käy sääliksi. Lisäksi anoppi kävelee teidän vanhempien yli jatkuvasti.
Tottakai lapsen pitää syödä - ja jos ei syö niin ei tule herkkujakaan. Piste.
Ja tuo listojen tekeminen kuulostaa kauhealta! Eikä anoppi tajua, mitä lapselle opettaa (arvottamista ja ihmisten jaottelua heti pienestä pitäen).
Eli kunnon puhuttelu anopille: lasta kasvatetaan teidän säännöillä koska te olette lapsen vanhempia. Anopilla ei ole oikeuta kumota teidän sanomisia, ei varsinkaan lapsen kuullen (hirveä tilanne lapsellekin). Jos anoppi ei tajua niin silloin etäisyyttä anoppiin. Ja tykkäyslistoille laittaisin stopin heti.
mutta kuitenkin ihan noita perusjuttuja. Kuten että edes kerran päivässä pitäis syödä;) Tai vaikka pukea vaatteet päälle...
Ja mielestäni sitten jos äiti tai isä on jostain asasta jo jotain sanonut, ei mummilla ole enää oikeutta tätä kumota ja muuttaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo suuntautuu jo enemmän lapsenlapsen vanhempiin, näiden arvostelukyvyn ja määräysten mitätöintiin, kuin itse lapsenlapseen. Puuttuisin asiaan heti.
Se että ap on katsonut sivusta asiaa näin kauan kertoo myös omaa kieltään: anoppikin on taatusti huomannut että voi tehdä juuri kuten häntä huvittaa.
Ja on luvannut äidilleen tästä puhua, jos nyt päätetään puhua. Uskon, että mies pystyy paremmin sanomaan. Tai siis että jos itse sanon, niin minulle anopin on helpompi loukkaantua kuin omalle pojalleen. Toisaalta kyllä tiedän, että miehen on hurjan vaikea sanoa äidilleen mitään.
Mutta siis kyllä, anopilla on ollut aina se tyyli, että mitä enemmän ostaa ja lahjoo ihmisiä, sitä enemmän nämä varmasti häntä rakastavat. Ja siis toimiihan se ihan hyvin noin pienellä. Esim. oma äitini hoitaa lasta paljon useammin, mutta on tiukempi eikä "kohella" koko aikaa, vaan lukee esim. kirjoja, piirtää, tekee palapelejä yms. niin onhan anoppini tietysti lapsen mielestä paljon kivempi. Tärkeintä hänelle on, että saa lapsen nauramaan. Vaikka sitten pitäisi tehdä ihan idioottimaisia juttuja, niin anoppi kyllä tekee, että lapsi vaan nauraisi.
Huh, kiva että joku on samaa mieltä. Tässä kun itse välillä mietin, että olenko esim. vaan mustasukkainen anopin suosiosta tms. Yksi leikki esim. on sellainen, että menevät kahdestaan johonkin ja sitten huutelevat yhdessä, että tänne ei saa muut tulla, me ollaan täällä vaan ihan kahdestaan, menkää pois yms. Anoppi siis menee täysin lapsen tasolle. Ja siis on oikeasti ihan normaali ihminen, ei mikään pöpi...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli syy, miksi olen sietänyt tätä on se, että nähdään kuitenkin aika harvoin. Itse olen kasvanut perheessä, jossa oma äitini vihasi omaa anoppiaan ja aina jouduin potemaan huonoa omaatuntoa kun näin mummoani. Äiti siis nalkutti ja valitti aina koko päivän kun olin mummolla käynyt jne. En haluaisi tällaistakaan tilannetta. Ja ennen lapsi oli niin pieni, että ei tavallaan osannut vaatia niin paljon juttuja eikä osannut vielä "pelata" anoppia. Nyt vasta tilanne on siis mennyt pahemmaksi.
Tiedän, että anoppini on sen tyyppinen ihminen, että varmasti loukkaantuu verisesti, jos hänelle huomautetaan asiasta. Saa nähdä...
Siinä vaiheessa ymmärtää kyllä pelin hengen jo paremmin kuin hyvin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen vanhemmathan ne ovat ensisijaisia kasvattajia, ei isovanhempien pitäisi siihen mennä sotkeutumaan. Lapsenlapsen hemmottelu ja pilalle hemmottelu on eri asia.
Puhukaa miehesi kanssa yhdessä anopillesi ja mahdollisimman rauhalliseen sävyyn, että jatkossa tapaamiset ja lapsen kanssa oleminen tapahtuvat teidän sääntöjenne mukaan, ei hänen!
on mummin rakkaus. Ota vain puheeksi, älä huomauttele, vaan keskustele, niinkuin joku tuossa kirjoittikin. Asia, niinkuin lapsikin, on sun ja miehes yhteinen, niin ihan sama kuka sen keskustelun avaa, sinä vai miehesi. Melkein luulen, että sun olisi helpompi puhua, olla jämäkämpi, kuin anopin pojan. Anoppi toimii mun mielestä ehdottomasti väärin. Noi rakastamislistat mua kanssa arveluttaa ja on erittäin huonona mallina lapselle. Härkää sarvista ja tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä ihmettelen miksette tee mummoille rajoja selviksi. kiva kun mummo pilaa lapsen kasvatuksen. me oltiin vähän samassa tilanteessa ja olihan se lapsena kiva kun mummo osti mitä vain ja antoi syödä karkkia ja suklaata niin paljon kun haluttiin, nyt vasta osaa toivoa että äiti olisi jyrkemmin kieltänyt mummoa.
lasten kasvatus kuuluu vanhemmille, mummoilla ei ole mitään sanavalta siinä kuinka lapsi kasvatetan. hyvä äiti tekisi tuon asian mummolle selväksi
Alue: Aihe vapaa
mietin vain, että onko se järkevää vai ei? Lapsikin siis rakastaa mummiaan ihan ylikaiken, mutta en usko että touhu voi loputtomiin jatkua niin, ettei anoppi kiellä mitään lapselta. Tuntuu, että nyt jo osaa käyttää sitä hyväkseen.
Ap