Koulukiusaamista tapahtuu siellä missä opettajia ei ole lähellä

Olen koulunkäyntiavustajana ja tietysti törmään työssäni paljonkin kiusaamisasioihin. Usein ne tapahtuvat välitunnilla, jossa opettajia ei aina näy (lain mukaan rehtorin on velvollisuus järjestää opettajia valvomaan, mutta kaikki opettajat eivät noudata siis näitä välituntivalvontoja), käytävillä jossa opettajia ei ole, luokassa ennen opettajan tuloa ja koulumatkoilla.



On olemassa monenlaista kiusaamista. Se, miten lapsi itse asian kokee on se tärkein: Jos hän kokee tulevansa kiusatuksi, siitä pitää keskustella. Erilaista kehumista, sättimistä, naurahtelua jne on mielestäni usein eikä niitä voi pitää aina kiusaamisena. Joku herkkä lapsi ne voi sellaisena ottaa. Elämään kuitenkin kuuluu, että ihmisten kanssa tulee mielipide-eroja jne. Selvää fyysistä uhkailua on harvoin. Poikien välillä on sellaista "kaveriläiskintää" jota on ihan oikeasti todella vaikea laittaa kiusaamiseksi - tietysti joskus se sitä onkin. Tilanteet tapahtuu nopeasti. Kiusattu joka kokee pienenkin leikkimielisen kahnauksen kiusaamisena, tulisi opetella kertomaan ääneen se, mistä hän tykkää ja mistä ei. Monesti on vaikeaa selvitellä näitä tapauksia, kun molemmat kaverukset ovat olleet siinä mukana mutta myöhemmin selviää että toinen kokee sen kiusaamiseksi.



Opettajat eivät aina näe kaikkea. Tunneilla heidän on keskityttävä isoihin luokkaryhmiin, opetukseen ja nykyisin myös paljon häiriökäyttäytymiseen.



Olen sillä kannalla, että jos lapsi kotona kertoo että joku on kiusannut, vanhempi voisi paitsi ottaa yhteyttä opettajaan, myös kiusaajan vanhempiin. Vanhemmilla on varmasti aikuismaista kykyä yrittää sovitella lapsiensa juttuja - sehän kuuluu vanhemman tehtäväänkin.



Itse olen lapsena ollut koulukiusattu ja kärsin siitä ettei vanhempani voineet ottaa yhteyttä kiusaajieni koteihin. Se olisi varmasti paremmin tehonnut kuin se että opettajalle kerrottiin..



Opettajan tehtävä on turvata lasten koulunkäynti, mutta ihan joka paikassa hänkään ei ole.