Näin se taas menee..

Meillä on kaksi ihanaa poikaa, jotka olemme saaneet lapsettomuushoidoilla. Nyt haluaisimme lisää lapsia ja raskaat hoidot taas edessä. Hormonipistokset, munasolujen keräys, siirto, odotus, pettymys ja taas odotus..

Olemme kiitollisia kahdesta lapsesta jotka meille on suotu, mutta onko väärin haluta lisää lapsia? Meillä molemmilla on toiveena ja haaveena suurperhe. Meissämolemmissa on myös syy ettei saada lapsia ilman hoitoja.



Tutuille tai sukulaisille ei pysty puhumaan aiheesta, koska heidän mielestään on typerää haluta monta lasta jos kerran niitä ei ilman hoitoja siunaannu.

Ja taas saa kuulla kuinka joku tuttu on tullut vahingossa raskaaksi ja miettii että pitääkö lapsen vai ei, se on tosi väärin..



Välillä olo tuntuu tosi raskaalta ja siltä että on aivan yksin tämän asian kanssa. Tottakai mieheni suree myös, mutta ei osaa oikein puhua aiheesta, hänellä on kyky nollata tilanne: jos tämä hoito ei tuo tulosta katotaan seuraavassa sitten. Itse jään murehtimaan ja miettimään, että mitä minä tein taas väärin?



Tiedän, etten ole ainoa joka murehtii näitä asioita, siksi kirjoitin tänne. Välillä on vaan pakko "puhua" jollekin.



Oikein paljon voimia kaikille ja toivotaan että kevät tuulet puhaltaisi hieman toivoakin..