Kävin tänään päiväkodilla työni puolesta.

hoitajalle, poika kyllä teki väärin kun tönäisi toista lasta, mutta hoitajan käytös ei ollut ammattimaista. Kuinka näitä asioita siellä yleensä käydään lapsen kanssa läpi?



Tottakai hoitaja suuttui tönäistyn puolesta, mutta lapsella on silti oikeus saada kivutonta kasvatusta, ei satuttaen. Voihan olla että se tönäisty poika oli vaikka näyttänyt kieltä tai naureskellut itkevälle pojalle.



Meidän sivullisten kuuluu puuttua asiaan jos näkee jotain sellaista, mikä ei tunnu oikealta. Nythän siellä näyttää olevan tällainen tyyli, - tempaistaan pois pahanteosta vähän kovemmalla otteella... minä en olisi voinut vain kävellä ohi. Päiväkotien kasvatukseen ei kuului enää nykyään kivun tuottaminen opetuksena - noin ei saa tehdä.



Ymmärrän saman alan työntekijänä, että kiirettä on, ei ehdi sitä eikä tätä, mutta itsellään pitää olla varmuus siitä kuinka toimii missäkin tilanteissa. Asiallinen sanominen tönäisystä eikä vain pois tempaisu. Ilmeisesti siellä jatkettiin pukemista, ruokailua tai jotain muuta välikohtauksen jälkeen, joillakin pinna koko ajan kireänä.



Tässä tapauksessa vaikka lapsi on pieni, hänelle tulee kertoa kuinka kaveria sattuu silloin, kun tönäistään maahan. Ei pitäisi toimia vain sanomalla "ei" ja vetää muualle kivuliaasti.



Eräs äiti kertoi toisessa ryhmässä olevasta lapsestaan, joka ei ollut hiljaa nukkarissa. Hoitaja oli sanonut vanhemmille lapsen käsivarsissa olevien mustelmien tulevan siitä, kun hoitaja joutuu painamaan lasta alleen pitääkseen lapsen paikallaan ja hiljaa nukkariaikana.

ilmoittaisin päiväkodin johtajalle. Eräällä päiväkodin pihalla tapahtui kaikenlaista, lapset mm. itkivät paljon, jolloin ohikulkijat soittivat ylemmäs virastoon asti.

Millä asioilla liikuit päiväkodissa?

tulit tänne AV:lle (!!!!!) päivittelemään, että voi surku. Niinpä, voi surku.

Mitä jos tuo itkevä lapsi on tehnyt jotain tuhmaa tuohon asti koko ajan ja hoitajilla on palanut pinna? Minäkin saatan joskus vihaisena ottaa kiinni vähän liian lujaa tai vastaavaa.

vaikka tiedän että tällaista on se meno joissakin paikoissa. Onneksi joillakin on hyvä maine ja lapsistahan se näkyy. Lapset ovat "mittareita".

huusi kiukkuisena ja tönäisi hoitokaveriaan. Hoitotäti puuttui siihen ja kielsi toiminnan. Toki en itse ollut paikalla, mutta voin kuvitella kuinka ulkopuolisen silmin voi empatia pientä kohtaan aiheuttaa tuollaisten tunteiden pintaan nousemisen niinkuin ap:llä.

Nykyään olet "käymässä päiväkodissa työn puolesta", et enää työskentele siellä. Aika säälittäviä yrityksiä.

Nykyään olet "käymässä päiväkodissa työn puolesta", et enää työskentele siellä. Aika säälittäviä yrityksiä.

Minäkin olen käynyt tällä viikolla työni puolesta jo viidessä eri päiväkodissa, enkä ole koskaan työskennellyt niissä yhdessäkään... Käyn moikkaamassa (virallisemmin valvomassa) koulumme harjoittelijoita, heidän opettajansa kun olen.

käsiksi lapsiin tai karjua lapsille.

"karjumista ja käsiksi käymistä"?!



Kuulemme toisen käden tietona ap:n subjektiivisen (tunteiden värittämän) kuvauksen yhdestä hetkestä (sekin siis "editoitu" asiayhteydestään ja kokonaisuudesta)...Ei tässä kukaan voi kovin luotettavasti sanoa, oliko hoitajan reaktio oikeutettu vai liioiteltu!



On muuten myös mielenkiintoista, että tällä palstalla puolustetaan aina parin pienen lapsen kotiäidin oikeutta väsyneenä "pimahtaa" ja karjua lapsilleen ("Kukapa meistä ei aina välillä suuttuisi ja huutaisi lapsilleen", sanotaan aina), mutta hoitohenkilökunnan pitäisi jaksaa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen pitää tunteet sisällään tehdessään samaa emotionaalisesti kuormittavaa hoitotyötä kymmenen lapsen kanssa paljon vähemmillä resursseilla?

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että kasvattajalla - oli hän sitten ammattikasvattaja tai kotikasvattaja - ei ole koskaan oikeutta karjua lapselle saati sitten käydä tähän vahingollisesti käsiksi. (Miten voi opettaa lapselle tunteidenhallintaa, jos itse jatkuvasti räyhää ja menettää hermojaan?!) Mutta aina kun sanon tämän täällä palstalla, tulee viisi vihaista viestiä, joissa sanotaan, että yritän vain kiillottaa sädekehääni, ja että KAIKILLAHAN menee hermot aika ajoin lasten kanssa ja KAIKKI huutavat...Ilmeisesti ammattikasvattajan on sitten pystyttävä sellaiseen mielenhallintaan, mihin kotikasvattaja ei vaan yksinkertaisesti pysty?!



Ja sanottakoon vielä, että turhautuminen, äänen korottaminen ja esim. vähän tukevampi ote lapsesta ovat mielestäni täysin normaaleja kasvatusarjen keinoja näyttää tunteitaan ja ojentaa lasta. Mistäköhän ap päätteli, ettei tässä hoitajan ja hoitolapsen tapauksessa ollut kyse tällaisesta? Jos lapsen naama oli irvessä, se ei todellakaan välttämättä johtunut KIVUSTA; lapsen naama nyt tuppaa vääristymään, kun tämä huutaa ja kiukkuaa ja itkee. Ja lapset nyt usein tekevät sellaista.

kiinni niin kovaa, että hänelle tuli isot punaiset jäljet käsiin.

Jos hoitaja tai opettaja on ammattiin valmistunut, hän ei voi olla ammattitaidoton.

Mua ihmetyttää, että tällaisten kirjoitusten aloittajat eivät tule kommentoimaan juttuaan ja jatkoaan tänne vaan jättävät tämän asiansa "ilmaan".. Kun huomaavat että ohhoh-olisin todella voinut -olisi pitänyt- toimia ehkä kuitenkin toisin -ehkä voisin vieläkin toimia toisin..



Miksi olit siellä työsi puolesta? Mikä oli sinun työnkuvasi? ..näitä vain jäin miettimään..



Usein tilanteet sivullisesta näyttävät pahemmalta kuin mitä ehkä ovatkaan mutta asian voisi silti selvittää.

Nykyään olet "käymässä päiväkodissa työn puolesta", et enää työskentele siellä. Aika säälittäviä yrityksiä.

Minäkin olen käynyt tällä viikolla työni puolesta jo viidessä eri päiväkodissa, enkä ole koskaan työskennellyt niissä yhdessäkään... Käyn moikkaamassa (virallisemmin valvomassa) koulumme harjoittelijoita, heidän opettajansa kun olen.