Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä?
04.03.2009 |
Olen ollut mieheni kanssa yli kymmenen vuotta ja meillä useampi lapsi sekä talolaina. Mielestäni meillä on ollut kaikki ihan suht hyvin vaikkakin erilaisia näkemyskiä joissain asioissa on ollut ja seksin suhteen on erilaiset halut eli mies haluaa usein ja minä aika harvoin. Lisäksi minä olen ollut se joka pääasiassa on huolehtinut lapsista, kodista jne. ja yrittänyt aina mahdollisuuksien mukaana antaa miehelle omaa aikaa ja mahdollisuuden tehdä asoita joita on halunnut tehdä. Itse olen tinkinyt mm. omasta harrastuksestani.
Olen jo jonkin aikaa ollut varsin väsynyt joka on vaikuttanut seksihluihin entisestään mutta koska mies on aina todella kiukkuinen ja puhuu ilkeästi jos väli venyy pitkäksi olen sitten miehen ehdotuksesta suostunut seksiin ihan vain siksi että miehellä olisi hyvä mieli ja saanut itsekkin sitten hyvän mielen kun on voinut tuottaa rakkalle ihmiselle hyvän olon. Itse seksi on ollut tuolloin yhdentekevää.
Nyt olin jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota että mies ei enää pyydä seksiä ja jos jotain siihen suuntaan vihjaan on mies kyllä mukana mutta minun pitää tehdä kaikki "työ". Nytpä sitten selvisi että mies oli lukenut jokin aika sitten tänne kirjoittamani kommentin sääli seksiin liittyen eli että itsekkin tulee annettua joskus vaikka ei huvita itseä yhtään. Itse en tuota kirjoitustani muista mutta muistan kyllä että asiasta täällä olen joskus kirjoittanut. Mies kuitenkin muistaa sanasta sanaan ja ilmoitti nyt että hän ei säälistä halua vaikka joutuisi olemaan sitten ilman.
Samalla tuli esiin muitakin asioita jotka miestä on vaivannut mutta ei halua puhua kanssani asioista koska ei kuulema pysty luottamaan että en puisi asioita jossain. Itse kuitenkin tarvitsen puhumista ja puimista jos jokin harmittaa tai vaivaa. Mies ei ole koskaan kovin paljon kanssani puhunut mikä on minua harmittanut ja nyt kun ilmoitti että minun kanssani on aina ollut vaikea puhua vaikka muiden kanssa kyllä pystyy puhumaan tuli itselle olo että mitä tässä pitäisi tehdä? Jos mies ei pysty puhumaan ja minä tarvitsen puhumista ja jos mies ei minuun voi luottaa niin onko tässä yhteisessä elämässä mitään toivoa? En ole koskaan ajatellut että eroasimme mutta nyt se tuli mieleen. Tämä tilanne tuntuu nyt olevan niin solmussa että en tiedä mitä tässä tekisin.
Kommentit (6)
Miehen toiveesta muutettiin toiselle paikkakunnalle ja kaikki ystävät jäivät entiselle joten ei oikein ole ketään kenen kanssa asioista jutella. Ja jos mies vartavasten täältä etsiin kirjoituksia joihin olisin voinut kirjoittaa ja sitten suuttuu on se harmi. Tuon yhden kirjoituksen näki vahingossa.
Itsekkin sen ymmärrän että puheyhteys on saavutettava mutta ongelma on että miten. Tuntuu että mitään tietä ei ole kun mies päättää puheen yleensä heti jos edes yritän puhua. Itseni pitäisi löytää puhetapa jossa voin tuntemukseni kertoa mutta ilman että miehelle tulee olo että kaikki on hänen syytään kuten hän sanoi että hänelle aina tulee. Itselleni taas tulee aina olo että teen kaiken väärin enkä osle hyvä missään.
Mitä seksiin tulee niin en itsekkään tiedä tarkalleen miksi ei enää niin kiinnosta. Mitä nyt sitten jatkuva väsymys ja se että mies on ulkoisesti muuttunut paljon ja koen seksin välillä todella hankalaksi ja mieheni ei kovasti kiihota ulkomuodollaan minua tällä hetkellä. Lisäksi en saa orgasmia yhdynnässä ja se on seksin pääasiallisin muoto meillä nykyään. Miehelleni olen tämän sanonut mutta hänen mielestään jokaisen tehtävä on hankkia itselleen orgasmi ja kuitenkin hän haluaa että itse yhdyntä kestää ja kestää ja kestää ja sitten olen itse niin väsynyt että eipä siinä juuri jaksa itselleen enää orgasmeja hankkia. Meillä on siis ollut säännöllinen seksielämä mutta itse en ole saanut seksitä muuta kuin antamisen ilon mutta nyt mies ei tätä tahdo kun ei halua seksiä jos minä en halua enkä saa itseäni haluamaan enempää kuin haluan vaikka kuinka yritän.
Omaa vapaa-aikaa ja lepoa tuskin voin saada ilaman että mies menettää oman vähäisen vapaa-aikansa. Itse olen kokenut voivani luopua omasta-ajasta muutamaksi vuodeksi kun lapset ovat pieniä sillä ehdin harrastaa kyllä myöhemminkin. Lepoa toki tarvitsisin ja olenkin miehelle sanonut että halausiin välillä nukkua pidempään tasatakseni univelkoja mutta ei siitä ole juuri mitään tullut.
Puhuminenhan se olisi tässä se mitä pitäisi tehdä mutta tuntuu niin mahdottomalta nyt saada puheyhteyttä auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä siltä, että mies vaatii sinua uhrautumaan parisuhteen eteen juurikaan itse tekemättä mitään sen eteen / itselleen, jotta asiat teidän välillänne olisi paremmin.
Toisaalta pitäisi yrittää puhua ja kommunikoida ja pyrkiä parempaan suhteeseen, mutta tosiasiahan on, ettei se ole mahdollista ellei molemmat osapuolet sitä halua. Kuinkakohan miehesi kuvittelee seksielämänne parantuvan ja vilkastuvan jos kuitenkin sanoo, että se on jokaisen oma asia hankkia orgasmi. Siis kun toisen nautintoon pystyy paljolti vaikuttamaan omalla käytöksellään. Ihanne tilannehan olisi se, että sinä yrittäisit aktivointua (haluta useammin, ensin vähän pakosta, sitten sitä alkaa haluamaankin...) ja puolestaan miehesi pitäisi yrittää toimia siten, että yhdessä sinne huumaan pääsisitte.
Ehkä sinun pitäisi miehelle pistää kova kovaa vasten. Eli olet valmis panostamaan (Etkö olekin? ainakin sen käsityksen tekstistäsi sain...) suhteeseenne, mutta jos et vastakaikua saa (panostusta myös hänen puoleltaan) niin sitten et muuta näe kun eron... Esim mikä tilanne on 3kk:n tai puolen vuoden päästä. Jos tästä sinne on ollut yhtä huonoa lähes koko ajan, kannattaisi ehkä eri teille lähteä. Mutta mikäli sinne mahtuu enenmmän hyviä hetkiä, kuin huonoja, ehkä panostaminen on kannattanut ja suhteen jatkokin mielekästä/kannattavaa.
Lopullisesti kun et kuitenkaan voi uhrautua suhteen puolesta.
Mies sanoo että minua on mahdoton miellyttää kun mikään ei kelpaa kun aina joko paleltaa, parta kutittaa, tulee hiiva, kaikki käy jne. Ja kyllä myönnän että noin olen sanonut. En tykkää miehen sänkiparrasta enkä pesemättömistä hampaista. Meillä on huonelämpötila sellainen että minua paleltaa eli päivälläkin kuljen fleecetakki päällä ja villasukat jalassa ja seksin aikan sitten pitäisi tuossa kylmässä ilmassa olla alasti ja nauttia siitä että on kananlihalla. Ja asennoista kun mies kysyy niin mulle nyt on periaatteessa ihan sama missä ollaan kun ens iinä yhdynnässä kuitenkaan saa joten ennemmin sitten olen niin miten miehestä tuntuu parhaalta. Ja hiivan saan todella herkästi miehen syljestä ja pesemättömistä käsistä. Omasta mielestäni seksistä on hävinnyt viettelyksi tulemisen tunne, leikkisyys ja läheisyys eli kaikki mitä itse kaipaan ja joista saan tyydytystä. Ja olen näistä miehelle sanonut. Ja minä olen ns. halunnut useammin eli aina kun mieskin on halunnut ja olen sanonut myös että usein sitten seksin aikana asiasta innostuukin vaikka aluksi ei haluttanut niin lopuksi oli ihan kivaa jos ei homma veny liian pitkäksi ja ala väsyttämään ja mene tylsäksi. Mies kun ei yleensä osaa lopettaa ajoissa.
Mietin itsekkin että pitäisikö ottaa esiin ero jos ei saada hommaa pelittämään ja molemmat pysty panostamaan parisuhteeseen. Toisaalta taas en haluaisi ottaa asiaa esiin koska mies pitää sitä uhkauksena ja taas ollaan pahammassa tilanteessa. Tosin itsekkin olen sitä mieltä että jos tässä ei tilanne parane jonkin ajan kuluessa ei näin voi loputtomiin jatkaa. Hassuinta tässä on se että kaikesta huolimatta meillä on minusta mennyt ihan hyvin enkä ole ajatellut että ongelmat olisivat näin suuria kuin miksikä nyt osoittautuivat. Tunteita ainakin itselläni on vielä jäljellä.
Teettekö / tekeekö mies normaalia enemmän töitä tms. vai mikä sitä vapaa-aikaa syö?
Itse näen asian niin, että normiviikossa on 5 iltaa ja 2 kokonaista päivää, jolloin töitä ei tarvitse tehdä (kiireiset ylityöjaksot ovat sitten asia erikseen). Tällöin voivat mielestäni molemmat vanhemmat viettää esimerkiksi yhden vapaaillan joka viikko, ja silti aikaa jää perheen yhteiselle ajalle ja normaaleille kotitöille sekä satunnaisille muille menoille.
Meillä esim. lähes säännöllisesti maanantai on miehen harrastusilta (mies on töissä pidempään ja menee sitten pelaamaan kavereiden kanssa, minä hoidan lapset), keskiviikko minun harrastusiltani (menen töiden jälkeen jumppaan ja sitten vielä usein haukkaamaan jotain harrastuskavereiden kanssa tai vaikka shoppaamaan). Tiistaisin yleensä raivataan kotihommia yhteisvoimin töiden jälkeen (pyykit ym.) Torstaisin saunotaan koko perheen kesken. Ja viikonloppuisin (pe-ilta ja la/su-päivät) sitten joko touhutaan yhdessä jotain, jompikumpi vanhemmista saa omaa aikaa tai sitten lapset menevät hoitoon ja teemme jotain pariskuntana...Täyttä työpäivää teemme molemmat miehen kanssa.
Miksi miehen pitäisi luopua "vähästä" vapaa-ajastaan, jotta sinä edes joskus saisit vapaata? Mihin ne teidän illat ja viikonloput menevät?
saisit välillä vapaa-aikaa, jotta jaksaisit paremmin. Onko kyse miehen viitsimättömyydestä olla lastensa kanssa?
Jos näin on, on miehelläsi selvästi asennevamma, josta täytyy ehdottomasti keskustella. Tällä menolla sinusta tulee (tai on jo tullut) katkera ja väsynyt, ja silloin onkin varmasti todella vaikea tuntea seksuaalista vetoa ja romanttista rakkautta kumppaniaan kohtaan. Parisuhteen tulee olla vastavuoroista antamista ja saamista. Myös tuo, että miehesi mielestä kumpikin on vastuussa OMASTA orgasmistaan, on aika huolestuttavaa. Seksielämän nimenomaan pitäisi olla yhteinen kokemus, jossa molemmat huolehtivat toistensa nautinnosta. Koita keskustella näistä miehesi kanssa ystävällisesti...Saada hänet näkemään ja ymmätyämään sinun näkökantasi.
Mutta siis tosiaan, miten tavallisessa perhearjessa voisi olla mahdotonta, että MOLEMMAT vanhemmat saavat vuorotellen käydä jossain kodin ulkopuolella ja viettää omaa aikaa? Onko miehesi jotenkin kykenemätön olemaan lasten kanssa? - Vai onko kyse siitä, että sinä olet vain omaksunut tämän roolin ("Mies ei kuitenkaan osaa olla kotona ja tehdä mitään oikein"-asenne, johon monet naiset kääriytyvät marttyyrinomaisesti) ja miehesi tyytyväisenä hyväksynyt sen, että sinä olet pääosin vastuussa lapsista.
taas tätäkin kirjoitusta ja suutu entisestään?
Muuten en osaa neuvoa muutoin, kuin että puheyhteys on jotenkin saavutettava. Ei riitely- tai huutoyhteys vaan PUHEyhteys.
Ehdota vaikka miehellesi kahdenkeskeistä aikaa pelkälle puhumiselle ja yhdessäololle. Onko teidän mahdollista saada lapsia jonnekin hoitoon vaikkapa viikonlopuksi tai edes yhdeksi päiväksi.
Puhukaa näkemyksistänne, tarpeistanne ja toiveistanne. Puhu sinä rehellisesti, mutta ei tahallisen loukkaavasti (ihnorehellinen ei tarvitse olla!) miehellesi siitä, MIKSI seksi ei sinua itseäsi kiinnosta. Ja miettikää yhdessä, mitä asialle voisi tehdä. - Onhan se parisuhteen kannalta iso ongelma, jos ei tervettä ja molemminpuoleisesti nautinnollista seksielämää ole!
Ole valmis myös kuuntelemaan miehesi toiveita (esim. säännöllinen seksielämä, jossa toinenkin osapuoli on omasta HALUSTAAN mukana ei todellakaan ole mikään epärealistinen toive ja vaatimus parisuhteessa!!!) ja ilmaisemaan omia toiveitasi (esim. enemmän lepo- ja omaa aikaa) rakentavasti. Koittakaa päästä tilanteeseen, jossa molemmilla on aitona tavoitteena se, että MOLEMMILLA on parisuhteessa hyvä olla (ei vain omien tarpeiden ajaminen). Miettikää YHDESSÄ, mitä voisitte käytännön arjessa asioiden paranemiseksi tehdä.
Ensimmäinen askel tähän on tietysti se, että kartoitat miehesi halun puhua ja tehdä jotain asioille yhdessä. (Olettaen, että itselläsi on tähän aito halu.)