Aargh! Äitini inhoaa miniäänsä eli veljeni vaimoa. Miniä ei tunnu tekevän hänestä
mitään oikein. Kärjistysti sanoen veljeni vaimo on ilkeä, itsekäs ja laiska noita-akka, kun taas veljeni on kiltti, uhrautuva ja perheen eteen raatava avuton poikavauva, joka tarvitsee äitinsä paapomista.
Olen jo sanonut äidilleni, etten halua kuunnella hänen juttujaan. Silti hän yrittää puhua asiasta kerta toisensa jälkeen. Mitä hän oikein kuvittelee saavansa minulta? Liittolaisen miniäänsä vastaan, niinkö? Aaargh!
Minua sitten ***ttaa katsella tuollasta typerää ämmien nokittelua. Miksi anopit ja miniät eivät voi tulla toimeen keskenään?
Kommentit (8)
ja kuten edellinenkin sanoi, anoppi on ainoa ihminen, kenen kanssa en tule toimeen.
hyvä, että et lähde äitisi kelkkaan.
äitisi ei enää sinulle hänestä valita...
Anoppi palvoo ja jumaloi tyttärensa miestä.
Myös oma äiti haukkuu pelkästään ainoan poikansa valittua. Lastenasvatus ym. Tytärtensä miehistä ei ole sanonut pahaa sanaa, vaikka olisivat pettäneet tai tuhlaisivat kaikki rahat itseensä.
Miksi naiset paapovat poikia vielä aikuisena? Uimahalliin armeijaikäinen menee äitinsä kanssa samaan pukuhuoneeseen, tyttöä katsottaisiin miesten puolella isänsä kanssa pahasti jo kouluikäisenä.
tommoset ämmät. veljesi kuuluisi puolustaa vaimoaan ja katkaista välit äitiinsä jos paskan jauhaminen ei lopu.
venhemmilla ei ole mitään oikeukisa arvostella lastensa puolisoita, menettää oikeutensa olla isoäitinä poikansa lapsille jos ei tajua lopettaa. itse kuuntelin lapsena kuinkam isoäitini arvosteli ja haukkui äitiäni ja voin sanoa ettei ollut mukavaa pienen lapsen elää siinä ilmapiirissä, vaikka kuinka koittivat jauhaa etten kuulisi/tajuaisi. ei lapset ole niin tyhmiä miltä vaikuttavat.
sano akalle suoraan että tuo loppuu nyt
omanikin joskus ehdotti kun ukkoni meni aamuulla töihin klo 6 että kyllähän sinä nouset sitten viidenaikaan tekemään aamupalaa pojalle.....
sanoin hälle että en tasan... Jos aikuinen ihminen kuolee täyden kaapin viereen niin olkoon ylen ystävällinen vaan.
joo olen paha ihminen.. Nyt meillä on 4 poikaa ja toivon koko sydämestäni että osaan olla tukena tarvitaessa enkä tuppaannu. Yritän ottaa mallia anopista... en siis tee mitä kaikkea surkuhupaisaa se on tehnyt, "rauha hänen sielulleen"
Mutta en puutu asiaan, koska se ei kuulu minulle. Eikä tuo oikeuta äitiäni haukkumaan poikansa vaimoa. Kannustaisi ja tsemppaisi mieluummin poikaansa eikä ottaisi niin pirun paapovaa asemaa, sellaista "voi sua ressukkaa, on sulla rankkaa ja kamala vaimo".
ap
ja liittolainen oli mummon vanhapiikatytär.
Minä monta kertaa puolustelin tätiä mummolle, mutta siitä aina vaan äityi enemmän mollaamaan.
Mulla on juuri tuollainen anoppi kuin äitisi on. Hän on ainut ihminen, jonka kanssa en tule toimeen.