Miksi joidenkin vanhempien on niin vaikeaa suhtautua asiallisesti aikuiseksi kasvamiseen?

Vasta aikuisena olen tajunnut, ettei esim. poikien äänenmurroksessa tai rintsikoissa ole mitään naurettavaa tai hävettävää.

jotkut ihmiset eivät taas osaa opastaa pikku tyttösiään esimerkiksi kuukautis asioissa.Minulla on 10 vuotias tyttö joka kyllä tietää että kun kuukautiset tulee niitä ei tarvitse säikähtää ja että se on aivan normaalia..minulla on yksi tuttava kenellä on saman ikäinen tyttö ja hänelle ei ole kerrottua asioista mitään eikä koulussakaan vielä tuossa iäsää paljoa puhuta niinpä tällä tyttöparalla alkoi kuukautiset ja sekä äiti että tytär olivat ihan shokissa???mikä on tosi outoa.kyllä äidin pitäisi pystyä puhua moisista asioista tytöilleen kun ovat joskus itsekkin pikku tyttöjä olleet...

Vasta aikuisena olen tajunnut, että jos keskustellaan vaikka Kanarian matkoista ja sanon että kuulin naapurin Matilta, että se ja se on hyvä lomapaikka, on ihan normaalia jatkaa keskustelua Kanariasta eikä siitä että "jaa naapurin Matilta... joo-o". Vasta aikuisena olen tajunnut, että voin keskustella jopa kahden kesken jonkun miehen kanssa ilman, että siitä on normaalia vääntää jotain vihjailevaa vitsiä.

Oma tyttäreni on nyt 14-vuotias ja vähän väliä saa ihan älyttömiä uteluita osakseen, en yhtää ihmettele että sitä ottaa hermoon.



Kaverin 15-vuotias poika on nyt saanut ensimmäisen tyttöystävän. Kaveri mun kiusoitteli koko ajan poikaansa siitä mun aikana. Sitten vielä ihmettelee kun poika ei tuo tyttöä kotiin näytille?

Mä jo sanoinkin kaverilleni että, "anna nyt toisen olla". Poika itsekin kivahti jossain vaiheessä äidilleen että, "lopeta nyt".

Aikuisille taitaa itselleen olla jännittävä aihe puhua vastakkaisesta sukupuolesta, ja itseensä kohdistumaton syy näiden asioiden puimiselle otetaan puoliväkisin jostain sopivasta uhrista eli siitä teinistä.



Tai sitten mielikuvissa murrosikä muistetaan seksuaalisemmaksi kuin se olikaan, ja kaikki asiat arvoidaan sitä taustaa vasten, että teineillä ei ole mitään muuta mielessä ja motiivina kuin "se".

teininä sanoi mm. että "jaa se on alkanut pesee hampaita .. se on varmaan ihastunut johonkin" .. idiootti.

Olin ollut ystävälläni kylässä ja siellä oli myös hänen poikansa kavereineen. Kuuntelin mitä pojat jutteli ja yksi tyyppi kertoi tytöstä jota oli polkaissut ja sitten jättänyt sen tytön. Tyttö on kuulema antanut muillekin pojille. Ystäväni lähti niiden poikien juttuun ihan täysillä mukaan. Päivitteli miten voi olla tyttö sen ikäisenä jo tollanen jakorasia jne.



Mä kauhulla kuuntelin miten äiti-ihminen ja nainen itsekin uskoo kaiken mitä pojat puhuivat. Mä olisin äitinä itse vähän valistanut poikia siitä miten kohdellaan tyttöjä ja onko ihan viisasta levitellä tollasta tarinaa, oli sitten totta tai ei. Nyt jälkeenpäin hävettää kun en avannut itse suutani kun poika retosteli kaadollaan.

oma poika on ehtimässä ensimmäisten tyttöystävien ikään ja joudun koko ajan pidättelemään itseäni, etten panisi toimeen kolmannen asteen kuulusteluita quantanamo-menetelmin. TIEDÄN, että olen tehnyt parhaani opastaakseni häntä tunne-elämän ja seksuaalivalistuksen saralla, mutta PELKÄÄN silti kuollakseni, että jotain tärkeää on jäänyt sanomatta tai ymmärtämättä ja ja koko ajan tekee siksi mieli tarkastaa, että onhan sillä nyt homma hallinnassa...



En kyllä kiusoittelisi, ja yritän olla urkkimattakin.