Ajattelin kasvattaa lapseni ihan ilman kasvatusoppaita, tyyliin Keltikangas-Järvinen.

Totta kyllä että maalaisjärki on aivan liian aliarvostettua nykyään, sillä pärjää vaikka mistä tilanteesta.

Ja voihan sitä maalaisjärjen kaveriksi aina jonkun kirjankin lukea.

Keltikangas-Järvinen-kasvatusoppaan mukaan...

Maalaisjärjellä näitä kahta kasvatetaan ja hyvältä näyttää toistaiseksi ainakin ;) Hyviä nukkumaan, syömään. 4-v kohtelias ja järkevä :)

Kaupungissa kun kerran asun.

maalaisjärki tarkoitaa kasvatusasiassa sitä samaa, miten teidät on kasvatettu. Jos ette tutustu oppeihin, niin toistatte ne samat virheet, mitä teidän kohdallanne on tehty. Jos ette tutustu oppeihin, ette edes tiedä, mitä virheitä teidän kohdallanne on tehty.



t. kasvatustieteilijä.

Itse en tiedä mikä on Keltinkanga -Järvisen oppi enkä kenenkään muunkaan. Minusta on ihan normaalia kasvattaa lapset oman järjen mukaan. Ei olisi mieleeni tullut tulla sitä tänne huutelemaan.

Olen yrittänyt, mutta alkaa vain heti ahdistaa, kun tuntuu, että niissä on asiat helpommin sanottu kuin tehty. Esimerkitkin on kamalan yksinkertaisista tilanteista, joista selviää kuka tahansa maaliasjärjellä.

Mitään apua en noista löytänyt lapsiemme kasvatukseen.

Ongelmatilanteissa soitan äidilleni, joka on antanut aina ne parhaat neuvot. Hän oli pph 27 vuotta.

Ja eipä voi kun nauraa kun katsoo ja kuuntelee sitä touhua.... Kaikki jutut mitkä tämä kyseinen äiti on oppaistaan esiin kaivanut on tosiaan ihan omalla järjelläkin pähkäiltävissä. Jotenkin tuntuu että nämä kasvatusoppaita läpi kahlaavat ovat jollain lailla epävarmoja vanhemmuudessaan. Ei tosin varmaan pidä kaikkien kohdalla paikkansa. Ja sen olen huomannut että kasvatusoppaisiin turvautujat monesti luulevat jotenkin olevansa parempia vanhempia kun lukevat niitä opuksiaan kuin piru raamattua. No, jos haluaa kirja kädessä lastaan kasvattaa niin mikäs siinä.

Mutta no, kukin tyylillään.

Mutta voipi olla, että jossain vaiheessa kun lapsesi tulevat uhmaikään ja kasvatustilanteista tullee vähintäänkin haastavia (kun 250 kertaa päivässä joka päivä kiellät saman asian ja vieläkään ei mene jakeluun+ne kymmenet päivittäiset itku-potku-raivarit), niin huomaatkin tarvitsevasi jotain "ulkopuolista" apua sen oman maalaisjärjen lisäksi.

Eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa, jos jostakin kasvatusoppaasta saa tukea lasten kasvatukseen sen oman maalaisjärjen lisäksi ja lapsista näin kasvaa ehjiä ja hyviä ihmisiä.

Ja noudattaa perusfiksuja periaatteita.

maalaisjärki tarkoitaa kasvatusasiassa sitä samaa, miten teidät on kasvatettu. Jos ette tutustu oppeihin, niin toistatte ne samat virheet, mitä teidän kohdallanne on tehty. Jos ette tutustu oppeihin, ette edes tiedä, mitä virheitä teidän kohdallanne on tehty.

t. kasvatustieteilijä.

Maalaisjärki on sitä, että se tulee selkäytimestä.



Harva on niin fiksu, että pystyy keksimään pyörän uudestaan ilman apuja. Kaikki, mitä mietit omassa pääkopassasi, on jo koettua ja kokemusta. Maailmankatsomuksesi ei laajennu mihinkään, ellet hanki uutta tietoa - jota sitten pohdit ja mietit, toimitko niiden mukaan vai et.



Käänteisesti: jos et hanki uutta tietoa, niin pyörität vain sitä samaa vanhaa edestakaisin.



t. se KM

että minä ainakin olen huomannut, että vanhemmaksi ja kasvattajaksi kasvetaan, kokemuksen ja oppimisen kautta. Harva meistä on etukäteen valmis täydellinen kasvattaja, vaan tämä taito tulee lasten kasvaessa kokemusten kautta. Mielestäni kaikki ulkopuolinen tuki (kirjat tai mikä vaan) on ainakin minulle tervetullutta, jos se auttaa minua näkemään asiat vaikkapa toisessa valossa ja löytämään uudenlaisen ratkaisun jollekin kasvatuksen pattitilanteelle.

varalle - enkä sitä kaipaakaan. Minusta on ihan kehittävää lukea kasvatusoppaita ja etenkin lasten kehityspsykologiaa- ne rakentavat yhdessä oman maalaisjärjen kanssa käsitystä siitä, mihin lastaan haluaa kasvattaa, mitä asioita kannattaa ottaa huomioon kun tekee lapsen elämään vaikuttavia päätöksiä jne. Ne antavat välineitä oman toiminnan itsereflektioon sekä toimivat "herättelijöinä". Erilaisten kasvatuskäsityksiä arvioidessaan rakentaa samalla omaa, tiedostettua käsitystä kasvatuksesta - vanhemman toimintaa ohjaavat aina tietyt periaatteet, oli hän niistä tietoinen tai ei. Minusta on hyvä, että kasvattaja toimii tiedostettujen arvojen ja periaatteiden mukaisesti, vain siten voi myös luopua jostain "perityistä" toimintatavoista, jotka eivät ole lapsen hyvinvoinnin mukaisia.

Olen huomannut että mun maalaisjärjellä päätyy monesti ihan eri lopputulokseen kun naapurin maalaisjärjellä. Välillä rasittaa koko termi niin maan...

Ihmisellä on siksi aivot, että hän voi miettiä ja pohtia asioita. Pohtimiseen tarvitaan yleensä jotain virikemateriaalia, muutakin kuin empiriaa. Vain siten ihminen voi tosiaan laajentaa omaa vaillinaista käsityskykyään.

Itse erottaisin ainakin nämä:

a) jenkkityyliset "Näin kasvatat Nico-Petterin" -teokset

b) esseetyyliset Sinkkosen kirjat

c) lapsen kehityspsykologiaa kansantajuisesti

d) kasvatustieteellinen kirjallisuus



Terveisin toinen KM

Onko se sitä että jokainen tekee mitä mieleen juolahtaa, vai jotain muuta (ja jos, niin mitä)? Tekevätkö kaikki "maalaisjärjellä" samoja johtopäätöksiä vai onko lopputulos aina väistämättä erilainen? Miltä tuntuisi sanoa että "aion kasvattaa lapseni siten kuin minun mieleeni sattuu juolahtamaan" (jos maalaisjärjelle ei siis löydy mitään objektiivisempaa määritelmää); olisiko se yhtä rationaalisen kuuloista kuin puhua "maalaisjärjestä"?

Yhden kasvatusoppaan olen selannut läpi, mutta kun tuntui olevan niin ilmiselviä asioita (palkitse hyvä käytös, älä hauku, ole johdonmukainen jne.) niin en jaksanut lukea kunnolla. Kasvatusoppaat ovat varmasti hyödyllisiäkin, etenkin jos ei ole ihan varma miten jonkun asian suhteen pitäisi menetellä, jos omat konstit ei toimi tai on oikeasti isoja ongelmia. Mutta en usko että ilman oppaita ei muka pärjää, etenkin kun oppaitakin on eritasoisia ja -tyylisiä ja jostain asiasta saatetaan antaa hyvinkin ristiriitaisia neuvoja (kaveri joka on useamman oppaan lukenut on kertonut näistä esimerkkejä).

Tosin omalta kohdalta on myönnettävä, että olen biologi ja opiskellut myös ihmisen biologiaa ja kehitystä sekä psykologiaa, joten varmaan osa kasvatusoppaiden asioista on tullut opittua jo aiemmin muuta kautta. Vaikea sanoa miten paljon niistä kasvatusperiaatteista jotka minulle tuntuvat ilmiselviltä olisi sitä jos en esim. olisi opskellut mitään peruskoulun jälkeen.

Maalaisjärki on sitä, että se tulee selkäytimestä.

Harva on niin fiksu, että pystyy keksimään pyörän uudestaan ilman apuja. Kaikki, mitä mietit omassa pääkopassasi, on jo koettua ja kokemusta. Maailmankatsomuksesi ei laajennu mihinkään, ellet hanki uutta tietoa - jota sitten pohdit ja mietit, toimitko niiden mukaan vai et.

Käänteisesti: jos et hanki uutta tietoa, niin pyörität vain sitä samaa vanhaa edestakaisin.

t. se KM

halveksia alan tutkimustakaan. Kasvatus ei olisi mennyt yhtään eteenpäin ellei asiasta olisi tehty tutkimuksia, jotka sitten ovat levinneet meidän "maalaisjärkeemme".

Jospa mietimme, miten lapsia kohdeltiin ennen kun Rousseu ja kumppanit alkoivat pohtia, että lapsikin on ihminen. He kun kritisoivat aikansa tapaa ajatella, että lapsi on syntyessään paha ja se paha pitää piiskata lapsesta pois. Moni heidän ajatuksistaan on meistä ihan itsestäänselviä

tämäpäivänä. Nyt tässä muuttuvassa maailmassa tulevaisuuden ihmiset tarvitsevat ihan erilaisia taitoja kuin mitä me nyt aikuiset ihmiset tarvitsemme. Elämän tahti kovenee ja sellaisa haastetita on tulevaisuudessa edessä, joita vain pystymme arvailemaan. Kasvatustiete ei todellakaan ole ihan turha tieteenala :)

Ope

Toki kaikki uusi tieto pitää käyttää oman pään kautta ja miettiä niiden järkevyyttä. Kritiikki on tärkeää. Ei saa uskoa, mutta ei saa olla uskomattakaan, kuten eräs mielestäni viisas kasvatusfilosofi sanoi :)

.

Maalaisjärki on sitä, että se tulee selkäytimestä.

Harva on niin fiksu, että pystyy keksimään pyörän uudestaan ilman apuja. Kaikki, mitä mietit omassa pääkopassasi, on jo koettua ja kokemusta. Maailmankatsomuksesi ei laajennu mihinkään, ellet hanki uutta tietoa - jota sitten pohdit ja mietit, toimitko niiden mukaan vai et.

Käänteisesti: jos et hanki uutta tietoa, niin pyörität vain sitä samaa vanhaa edestakaisin.

t. se KM