Siskoni miehineen tuli uskoon. Sen jälkeen heidän elämässään on

olen itsekin uskovainen, mutta en ymmärrä kertomaasi. Kaikki menot seurakunnassa ovat aina vapaaehtoisia ja itse voi valita mihin osallistuu / ei osallistu. Mitään käyntipakkoa ei ole.

Suosittelen että keskustelet siskosi kanssa asiasta ja kerrot oman kokemuksesi ja mielipiteesi.

En voi uskoa että mikään seurakunta tai usko vaikuttaa niin, että hylkää muun elämän ja läheiset kuten kirjoitit. Syy on jossain muualla.

Noi on ihan selkeitä oireita pahasta riippuvuudesta.

Sama asia on monissa muissakin jutuissa, kun joku asia ottaa niin täysivaltaisesti haltuun elämän.

Aika rauhoittaa pahimmat ääriasenteet ja suvaitsevuus kasvaa.



Toitottavasti ei kumminkaan mihinkään lahkoon hurahtanut?

vähän niinkuin rakastuessakin. Aluksi haluaa olla rakkaansa kanssa koko ajan,mutta sitten kun asia vähän tasaantuu, niin riittää aikaa taas muullekin elämälle. Mutta suosittelen samaa, että juttelet siskosi kanssa, ei ole valttämättä edes tajunnut kuinka on lyönyt muut elämäänsä laimin.

Niissä seurakuntayhteyttä ja -aktiivisuutta korostetaan enemmän kuin luterilaisessa kirkossa.



Jos on kyse luterilaisen seurakunnan toimintaan osallistumisesta, odottaisin rauhassa ns. alkuhuuman tasaantumista. Muutoin voi olla kyse pysyvästä muutoksesta, jolle ulkopuoliset eivät helposti mitään voi.

Ovat nyt niin rakastuneita Jeesukseen, että se menee kaiken muun edelle. En usko, että seurakunnassa mitenkään pakotetaan käymään tai että muu elämä pitäisi hylätä. He ovat todennäköisesti nyt löytäneet elämälleen syvän merkityksen, ovat onnellisia ja käyvät aivan innoissaan seurakunnassa. Kyllä se elämä siitä tasaantuu, kunhan alkuhuuma haihtuu ja aletaan taas nähdä sitä arkea ympärillä.

joo mun sisko on hurahtanut niin perusteellisesti että vain heavenheart on rajana!!! On saanut veljenki samaan kelkkaan!!! vanhin lapseni täyttää 19v. ei ole koskaan sisko katsonut eikä nuorempiakaan...... nyt minä kolmen lapsen äiti sairastan syöpää.....ei vastaa kumpikaan!!! Eikö raamatussa sanota " älä hylkää" Mutta nämä kaksi on sen tehneet ja varmaan oikeen hyvällä mielellä juovat punaviiniä joka ilta kynttilän valossa lattialla...Minulla on kuvia...ja miten siskoni antaa ottaa yleiseen levitykseen alusvaatekuvia.... mikähän uskonto heillä oikeen on???? veljen puoliso 30v. vanhempi ja siskon n.20 vanhempi..................

Mikä usko? Jos jehovantodistajat niin kannustetaan katkaisemaan vanhat välit maailmaan. Ja toisaalta kannustetaan valtisemaan seura omasta seurakunnasta ja toisaalta pitäsi saarnata sukulaisille yms.

Nämä uuteen uskoon tai muuhun aatteeseen hiljattain kääntyneet tuppaavat olemaan niitä innokkaimpia. Kyllä se siitä laantuu.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2009 klo 18:36"]

seurakunta mennyt kaiken muun edelle. :(

Tuntuu pahalta, kun siskoa ei saa nykyään enää mihinkään. Kylään ei ehditä, ei shoppailemaan, ei mitään. Aina on jotain tärkeämpää meneillään seurakunnassa. Edes lapseni syntymäpäiville he eivät päässeet, kun piti mennä johonkin rukouskokoukseen.

Uskoon saa toki tulla, mutta onko sen takia pakko hylätä muu elämä ja omat läheiset? Luulisi uskovaisille olevan tärkeää edes yrittää käännyttää meitä syntisiä, mutta ei. Kaikki aika kuluu omien parissa Jeesusta ylistellen. :(

[/quote]

On se nähtävästi ihan pakko. Mun setä kääntyi vanhoillislestadiolaiseksi vaimonsa kanssa vanhoilla päivillään. Sen jälkeen eivät ole vierailleet mun vanhempien luona, jotka kuitenkin nekin on ihan ikäihmisiä eikä mitään rellestäjiä. Ne viettävät kaiken aikansa näitten nuorten suurperheellisten seurassa, rauhanyhdistyksellä seuroissa, talkoissa jne.   

Lisätään vielä, että on tässä jo viitisentoista vuotta mennyt, eli hurahdus oli lopullinen.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 08:05"]

Lisätään vielä, että on tässä jo viitisentoista vuotta mennyt, eli hurahdus oli lopullinen.

[/quote]

Eipä sille mitään voi. Anna heidän tulla uskossaan autuaaksi ja keskity itse omaan elämääsi.

Jeesushan nimenomaan sanoo, että hylkää isäsi ja äitisi ja seuraa häntä. Ihan oppien mukaan tässä siis mennään.

Ainakaan heidän elämänsä ei ole tyhjää oleskelua.

Hihhulius aiheuttaa kusipäisyyttä.

Meillä on lapsen etäperheessä vähän sama meno. Jatkuvasti tärkeitä seurakuntamenoja ja ollaan niin kristillisesti aktiivisia että! Etälapsi ei näihin juttuihin mahdu mukaan jolloin hänet  tiputetaan pois tapaamiselta, teeskennellään ettei mennyttä ole tapahtunutkaan, kieltäydytään tervehtimästä, käyttäydytään täysin ala-arvoisesti ja kielletään kaikki vanha  ja estetään tulemasta seurakuntaan, ja sitten esitetään taas kiiltokuvapintaa tekopyhästi muille. Meillä on sama uskonto, mutta on se kumma miten se voi merkitä eri ihmisille eri asioita... minun puolestani tehkööt mitä haluavat: edestä löytää mitä taakseen jättää? 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2009 klo 18:36"]

Aina on jotain tärkeämpää meneillään seurakunnassa. Edes lapseni syntymäpäiville he eivät päässeet, kun piti mennä johonkin rukouskokoukseen.

[/quote]

Mäkin tiedän tällaisen. Pakko lähteä seurakunnalle vaikka talossa on vieraita. No, taustalla lienee joku alko- tai muu ongelma, joka puhkeaa takaisin heti jos vähänkin antaa löysää. Tuskin kovin monella uskoontulleella on ns. puhtaat jauhot pussissa - eihän tasapainoista elämää viettävät tule uskoon?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 08:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 08:05"]

Lisätään vielä, että on tässä jo viitisentoista vuotta mennyt, eli hurahdus oli lopullinen.

[/quote]

Eipä sille mitään voi. Anna heidän tulla uskossaan autuaaksi ja keskity itse omaan elämääsi.

[/quote]

Joo, autuaitahan ne varmaan on... Ikävää vain, kun meillä on muutenkin niin valtavan pieni suku. Isän ainut sisarus, ja isä haluaisi edes käydä joskus lapsuudenkodissaan, kun on historiasta ja sukututkimuksesta kiinnostunut. Mutta ei kehtaa enää mennä, kun nämäkään eivät ikinä heillä käy.