Te, keiden vanhemmat ovat eronneet, kun olitte lapsia
Millaiset suhteet teillä on etävanhempaanne? Entä, kun hän perusti uuden perheen, tunsitteko itsenne syrjäytetyiksi, tai ettei etä enää tykkää teistä?
Meillä on ollut uusperhekuvio yli kymmenen vuotta, mieheni lapset siis asuvat äitinsä luona ja käyvät isällään yhä harvemmin. Tietenkin tuon ikäisillä on jo paljon omia menoja, mutta minusta tuntuu, että heidän pääsyään meille on rajoitettu lähiperheestä. Joskus käy niin, että lasten täällä ollessa heidät kutsutaan pikaisesti kotiin muka tapaamaan kylään tulevia tuttavia, ja sitten illalla puhelimessa käy ilmi, ettei ketään tullutkaan.
Nyt kuulin eräältä sukulaiselta, että lapsi oli kertonut tälle, että isä ei enää heistä välitä, koska hänellä on uusia lapsia.
Tuntuu pahalta erityisesti mieheni puolesta, koska hän tosiaan pitää yhteyttä lapsiin ja soittelee ja pyytää käymään.
Kommentit (7)
Kaikki kommunikaatio on aina tapahtunut lasten välityksellä. He ovat jo alakoululaisena siis joutuneet toimimaan sanansaattajina vanhempien välillä.
Kritisoin tätä silloin (ja edelleenkin) kovasti, mutta asiahan ei varsinaisesti minulle kuulunut. Aikanaan ehdotin vanhemmille, että olisivat laittaneet lasten mukana kulkemaan vihon, johon olisi kirjoitettu toiseen perheeseen tarkoitettu informaatio, ettei lapsilla olisi ollut niin tukala paikka välittää viestejä. Ei mennyt läpi.
Ap
muutin pois kotoa,koin olevan kolmas pyörä--ikää mulla kyllä oli jo 16v. Isäni oli siis etäisä ja hän ei perustanut uutta perhettä.
Tunsin olevani tervetullut ja rakastettu. Isäni rajoitti tapaamiset ainoastaan sovittuihin aikoihin mutta isompana kävin äidillä salaa.
Nykyään en enää jaksa äitiäni, on jatkuvasti humalassa eikä liioin välitä kuin itsestään. En ole tosin läheinen isänikään kanssa.
eli lähti Suomesta ja meni 20 v ennekuin näin hänet.
äiti löysi uuden miehen ja meni naimisiin ja sain veljen. Ulkopuoliseksi en itseäni tuntenut, koska alusta saakka oli tehty selväksi että "me olemme paketti", joko kaikki tai ei ketään.
Ap, miehesi lapset ovat ilemisesti jo aika isoja. Eikö ole aika että isä puhuu lapsilleen rehellisesti ja suoraan? Kissa tulee todellakin nostaa pöydälle jotta lapsille käy selväksi ettei uusien lapsein tulo vähennä isän rakkautta heitä kohtaan.
että isä puhumaan lapsilleen suoraan omat tunteensa. Turha niitä on sitten enää selvitellä, kun lapset on jo aikuisia. Jos ei nyt pysty puhumaan, niin kirjeen voi ainakin kirjoittaa.
Itse elin äitini kanssa, joka muutti sitten pitkäaikaisen miesystävänsä kanssa yhteen, kun minä olin jo muuttanut kotoa omilleni. Heillä ei ole yhteisiä lapsia. Miehellä yksi entisestä littosta. Olemme hyvissä väleissä.
Isälläni ollut yli 10 v. uusi vaimo ja heillä nyt 8 v. siskopuoleni. Välit hyvät, mutta isä ei koskaan oppinut tuntemaan minua eikä oikeasti tunne nytkään. Rakastan kuitenkin häntä ja haluan pitää yhteyttä, vaikka hän juo liikaa. Hän katuu kovasti mennyttä ja on pyytänyt anteeksi ja yrittää nyt auttaa minua mm. taloudellisesti, vaikka sellaista tarvetta ei ole. Eli toivottavasti miehesi ei joudu katumaan jälkikäteen puhumattomuuttaan.
Lapsena vanhempani eivät olleet puheväleissä. Olin viestinviejä ja minulta urkittiin toisen uusista mies/naisystävistä, haukuttiin toista yms. SE OLI KAMALAA. Eli jos miehesi ex tekee sitä, se on lapsille helvetillistä. Lapsi on kuitenkin AINA lojaali vanhemmalleen noin 15 vuotiaaksi asti.
Lapset todellakin ovat jo melkein aikuisia ikävuosiltaan.
Me emme tosiaan ole lapsia täällä käydessä kuulustelleet, ja siksi välillä uutiset ovat tulleet kiertotietä meillekin. Pitää vain yrittää rohkaista miestä ottamaan asia puheeksi lasten kanssa.
Kannattaisiko nostaa kissa pöydälle ja kekustella asiasta avoimesti lapsen lähiperheen kanssa?