Kumpaa hoitaisit, äitiäsi vai tyttärentytärtäsi?
tai teen kompromissin, lähden tyttärentyttären kanssa kauppaan ja äidille kylään.
Kommentit (19)
Tyttärellä ei liene pakottavaa tarvetta lapsenvahdille mutta äiti tarvitsee ruokaa kaupasta.
Tässä ei mielestäni ollut edes mitään mietittävää.
Tytär voi pyytää omia tai miehen sisaruksia, appivanhempia, ystäviä... Äiti on minut hoitanut ja tekisin kaikkeni hänen hyvän vanhuutensa turvaamiseksi. Tai sitten yrittäisin varmaan hoitaa molemmat - eikö tytär voisi mennä leffaan joku toinen päivä?
mutta luultavasti äidin luo menisin. JA jos jaksaisin niin voisin ottaa tyttärentyttären mukaan isomummin luo...
käskisin tyttären pukea tyttärentyttären mahdollisimman valmiiksi siihen, kun pääsen töistä, jolloin hakisin tytön mukaani, lähtisin kauppaan äidille ja pitäisimme sitten yhdessä seuraa isomummulle. sopimuskysymys, hakeeko tytär lapsensa itse mummolastaan vai vienkö hänet itse takaisin, vai kenties menemmekö yöksi minun luokseni.
mutta jos tilanne olisi se, joka mulla on reaalimaailmassa, niin ehdoton ykkönen olisi tyttärentytär. äidin hoitoon ja hoivaan en uhraisi ajatustakaan - eipä uhrannut hänkään minun hoitooni mun ollessani lapsi, alkon pullot oli vissiin paljon kivempaa seuraa.
äiti on lasena hoitanut, kasvattanut jne eli kyllä ihan on myöskin velvollisuus hoitaa
lapsenlaspi pärjää ehjässä perhheessään, ja toki ottaisin hänet mukaan äitini luokse, olisi iloa molemmille
mutta kipeiten apua tarvitse sairas ihminen ensin, sitten muut
luona katsomassa että asiat on kunnossa. Asiat järjestyy kun niitä osaa järjestellä.
Äiti on minut hoitanut ja tekisin kaikkeni hänen hyvän vanhuutensa turvaamiseksi.
Minulla on ollut onni siinä (kuten varmaan suurimmalla osalla muistakin) että äitini on aikoinaan tehnyt kaikkensa minun eteeni. Kyllä minäkin tekisin kaikkeni hänen hyvän vahuutensa turvaamiseksi.
Ihan ajatuksena. Minkälaista olisi istua kotona muistiongelmasta kärsivänä...jääkaappi tyhjyyttään ammottavana? Tietoisena siitä että itse ei kykene ruokaa hankkimaan.
Siihen verrattuna tyttären meno on tuskin niin elintärkeää.
tämä on monelle todellisuutta, kun eliniät pitenevät ja pian eläkkeellekin pääsee entistä myöhemmin.
Autan mieluummin tyttärentyttären hoidossa..
Tätä tämä nykyaika on. Tehdään sitä mitä mieluummin tehdään. Ei sitä mikä kaipaisi enemmän tekemistä.
Surullista.
käydä sairaalle äidilleen kaupassa ja pitämässä seuraa ja tämän jälkeen mennä hoitamaan lapsenlastaan?? Aika paljon vaadittu, kun ikääkin alkaa jo olla ja ehkä terveys reistailee...
t. kolmevitonen, ehkä tuleva mummi
luona katsomassa että asiat on kunnossa. Asiat järjestyy kun niitä osaa järjestellä.
Mikäli tytär ei ole syöpähoitoihin tms. menossa, hoitanee lapsensa ihan itse.Tai sitten tytär käyt äidillesi kaupassa ja on vähän aikaa seurana, tosin silti ymmärtää varmasti, että sinä et aina pääse hoitamaan hänen lastaan.
Ei osallistu mummon hoitamiseen, että ap voisi pari kertaa kuussa hengähtää? Ja miksei mummolla käy tuon enempää kotiapua? Onko hoidontarve määritetty milloin viimeksi?
Tuon yksittäisen tilanteen varmaan saisi jotenkin sumplittua, esim. just niin, että
tytär tuo lapsenlapsen sinne mummille suoraan ja lähtee siitä elokuviin. Mutta tuo kuvio tulee pitkän päälle aivan liian raskaaksi ja kestämättömäksi ap:lle, jos mummon kaikki kauppareissut ja seurantarve jne. on ap:n varassa.
Totuus on sekin, että tosi sääli, jos kaikki energia menee siihen mummon hoivaamiseen, kun tärkeää olisi se nuoremmankin sukupolven kanssa oleminen. Onko ap ihan avoimesti ja syyttelemättä jutellut tyttärensä kanssa tilanteestaan ja pyytänyt tyttäreltä apua sen miettimiseen, miten mummon hoitaminen voidaan järjestää niin, että kukaan ei väsy ja kuormitu liikaa.
Ilmaise selkeästi se, että mielelläsi hoidat lastenlastasi, mutta että ressurssit on rajalliset ja mummon tilanteeseen ei ole vielä löydetty optimaalista ratkaisua.
tyttärentytärtä hoitaisin aina kun vaan jaksaisin. Tässä akuutissa tilanteessa kävisin äidille kaupassa ja jos tyttärentytär olisi tarpeeksi vanha, niin mukaan vaan. Pikkuvauvaa en taitaisi jaksaa hoitaa.
ja hoitaisin tyttärentytärtä.
Minulla on kusipäinen äiti ja ihana tytär, joten valinta on helppo.
meillä suvussa alzheimer potilas enkä voisi kuvitella häntä hoitavani. tauti vie ihmisen niin kokonaan ettei kauaa kuitenkaan pystyisi kotona hoitamaan. todella raskasta.. tämä mummomme kävelee huonosti, on täysin vaipoissa eikä puhu. itse syödessää sotkee kuitenkin haluaa syödä itse, kahvit kaatuu syliin, tarvitsee apua pukeutumisessa jne.. parempi hänenkin on sairaalassa jossa häntä osataan hoitaa.
tauti etenee niin nopeasti :(
Viestini sisälsi oletuksia eikä ole suoraan omasta elämästäni, liippaa kuitenkin erittäin läheltä. Jos tilanne perheessäni muuttuu esimerkin mukaiseksi, ratkaisu on seuraava:
Itse menen hoitamaan äitini kauppa-asiat ja mieheni, (tuleva) isoisä, ryntää riemusta kiljuen hoitamaan tyttärentytärtään. Jännä juttu, ettei vastaajista kukaan huomannut tätä vaihtoehtoa.
Perheemme Alzheimer-potilas ei ole äitini, mutta olen hänelle läheisin perheenjäsen ja huolehdin päivittäin hänen asioistaan. Hän ei saa enempää kaupungin palveluja siksi, että nykyään ei kotihoito enää tee rahallakaan mitään noista mitä mainitsin, siis kaupassakäynti, ruoanlaitto, siivous ym ym. Kotihoito on ainoastaan ns. henkilökohtaista hoitoa eli kotisairaanhoitoa, peseytymisessä auttamista yms. Nuo muut ostetaan ulkoa, jos ostetaan. Jos perheessä on joku, joka pystyy käymään kaupassa itse, se on parempi vaihtoehto kuin kaupungin kauppapalvelu, joka on kallista eikä ehkä laadullisestikaan yhtä hyvä. Itse pystyn valikoimaan kaiken ruoan juuri sellaista josta läheiseni pitää. Siivouksen ostamme yksityiseltä firmalta. Läheisen kunnon heikentyessä hän tulee varmasti saamaan enemmän palveluja, mutta edelleen vain henkilökohtaista palvelua. Ennen pitkää hän joutuu laitoshoitoon dementiayksikköön tai -ryhmäkotiin, mikäli ei kuole johonkin muuhun ennen sitä.
Mieheni on aina ollut innostunut pikkulapsista ja hänestä tulee varmasti loistava isoisä sitten, kun sen aika koittaa.
Ja ikävä kyllä äitini ei ole ollut niin ihku immeinen, että haluaisin häntä vilpittömästi auttaa. Tietysti surullinen tilanne, mutta ei voi mitään - pari vuosikymmentä olen yrittänyt jo ja nyt luovuttanut, koska pilaan vain oman elämäni pähkäilemällä jotakin, jota ei koskaan ole mahdollista saavuttaa.
Ole sinä iloinen hyvästä äitisuhteestasi. Minä yritän puolestani olla parempi äiti ja mummi jälkipolvilleni.
Tätä tämä nykyaika on. Tehdään sitä mitä mieluummin tehdään. Ei sitä mikä kaipaisi enemmän tekemistä.Surullista.
Oletetaan, että olet isoäiti ja sinulla on suloinen tyttärentytär, jolla on ehjä perhe ja molemmat vanhemmat elossa.
Sinulla on myös leskeksi jäänyt, yksin asuva äiti, jolla on todettu Alzheimerin tauti.
...unohdit kätevästi itse mainita että sinulla on mies. Kas kun kaikilla viisikymppisillä ei ole.
Jos teet joko tai kysymyksen niin saat joko tai vastauksen.
Piste.
Oletetaan, että olet isoäiti ja sinulla on suloinen tyttärentytär, jolla on ehjä perhe ja molemmat vanhemmat elossa.
Sinulla on myös leskeksi jäänyt, yksin asuva äiti, jolla on todettu Alzheimerin tauti. Se on etenevä muistisairaus, joka heikentää hiljalleen toimintakykyä site, että jo aika lievääkin tautia poteva tarvitsee jotakin apua päivittäin, vähintään hänelle pitää soittaa ja tarkistaa, että hän ottaa lääkkeensä. Sinulla ei ole samassa maassa asuvia sisaruksia. Kaupungin kotihoito käy äitisi luona kahdesti viikossa, yhteensä tunnin, mutta tämä ei sisällä esimerkiksi kaupassa käyntiä, siivousta, ruoanlaittoa tai pyykinpesua vaan ainoastaan äitisi kunnon tarkistamisen ja lääkedosetin täyttämisen.
Olen luonnollisesti myöskin täysipäiväisesti mukana työelämässä, kuten muutkin 50-60-vuotiaat naiset. Työpäivän jälkeen tunnet ajoitain väsymystä, onhan sydämesi toimintakyky jo aika lailla eri tasolla kuin 25 vuotta sitten. Mielesi tekisi mennä suoraan ruokailun jälkeen nukkumaan.
Tyttäresi pyytää sinua illalla lapsenvahdiksi. Äidillesi pitäisi kuitenkin käydä kaupassa ja hän kaipaa myös kovasti seuraa. Mitä teet?