Lasten yhteisenhuoneen siivouksesta ?

kun oma esikoinenkin on vielä vasta 3-vuotias ja toinen syntyy nyt tässä keväällä.



mutta mä tekisin kuten mullekin on lapsuudessani tehty - jos ne tavarat ei lähde sieltä lattioilta lasten kerääminä, vaan aikuinen joutuu ne keräämään, aikuinen ottaa lattialastan/-harjan tmv. ja lakaisee tavarat lattialta suoraan jätesäkkiin. sitten riippuu tietysti aikuisen omasta harkinnasta, että lähteekö jätesäkki varastoon vai roskikseen...



tiedän, että on julmaa, mutta kyllä se toimiikin. omat tavarani lähtivät kerran varastoon, lukon taakse, josta sain ne pois vasta seuraavana päivänä, kun oli käyty hyvin perusteellinen keskustelu siitä, että tavaroiden siivoaminen on sen työtä joka ne levittikin, eli mun, eikä kotona ole mitään kotiorjaa tai piikaa, joka tekee asiat mun puolestani. etenkin kun talossa on/oli tuolloin paljon pienempiäkin lapsia, siis ihan vaippaikäisiäkin, ja mä olin jo kuitenkin koululainen, olisinko ollut 8-9-vuotias.



pidä nyt siitä ainakin huoli, että viikkoraha tulee vain ja ainoastaan tehdystä työstä, kun näin olette kerran sopineet. eli jos eivät siivoa huonettaan vaan sä joudut sen tekemään, niin viikkorahakin kuuluu silloin sulle.

meilläkin tytöt vuoden ikäerolla asuivat ennen samassa huoneessa, ja ne siivouspäivät olivat ihan kamalia. Kumpikin suurinpiirtein istuu lattialla eikä tee mitään koska ei tuo toinenkaan. Ja koko ajan kuului: "äitiiii...toi ei siivoooo..."



Miten lapset suhtautuvat siihen kun viikkoraha jää saamatta kun eivät saa huonettaan siivottua? SInuna ottaisin tiukan linjan, esim ilmoittaisin että imoiri tulee tiettyyn aikaan ja jos tärkeät rakennelmat eivät ole pois tieltä niin menevät legolaatikkoon ja saattavat valitettavasti hajota. Yms.

on yhteinen huone 5v tytöllä ja 6v pojalla. Molemmat keräävät omat lelunsa paikalleen ja ne mitä jättävät keräämättä vien roskiin (jos rikki) tai karenssiin eli joksikin aikaa pois silmistä. Kun sitten joku päivä löydän lelut jostain kaapista annan ne takaisin. Ovat taas lapsille kuin uusia leluja. Vaatteet meillä samoin pitää viedä pyykkikoriin jos haluaa ne puhtaiksi. Hyvin nopeasti ovat oppineet tuon kun on muutaman kerran ollut lempipusero likaisena jos ei ole pyykkiin viety. Hankalaa tuo on kun joka kerralla pitää ääntä korottaa vaikka tietävät mikä on homman nimi. Viimeiseen saakka vetkuttavat.

Yleensä kun kakarat alkavat hyppiä nenille, heillä pitää sitten alkaa tiukentamaan liekaa. Siinä voi mennä n. puoli vuotta - vuosi, mutta kun sitkeästi jaksaa, huomaat että lapset jossain vaiheessa alkavat luovuttaa ja ovat välillä jopa - hallelujaa - mukavia ja yrittävät miellyttää sinua. Sitten voit hellittää. Meillä on vedetty kurileiriä nyt pidemmän aikaa ja valoa on nyt näkyvissä. Eilen mies siivosi lasten kanssa heidän huonettaan, loppujen lopuksi näytti hyvältä vaikka aika tavalla sai aina pitää puhutteluita välissä. Nenille hyppiminen ei tee lastakaan onnelliseksi. Meillä muuten vain puhutellaan ja huudetaan sekä joskus palkitaan. Jos huono käytös ei lopu, se otetaan joka jumalan päivä esille, kunnes muutos on tullut. Koskaan ei nolata, mutta kysytään yhä uudestaan ja uudestaan, miksi tämä on kuulkaa lapset niin vaikeaa? Sinäkin voit kysyä vaikka jonain mukavana hetkenä lapsilta, että onko heidän mielestään mukavaa tapella.