Onko nykyajan elämä mielestäsi liian kulutuskeskeistä?

mutta en yritä elää toisin.

On todellakin. Meidän elämässä ei näy mitenkään hirmu hyvin, yllätys yllätys, mutta esim. sitä pyrin noudattamaan että mitään krääsää ei osteta. Silloin harvoin kun käydään hampurilaisella en osta mitään lastenateriaa, josta tulee jotain kiinalaista muovikrääsää mukana. Joulu- ja muut lahjat koetetaan ostaa mahdollisimman kestäviä ja pitkäikäisiä leluja. Jos on pakko olla muovia, niin sitten legoja joilla leikitään monta vuotta ja seuraava sukupolvikin voi vielä leikkiä ja niin eespäin.

vaikkei niitä asioita tarvitsisikaan.



Itse yritän miettiä jonkun tavaran löytäessäni, että tarvitsenko tätä todella.. välillä tavara jää hyllyyn, välillä ei.

yritän hillitä itseäni ostamasta mitään turhaa..

yritämme myös valita lasten lelut siten, että niistä olisi myös iloa seuraavalle sukupolvelle/kavereiden lapsille. Kompostori on ja turhaa autolla ajeluakin vältetään, mutta silti on täällä perähikiällä oltava kaksi autoa perheessä. Ruoassakin mietimme luomua ja ekologista jalanjälkeä. Varmaan voisimme tehdä paljon enemmänkin, mutta elämä on niin kovin hektistä nykyään. Pitäisi vissiin liittyä slow-liikkeeseen ja pistää arvot uusiksi.



Eniten kyllä raivostuttaa tuo armaani, jonka asenne toisinaan on tosi syvältä.... Kuten niin monessa lapsiperheessä tavarat ovat usein hujan hajan eikä niitä meinaa löytää. Rakkaani ratkaisu on -"ostetaan uusi!". Siis grrr....

Ihmisen tehtävä on nykyään kuluttaa; nämä gigamegamarketit on rakennettu vain sitä varten. Mistään perustarpeiden täyttämisestä ei ole kyse. Kauppakeskukset ovat vapaa-ajanviettopaikkoja ja koko perheen yhteisiä olekelutiloja, joiden tarkoitus on ihmiset saada ostamaan lisää tavaraa ja palveluitakin.



Itse olen nykyään kriittinen kuluttaja. Ikä, perheellistyminen ja asuntovelka saivat minut jonkinlaiseen tolkkuun. En halunnut lisää säilytystilaa, isompaa asuntoa ja yhä enemmän velkaa ainoastaan siksi, että voisin säilyttää TAVAROITA entistä helpommin. Mielummin elän hieman ahtaammin, vähemmällä roinalla varustettuna ja keveämpää (velka)kuormaa kantaen. Vähemmän on enemmän, se pitää konkreettisesti paikkansa. Kaikki kaappien kätköissä aikaisemmin pahan päivän varalle säästämäni lähtee iloisesti kiertoon, mikäli tuotteelle ei ole oikeaa tarvetta. Mitään kivaa tai mukava en osta saati säilytä, ainoastaan asiat, joista on perheelleni iloa ja käytännöllistä hyötyä. Ja sellaisia asioita on todella vähän.



Ostan vaatteeni ja muun tarvitsemani pääasiallisesti kirpputoreilta. Olen sellaista standardikokoa, että löydän yleensä kaiken tarpeellisen yhdestä ja samasta putiikista. Kirppareissakin piilee koukku; koska tuotteet ovat edullisia houkutus shoppailla on usein suuri. Silloin on syytä kysäistä, tarvitsenko tätä tuotetta todella. Yleensä en.



Tavarat käytän lopuun ja yritän pidentää niiden käyttöikää huoltamalla laitteita ja tarvittaessa korjamalla. Telkku on mallia Ararat ja kännykkämalli herättää kanssaihmisissä hilpeyttä. Koska molemmat laitteet toimivat vielä yli kymmenen vuoden ikään ehtineinä, en näe syytä vaihtaa niitä. Miksi vaihtaisin telkkairin hoikkasempaan malliin, enhän tuijota muovikuorta vaan ohjelmaa!



Ruokaa kulutan iloiten. Satsaan laatuun määrän sijasta. Syön ja juon pääasiallisesti kotimaista ja lähellä tuotettua sapuskaa, ulkomaan eväät ovat reilun kaupan tuotteita. Koska en käytä moskasapuskaa (karkit, kaljat, sipsit, limut, vanukkaat tahi muut vastaavat) en koe ruokaan menevää rahasummaa liian suureksi.

http://www.storyofstuff.com/



Siinä kerrotaan miten kulutamme aina vaan enemmän, ja samalla onnelisuus laskee. Ja nykyään perheen keskeistä yhteistä tekemistä on sitä että mennään perheen kanssa shoppailemaan.



Tosi mielenkiintoinen pätkä.