Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
narinaa miehen osallistumisen osuudesta...
12.02.2009 |
Meillä on kolme päivähoitoikäistä lasta, joista kaksi erityistä; toisella astma ja toisen erityisyys näkyy lähinnä hitaudessa ja käsityskyvyssä. Astmalapsi (3 v) on tosi vilkas.
Minä opiskelen, mies käy töissä. Minun kk tuloni ovat n 1500 e/kk, miehen 2800 e/kk, mies ei siis ole perheen ainut elättäjä.
Minä vien lapset aina aamuisin hoitoon, mies ei ole vienyt kertaakaan. Yleensä minä myös haen lapset hoidosta, sillä olen aiemmin kotona kuin mies. Mies palaa kotiin minun vaatimuksestani klo 16.30 (ennen kuin jatkoin opiskeluani, tuli kotiin klo 18). Sillä on tunnin työmatka suuntaansa. Ukko menee nykyään nukkumaan klo 20.30. Eli jakaa arkista lasten- ja huushollinpyöritystä 4 h kanssani. Minä käytän lapset lääkäreissä, neuvoloissa, ilmoitan hoitoajat - teen ihan kaiken lapsiin liittyvän työn. Pesen pyykit, pyyhin pölyt, hankin vaatteet ja lääkkeet lapsille. Mies ei ehdi koskaan, eikä siitä kyllä edes ole noita asioita hoitamaan. Se ei saa edes parturiaikaa hommattua ittelleen.
Pidin sille melko puhuttelun tänään; mun pitäisi pystyä opiskelemaankin. Mies ei tajunnut ollenkaan. Sen mielestä mä olen ymmärtämätön nainen.
Kommentit (6)
Astmalapsi lääkkeineen on hoidettava, lääkärit, neuvolat ja parturit käytävä. Mies lähtee töihin periaatteessa klo 5.30, minä herään lasten kanssa kuudelta ja vien ne kahdeksaksi hoitoon.
Pitäisikö lapset alkaa viedä hoitoon jo kuudeksi, vai ilmoittaa vaan tyynesti miehelle joku viikko, että onkin sinun vuorosi viedä lapset. Miehellä on kyllä liukuva työaika, joten voisi sen puolesta olla viemässä lapsia hoitoon. Mutta silti minä olisin auttamassa sitä... kun mihinkäs minä sitten karkaan ennen opiskeluani?
Mulla taitaa olla selkä seinää vasten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä tuut koulustasi suoraan kotiin ja alat opiskella. Jos ehdit (en tiedä, moneltako koulusi päättyy), niin laitat perunakattilan tai vaikka jonkun sopan tulille. Mies hakee töistä tullessaan lapset, ja kotona koko perhe pääsee heti syömään. Miltä kuullostaa, edes parina-kolmena iltana viikossa?
meillä mies tajusi kun tilanteen vasta kun jäi sairaslomalle ja otettiin lapset pois hoidosta siksi aikaa. Sairasloma kesti puoli vuotta ja toinen kävi silloin eskaria ja toinen 4v. Eipä ole sen ajan jälkeen tarvinnut asiasta vääntää:)
mutta en kyllä ymmärrä niitä äitejäkään, jotka vie esikoisen hoitoon kun ei jaksa itse hoitaa kahta lasta.
...mutta mies ei jotenkin tajua edelleenkään olla ajoissa. Kyllä se tulee, kun mä sanon että on tultava noutamaan lapset sovittuun aikaan - mutta pitkin hampain. Monesti minä haen silti lapset, että olen tullut jo aiemmin kotiin opiskelemaan.
Ja se olen minä, minä ja aina minä, joka kiikuttaa lapset lääkäriin, neuvolaan, hammaslääkäriin, astmakontrolliin, ilmoittaa hoitoajat, maksaa laskut, hankkii vaatteet pitää huolta tiedonkulustaja siitä että kotona riittää ruokaa, vessapaperia, lamppuja... Sairaspoissaoloja mies sentäs ottaa kontolleen jonkun verran.
Ja joo, kyllä mies tekee polttopuut saunaan sekä hoitaa talon lämmityksen, huoltaa meidän autot. Että ei se ihan hyödytön ole.
ap
Alue: Aihe vapaa
kun oli itse 2v. koti-isänä. lapsia tosin oli silloin ja on vieläkin vain yksi, toinen tulee tässä kevään aikana.
mut olisko se viikon tai kaks kestänyt kun totesi mies itsekin, että "nyt mä tajuun miks sä oot aina niin poikki vaikka ootkin ollu päivän kotona, täähän on paljon rankempaa ku missään töissä tai koulussa oleminen". siinä vaiheessa kiitin luojaani, että mies tosiaan jäi koti-isäksi, eikä senkään jälkeen ole tarvinnut juuri vääntää mistään kodin- tai perheenpyöritykseen liittyvistä asioista.
puhuttelut ei yleensä auta, koska sä näet asiasta vain yhden puolen: omasi, ja samoin tekee sun miehesi. koska sä hoidat kaikki nuo asiat eikä miehen ole tarvinnut eikä tarvitse niillä päätään vaivata, hän ei tajua ollenkaan miten paljon aikaa ja vaivaa niihin menee. niin kauan, kun hän ei joudu noihin asioihin osallistumaan eikä niitä millään lailla hoitamaan, hänestä ei siihen olekaan. harvempi meistä on oppinut lukemaan tai kirjoittamaan yhdessä yössä, eikä silti opettajat/vanhemmat ole jättäneet asiaa sikseen, koska "ei susta vaan ole siihen". useimmat asiat vaativat harjoitusta, jotta niistä oppii suoriutumaan.