On se vaan joskus niin pienestä kiinni, että apea mieli kohentuu

Tää on ollut sarjassamme niitä päiviä, jolloin kaikki menee pieleen aamusta alkaen.

Mieli maassa kävin lenkillä. Sekin piristi, mutta törmäsin takaisin tullessa ihaniin naapureihimme, joiden iloinen ilme jo kohensi omaakin olotilaa. Ja hetken kun juteltiin niitä näitä, niin alkoi aurinko paistaa tähänkin risukasaan. Unohtui pommiin nukuttu aamu ja siksi myöhästyminen palaverista, jumittuneet atk-ohjelmat ja sen myötä kiukkuiset asiakkaat, kotimatkalla kadonnut matkakortti , riita miehen kanssa ja unohdin lähettää ystävänpäiväkortit. Ei siis mitään peruuttamattoman vakavaa, mutta ärsyttävää.



Ennenkin oon huomannut tämän saman. Joskus riittää pelkkä hymy tuntemattomalta.